Itsensä telomisen jalo taito

[Iker]

Pahoittelen jo etukäteen, että seuraava telomistapahtuma ei liity itseeni. Se on kuitenkin niin uskomaton ja hulvaton tositarina, että se on pakko laittaa tänne. Kun tapahtuman yrittää nähdä mielessään, se on melkoinen.

Olisikohan noin 4 vuotta sitten kesällä, kun kyseinen juttu oli uutisoitu ainakin Helsingin Sanomissa. Oltiin broidin kanssa mökillä mukana se hesari, ja niin makoisia nauruja ei monia ole saatukaan sen jälkeen.

Eli työpaikkansa pakettiautoa kuljettanut äijä oli lähtenyt keskustan tienoilla ohittamaan edellä ajanutta henkilöautoa, kunnes kuski oli yht´äkkiä pudonnut autonsa etuovesta ajotielle. Mies oli sanojensa mukaan yrittänyt pitää ratista kiinni, muttei pystynyt estämään putoamista autosta. Vauhtia oli n. 50 km/h!!!

Ja kun heppu sitten pyöri pitkin ajorataa, holtiton pakettiauto ajautui suoraan mereen. Muistan kun luin juttua ja nauroin kyyneleet silmissä kun kuvittelin miltä tilanne on näyttänyt silminnäkijöille... Kuski istuu kadulla verinaarmuilla ja auto uppoaa mereen...

Miten kaupunkinopeuksissa (tai missään nopeuksissa) voi pudota autosta kesken ohituksen?? Sitä en vieläkään käsitä. Miettikää miltä tuntuisi, kun itse lähtisitte ohittamaan työpaikkanne autolla, putoaisitte kyydistä, ja auto uppoaisi mereen. Kiva selitellä tapahtunutta pomolle.

Ja uutisartikkelin kruunasi sen viimeinen lause, jonka muistan sanatarkasti vielä tänäkin päivänä. Se kuului..

"Samana päivänä työpaikan toinen kuljettaja loukkaantui jäätyään autonsa oven ja lyhtypylvään väliin."

Siinä toinen tilanne, minkä tahtoisin nähdä. Oliko se kaveri siis avaamassa autonsa ovea, kun jäi nalkkiin?? Jotkut ne vaan osaa...

 

[V-man]

Viestin lähetti Iker

Miten kaupunkinopeuksissa (tai missään nopeuksissa) voi pudota autosta kesken ohituksen??

On olemassa pieni joukko ihmisiä, joille kaikki on mahdollista :)

Muistan lukeneeni jostain, olisiko ollut Kärppäsivuilta (r.i.p), että Oulun paikallisella pillurallipaikalla eli Raksilan markettien parkkipaikalla oli joku Vittu-Marko lentänyt autonsa kyydistä mutkassa, kun oli nojannut oveen "luu-ulkona". Saattoi senkin kaverin katu-uskottavuus saada pienen kolauksen pissiksien silmissä.

Tähän itsensä telomis teemaan liittyen, käykääpä lukemassa HC-telomisjuttuja maailmalta:
Darwin awards

 

[Miguel]

Vuosien varrella on tullut aika paljon sählättyä.

Jossain ketjussa kysyttiin varhaisinta muistoa. Minun tulee tässä. Olin noin kolmevuotiaana päivähoidossa naapurillamme. Leikimme lastenhuoneessa muiden talossa olleiden kersojen kanssa. Minähän kiipesin fiksuna poikana pienen pöydän päälle ja uhosin osaavani lentää. Enpä muuten osannutkaan. Itkua tuli niin pirusti ja pienen pojan alkeellinen purukalusto koki pieniä muutoksia. Olen joskus miettinyt, että hyvin lievä s-vikani puheessa voisi johtua ammoisesta etuhampaiden vajauksesta.

Ala-asteella oli tapana pelata välitunneilla futista tekniikkapallolla koulun parkkipaikalla. Usein pelasimme kellonsoiton jälkeen niin kauan, että toinen joukkue sai maalin. Eräänä kauniina kevätpäivänä olivat pelit totutusti menossa. Välitunnin lopuksi minä sain kunnian päästä kohti aivan tyhjää 'maalia' (tolpat vain tehty maahan jostain esineistä). Voitonriemuissani ajattelin esittää jonkin pelleilykikan aivan maaliviivalla. Astuinkin pallon päälle ja lensin turvalleni lievään mutaan. Kaikki peliporukastamme, minä mukaan lukien, olivat tukehtua nauruun.

Ja sitten polkupyöräily. Joskus todella pienenä pyörällä kaaduttuani sain pikkurillin tyveen tänäkin päivänä näkyvän arven. Pahempaa jälkeä tuli toissakesänä, kun ajoin tottuneesti ilman käsiä Lahden linja-autoaseman lähellä. Pahaksi onneksi satuin vilkaisemaan sivulle juuri ennen pientä töyssyä, jolloin keskittyminen pyörän kontrollointiin katosi. Lensin vähän matkaa pyörän päällä ja päädyin tyylikkäästi asfaltille. Sattui ihan pirusti, mutta lähdin nopeasti jatkamaan matkaa saadakseni lievitystä kipuuni äkkiä. Vasta vähän matkaa ajettuani huomasin käsivarren vuotavan vuolaasti verta. Pari selvää arpeahan siitä jäi. Mutta mitään en oppinut. Viime kesänä pyöräillessäni kohti golfkenttää päätin kaartaa erääseen tunneliin jarruttamatta. Huomasin liian myöhään vauhdin olevan liian kova ja tein äkkijarrutuksen. Asfaltilla oli kuitenkin reilusti hiekkaa, joten pyörän hallinta karkasi käsistä täysin. Lensin komeasti pientareelle. Aluksi kirpaisi vähän ja ehdin pelätä, että takana tullutta kaverianikin olisi sattunut. Kun huomasin tämän olevan kunnossa, aloin nauraa räveltämiselleni äänekkäästi.

Kertaakaan en ole muistaakseni sairaalaan joutunut, mutta olen telonut itseäni aivan riittämiin.

 

[Oloneuvos]

Eukko ja hänen sukunsa (äiteen puolelta) ovat itsensä telomisen ammattilaisia. Nilkat ja polvet ovat jatkuvasti väärin päin ja muutakin koheltamista piisaa yli kotitarpeen. Onneksi isommilta vahingoilta on toistaiseksi vältytty. Käsien ja koipien kipsaamista ei enää lasketa miksikään. En edes viitsi eritellä kaikkea tapahtunutta. Tulisi vaan asiaa vitutusketjuun.

Hoh hoijaa!

 

[salla]

Joskus 7-8 vuotta sitten dyykattiin ahkerastikin kavereiden kanssa sanomalehtiroskiksia. Roskiksesta pois könytessä sitten toki koko loota kaatui ja jalka jäi alle. Muistona on säilynyt vasemmassa nilkassa pieni kuoppa.

Viime keväänä Norjasta tullessa löysin lähinnä jaloistani n. kymmenkunta mustelmaa, joista yli puolen alkuperää ei todellakaan ole tiedossa. Hämärää.

Vessanovi ja eteisen seinän puulasta ovat varpaidenkynsien lohkomisen lempipaikkoja. Samoin pään kolauttaminen keittiön astiakaappiin.

Olen lähinnä pienten haavereiden erikoisasiantuntija, mutta kertaakaan ei ole tassua ollut kipsissä. Johtunee tosin siitä, etten juurikaan ole mitään vakavampaa urheilua harrastanut.
Lähinnä uralla on vain pieniä teippaamisia ja tukemisia, ja niitäkin muistuu mieleen huimat kaksi kappaletta. Toinen löysästä nilkasta ja toinen pesäpallon tärähdettyä käteen. Hurjaa.

Huonohkolle uralle voinee huitaista puolustukseksi sen, etten juurikaan ole vanhemmilta kysellyt lapsuusaikojen töhöttämisiä. Sen vain tiedän, että vuoden tai parin ikäisenä raahasin useaan otteeseen vaippapaketit ovelle, avasin oven ja karkasin. Noilla reissuilla olin kerran toki kuulemma taiteillut portaiden (ja koti on 6. kerroksessa) ns. väärällä puolella.
Valjaatkin kuulemma olivat ahkerassa käytössä, kun ei mua voinut päästää julkisella paikalla mihinkään vapaana juoksemaan. Pyh, tylsät aikuiset.

Mainittakoon nyt vielä, että hieman liikaa paistinpannulla palaneen rasvan poistaminen talouspaperirullan avulla ei välttämättä ole kovin hyvä kunkkuidea, ellei halua uittaa sormiparkojaan kylmässä vedessä seuraavia hetkiä.

 

[Johnny99]

Takavuosina olimme muutaman kaverin kanssa viettämässä iltaa, kupinoton ja yleisen vaeltelun merkeissä. No, siinä illan edetessä satuimme paikallisen koulun pihaan. Näkökenttääni sattui maassa oleva, peltinen, jalastaan irroitettu roskakori. Minä siinä nousuhumalan uhossa sitä potkaisemaan, mokomaa.

Lienee turha mainita, että kyseinen "peltinen" roskis oli täyttä sementtiä. Kirpaisihan se kummasti, ei siinä mitään, mutta ilta jatkui muutaman sadan metrin päässä kaverini luona, jonne talutettuna selviydyin. Sinnikkään nesteytyshoidon ansiosta kipu jalassa pysyi siedettävänä loppusession ajan, tuntuipa hetkittäin jopa kokonaan lakkaavan. Aloin jo uskottelemaan itselleni, että ei siinä mitään ole, kyllä se siitä.

Aamulla kipu oli, kuten arvata saattaa...melkoisen korkeaa luokkaa. Jalkapöytähän se oli murtunut. Nuorella kesälääkärillä oli muuten hauskaa kun kerroin tapahtumien kulun.
Sittemmin olen tutkinut, ennenkuin potkinut.

 

[seeyou@jäähalli]

Eilen olin baarissa kavereitten kanssa. Kotiin kävellessäni kävi liikenneonnettomuus. Se asfaltti tuli sairaan kovaa, ja vielä kolmion takaa. Asfaltin syy. Mitään en ollut ottanut.

Nyt on asfaltti-ihottumaa oikeassa polvessa, vasemmassa ranteessa, oikeassa kyynärpäässä, leuassa, nenässä ja otsassa.

Kiva mennä huomenna tämän näköisenä töihin... Designer tosin totesi, että ei ne kuitenkaan huomaa mitään eroa, yhtä hölmön näköinen olen ollut aina ennenkin.

Edit: Vammat päivitetty oikeiksi.

 

[Damien]

Äsken sääsin anteeninjohtoo paikalle ja seisoin stereoitten piuhanpääl, ZAAAAP ku laitoin sen kii.

 

[Poison]

Minä olen sellainen pikkuvammojen hankkija. Kolauttelen eri ruumiinosiani vähän väliä jonnekin, viime aikoina olen innostunut itseni telomisesta polkupyörän avustuksella. Jalan saa aina ihanasti raapaistua polkimeen jne.

Lapsena kaatuilin aina vähän väliä. Muistan kaatuneeni ainakin kerran suoraan ojaan (ja oja ei siis todellakaan ollut kuiva...) ja kahdesti nokkospuskaan. Jälkimmäinen ei tuntunut kovin mukavalta. Myöskin ratsastusonnettomuuden, jossa hengenlähtö oli lähellä ja ranteiden luut murtuivat, voin laittaa osittain omaksi syykseni.

Jäätelökioskissa on myös erittäin helppo teloa itseään. Koppi on ahdas, ja enemmän kuin usein on tullut paukuteltua jalkaa pakastimen kylkeen ja päätä kaapin reunaan. Sormet saa myös mukavasti jätettyä jäätelöallastelineen alle, kun sitä alkaa nostelemaan ja laittamaan paikoilleen. Viimeksi eilen kävi noin, ja pakko sanoa, että ruma sana meinasi lipsahtaa ilmoille, kun painava teline luiskahti ennen aikojaan otteestani ja pamahti suoraan sormen päälle.

Viime aikaisista telomisista ilmeisesti 'vakavin' tapahtui Kreetalla kesän alussa. Meren aallot nimittäin iskivät minut nurin ja jalkani kolahti suoraan kallion reunaan. Sääriluu on vieläkin kuopallaan ja jalka tuppaa kipeytymään pidemmistä kävelylenkeistäkin. Olisi ehkä syytä mennä kuvauttamaan mokoma koipi, mutta ajattelin nyt katsoa vielä pari viikkoa. Parantunut kun se kuitenkin koko ajan on.

 

[Monipuolisenhuono]

Viestin lähetti seeyou@jäähalli
Designer tosin totesi, että ei ne kuitenkaan huomaa mitään eroa, yhtä hölmön näköinen olen ollut aina ennenkin.

Eikös tässä vois käyttää wanhaa sanontaa että tossa naamassa arpikin olisi kaunistus... <-hymiö tuohon.

 

[Junskeri]

Minä, joka olen 3-vuotiaasta pelannut lätkää ja rullaluistellutkin viitisen vuotta, kaaduin tuossa ~kuukausi sitten rullaluistimilla keskustassa, "pahimpana ruuhka-aikana" :D Hävetti, joo :/


Joskus ~9 vuotta sitten kaaduin kotipihalla jossain "10 tikkua laudalla" -tyylisessä pelissä, vieläkin on polvessa suurehko arpi..

 

[Bluesbrother]

Laitanpa tänne pari mielestäni mehukasta juttua.

Pari vuotta sitten olimme juhlimassa koulumme perinteisissä uima-allas bileissä. Naisia oli todella vähän paikalla ja niinpä keskityimme dokaamiseen. Uima-altaan reunalla dokailtiin ja juomia pidettiin pukuhuoneessa, jonne pääsi luonnollisesti suihku/saunatilojen kautta. Useamman kerran illan aikana kävin sieltä virvoketta noutamassa ja noin klo 2 yöllä pienessä sievässä saavuin reippaasti suihkutilan ja uima-altaan väliselle lasiovelle. Tällä kertaa molemmissa käsissäni oli tuopit kaljaa ja niinpä en avannut ovea kahvasta vaan käytin apunani olkapäätäni, jolla oli kätevä työntää ovi auki. Joko minulla oli liikaa vauhtia tai painoa sillä ovi ei auennut kuin parikymmentä senttiä mutta minä sen sijaan kyllä selviydyin toiselle puolelle pelkästään simmarit jalassa kauniissa kaaressa lasioven lävitse. Puudutus oli ilmeisen hyvä sillä minua ei sattunut ensinkään. Ympärilläni alkoi kyllä tapahtua muijat huusi täyttä huutoa ja jotkut raahasivat minut suihkun alle ja toiset virittivät pyyhkeistä puristussiteitä ympäri kroppaani. Itse yritin jatkaa dokaamista mutta sitten paikalle tuli ambulanssimiehet, jotka ottivat minut matkaansa. Meilahden sairaalassa sitten lekurit päättelivät, että tuon kaverin puudutus on jo valmiiksi riittävä ja tikkasivat minut ilman puudutusaineita. Tikkejä tuli päähän, kylkeen ja jalkaan. Joskus sitten aamuviideltä kun pääsin sairaalasta oli taksinkuljettajalle ihmettelemistä. Joku oli älynnyt heittää minulle matkaan mukaan collegepaidan. Odottelin siinä taksia simmareissa ja collegepaidassa ilman kenkiä ja sukkia sekä muutenkin hieman räjähtäneen näköisenä. Hauskaksi asian tekee se, että kyseessä oli helmikuu. Kotiin pääsin ja seuraavana päivänä laskin peilin avulla kropasta löytyvän 37 yksittäistä haavaa. Pahimmat olivat kyljessä, joku kertoi että kylkiluuni pilkottivat väärällä puolen nahkaa. Kaiken muun hyvän lisäksi minun oli oltava seuraavana aamuna klo 09.00 ensimmäistä päivää uudella työpaikalla! Se ei ollut niitä aivan parhaimpia päiviäni.

Eräänä kesänä ollessani noin 14v olimme isäni kanssa soutuveneellä virvelöimässä. Hän toisessa päässä ja minä toisessa. Siinä sitten heiteltiin kunnes yksi heitoistani töksähti jo taaksevientivaiheessa. Takaata kuului kiroilua ja käännyttyäni katsomaan huomasin, että siinähän se rapalan uistin roikkui faijan silmäkulmassa. Oli todella kauniisti lävistänyt toiset kulmakarvat. Uistin ei lähtenyt irti sovinnolla, joten katkaisimme siiman ja soudimme takaisin mökille työkalujen ääreen. Jälkeenpäin olemme faijan kanssa vitsailleet, että harvemmin sitä saa virvelillä sadan kilon vonkaleita mutta sen verran lähellä silmää liikuttiin että olen tapauksen jälkeen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen missä se uistin kulkee.

Pari päivää sitten pidimme pienen paint-ball session ja päätin demonstroida kaverille (joka ei ollut ennen pelannut), kuinka se luoti ei sittenkään satu niin paljoa. Laitoin pehmeän college paidan vielä t-paidan päälle, kävelin neljä metriä eteenpäin ja sanoin että "ammu selkään". No kuinka ollakaan, kaveri ampui minua suoraan takaraivoon. Samalla kun siinä sadattelin ja irvistelin niin kaveri vielä kyseli, että eihän sen pitänyt sattua ensinkään. Niinpä niin tyhmyydestä sakotetaan.

Tämä seuraava ei varsinaisesti kuulu otsikon alle mutta...
Viime viikolla ajoin autoni parkkipaikalle. Aika nopeasti löysin tyhjän ruudun, jossa kuitenkin viereisen auton kuljettaja ruokaili kebabia istuen etupenkillä jalat ulkona oven peittäessä osan parkkiruudusta. Ajoin vähän matkaa vielä eteenpäin mutta toista tyhjää ruutua ei ollut. Peruutin sitten takaisinpäin ja päätin ajaa siihen ruutuun missä äijä oli syömässä. Mies herjaili jotain ja näytti nyrpeää naamaa mutta läimäisi lopulta auton oven kiinni ja siirtyi toiselle puolelle autoansa. Pysäköin auton ja samalla kuulin kun tämä mies kiroili entistä enemmän. Astuin ulos ja kysäisin että onkos sulla jotain ongelmia vai? Mies vain murahti että "nyklat jäi auton sisälle". Minun kävi miestä sääliksi varsinkin kun myös lompakko jäi sisäpuolelle, joten lainasin hänelle pari euroa parkkirahaa. Olisihan se ollut todella synkkää jos hän olisi vielä tuohon päälle saanut parkkisakot:)

 

[Oloneuvos]

Jerelle pitäisi varmaan antaa jonkin sortin prenikka itsensä telomisesta. Selvästi ammattimiehen työtä hankkiutua juuri ennnen kauden alkua vapaa-aikanaan lasareettiin ja kipsattavaksi. Ikävä kesäharjoittelu jää väliin 4-6 viikoksi ja kipsistä jää persoonallinen rusketuksenrajakin. Koheltajien ehdotonta eliittiä tuo Jere!

 

[Juha Salminen]

Lisää esimerkkiä. Ja nyt saatte jälleen nauraa vedet silmissä.

Junnufutista seuraavat tietänevätkin Aura Cupin, Turussa tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävän junnuturnauksen. Siellä oli omakin joukkue messissä, joten pakkohan tuonne piti mennä pelaamaan. No, matsissa TP-Seinäjokea vastaan pallo sitten pomppi kovasti päin ja oletin, että se pomppaa suoraan kinttuihin. Sieltähän se pallo tuli ja yritin palauttaa sen takaisin hyökkäykseen. No, pallo ottikin jostain mättäästä ihan ihme pompun. Kunnolla kiskaisin ohi ja yliojentumahan siitä seurasi. Eturistiside oikeasta polvesta poikki. Nyt sitten odotellaan leikkaukseen pääsyä ja taitaa aika hiljaista olla lätkäkaudenkin kanssa...

 

[Oloneuvos]

Viestin lähetti Juha Salminen
Kunnolla kiskaisin ohi ja yliojentumahan siitä seurasi. Eturistiside oikeasta polvesta poikki. Nyt sitten odotellaan leikkaukseen pääsyä ja taitaa aika hiljaista olla lätkäkaudenkin kanssa...

Juha on todellinen tepsiläinen! Samastuminen oman suosikkiseuran pelaajiin on todella kiitetävää. Jet-Ace, champs ja minä otammekin sitten enempi mallia tuosta johtoportaasta...

Ikävä juttu. Pikaista paranemista!

 

[hihhu]

Tämä telominen ei sinällään ole mitään verrattuna moniin muihin täälläolleisiin, mutta tyylikyydeltään kyllä aika klassinen. Olin istumassa perinteisessä äijäasennossa haarat levällään ja söin kuivaa makaronia(älkää kysykö), kun yksi niistä makaroneista sitten lipsahti ja putosi jalkojen väliin. Onneksi reaktiot olivat hyvät, joten nappasin sen salamannopeasti ilmasta kiinni siinä haarovälin kohdalla. Valitettavasti koordinaatio ei ollut ihan refleksien veroinen. Tosimies lyö itseään nyrkillä kasseihin. Sattui aika lujasti.

 

[Nahkaparturi]

Seuraava episodi tapahtui muutama vuosi sitten vetouisteluretkellä. Saavuin moottoriveneellä apajille ja hiljensin vauhdin vetouistelutasolle. Istuin takapenkillä ja huomasin nostokoukun jääneen keulaan. Kipaisin keulaan ja takaisin istahtaessani vasen kämmeneni takertui viereisessä virvelissä olleeseen yli 20-senttisen vaapun koukkuun mennen ihosta läpi väkästä myöten. Tässä kokoluokassa koukut ovat jo vähän järeämpiä.

Olin kymmenen minuutin venematkan päässä rannasta ja puolen tunnin automatkan päässä lekurista, joten ’harrastajakirurgi’ Nahkaparturi otti operoinnin omiin käsiinsä. Otin pihdit ja väänsin koukkua siten että se tuli viereisestä kohdasta ulos. Tämän jälkeen katkaisin koukun juurestaan ja vedin sen pois ja kalastusretki pääsi toden teolla alkamaan. Pieni särky ei tahtia haitannut ja parin viikon kuluttua haava oli parantunut.

 

[Juha Salminen]

Viestin lähetti Oloneuvos
Juha on todellinen tepsiläinen! Samastuminen oman suosikkiseuran pelaajiin on todella kiitetävää.

Ai, minä en olekaan ainoa joka huitoo jalkojaan pallosta ohi...Näinkö tuo tapahtui?!

Viestin lähetti Oloneuvos
Jet-Ace, champs ja minä otammekin sitten enempi mallia tuosta johtoportaasta...

Jumaleissön, pian on Jatkoaika alhaalla, jos tuolle linjalle lähdette. Katsokaakin, että täältä ei voi havaita minkäänlaista yhtymäkohtaa uuteen imagoonne. Herrajumala, pitääkin katsella tarkkaan tästä eteenpäin, kenen kanssa hallilla alkaa rupattelemaan. Pian täytyykin kävellä kulmat kurtussa ja ohitella nakkijonossa, jotta pääsee nopeasti takaisin omalle paikalle kaikkien ihme hyypiöiden tenteistä.

Viestin lähetti Oloneuvos
Ikävä juttu. Pikaista paranemista!

Kiitän ja kumarran! Kyllä täältä vielä tullaan, ja pääseepä ainakin hallille aktiiviseen kun ei harrastustoiminta pääse liikaa haittaamaan, se on onni onnettomuudessa.

 

[Lapster]

Asejutuista tulee mieleen kun kaverini tuossa ylä-asteikäisinä olivat aina ilmakivääreillä sotaa. Säännöt selvät - päähän ei saa ampua. Noh tietty jossain välissä yksi laukaus osui päähän ja kaveri tuupertui maahan. No kaikki hirveällä hädällä juoksi pojan luo ja hädissään kyselemään että onko kaikki ok. Poika nousee ylös vihaisen näköisenä ja karjaisee "h***o!!! päähän ei saanut ampua!!!". Ihme kyllä, ei tullut muuta kuin ihan pieni vekki päähän. Mutta kyllä sitä ollaan naurettu tuota kommenttia jälkikäteen.

Toinen hengenvaarallinen tilanne sattui toiselle kaverille kun hän oli putsaamassa peltikatolta lunta. Noh, tietty alla oli roinaa. Tällä kertaa moottorikelkan reki ja kuinka ollakaan kaverini lähti valumaan alas päin, laskeutui niska edellä reen päälle ja lumet katolta vielä kaveriksi. Minä jo aloin miettiin että siihen loppui kaverin taival mutta mitä vielä, kaveri nousi, putsasi pipon ja sanoi rauhallisesti "taidan mennä sisälle katsoon telkkaria"

Onhan sitä itsellekin tapahtunut kaikkea ja siltä väliltä. Ala-asteella ompelukoneen ajokorttia suorittaessani sain laitettu sormen sinne neulan alle ja kuinkas ollakaan: neula sormesta läpi (kynnen kohdalta) ja oli pakko lopettaa ajaminen kun ei vauhdista saanut sormea irti. Jalka pois kaasulta ja manuaalisesti sormea irroittamaan neulasta. Ei ongelmia. Sitten vaan rauhallisesti matkasin opettajan huoneeseen hakemaan laastaria.
Opettajan reaktio oli kuin käteni olisi irti-poikki, hätä ja kauhistus valtasi myös nuoren pojan (vaikka sormea ei särkenyt edelleenkään). Onneksi tilanteesta kuitenkin selvittiin kun opettajalle tuli selväksi että ei minulla mitään kipuja ollut.

Uimahallista sen verran että poikain kanssa tässä muutama vuosi sitten päätimme kokeilla pikkulapsille tarkoitettua n.140 cm korkeaa muovista liukumäkeä. Ensimmäinen suoriutui kunniallisesti mutta toisen aikana tämä liukumäki luisti taaksepäin sillä seurauksella että kaverini takapuoli osui uima-altaan reunakaakeleihin ja häntäluu oli kovilla. Kauhea räkä-nauruhan siitä pääsi kunnes huomattiin että tämä luikumäki oli lentänyt taaksepäin osuen kaverini isoveljen nilkkaan. Siitähän se hippa vasta syntyikin.

 

[ervatsalo]

Taklauskoulun apuluokka

Niin, itsensätelomisen jalo taito on ainakin allekirjoittaneella vahvasti hanskassa. Suurin syy moisiin tapaturmiin on tietysti kuningas alkoholin ohjesäännön mukainen käyttö sekä em. toiminta yhdistettynä harrastamaani "taklauskouluun".

Kyllä. Ensimmäinen tapaus ei liity taklauskouluun, vaan saunaskeneen.

Saunassahan on tunnetusti kiuas. Saunan kun lämmittää, niin em. värkkihän tunnetusti muuttuu suorastaan saatanallisen kuumaksi. No, humalapäissäni sain kerran sellaisen idean, että hipaisempa tahallani perseelläni kiukaankylkeä. Sen verran kuitenkin ajatus kulki, että valelin ensin takalistoni kylmällä vedellä.
Kiuas oli kuitenkin noin 1000 asteinen, josta johtuen persnahassa ollut vesi höyrystyi noin mikrosekunnissa, jonka jälkeen saunatoverini saivat haistella palaneen nahan käryä, kuulla infernaalista huutoa sekä ruoskaniskua muistuttavaa kihahdusta joka syntyy, kun ihmislihaa pariloidaan kuumalla raudalla.
Lopputuloksena oli palaneet pakarat ja neljä päivää saikkua. Hieman nolotti soittaa töihin ja ilmoittaa, että istuminen ja käveleminen sattuu, enkä siksi voi tulla töihin.


Seuraavat tapaukset liittyvät legendaariseen "taklauskouluun."

Männä syksynä olimme olleet juopottelemassa Lahdessa, josta palattuamme Hämeenlinnaan suuntasimme tietystti baariin.
Matkalla sattui kohdalle tietysti erään kebabputkan mainosständi jota piti sitten taklata kaksissa miehin. Nimimerkki "Kaima" taklasi oikealta ja allekirjoittanut vasemmalta. Muuten meni hyvin, paitsi ajoitus meni sikäli pipariksi, että nimimerkki "Kaima" taklasi ko. plakaattia siten, että se lensi suoraan vastapalloon allekirjoittaneen nilkkaan. Tuloksena oli pari verinaarmua polviin ja viisi päivää saikkua nilkan revähdyksestä.


Seuraava taklauskouluonnettomuus sattui lyhtypylvään kanssa. Olimme saapumassa nimimerkki "Tilatiilen" residenssiltä kaupungin valoihin kun päätin taklata lyhtypylvästä.
Ensiksi kova vauhti, tähtäys ja pam! Muuten meni hyvin, mutta ko. tolpan juurella oli jäätä, josta johtuen liukastuin ja ajoin päin pylvästä täyttä vauhtia kyynärvarsi edellä. Humalaisen tuurilla kyynärvarsi ei suureksi ihmeeksi murtunut, mutta turposi koko mitaltaan ja muuttui suureksi mustelmaksi. Saikkua en sillä kertaa hakenut vaikka kättä särki viikon ja mustelma pysyi kaksi viikkoa. Ko. käsi on edelleen hieman eri tuntuinen kuin toinen käteni. Lääkärissä käynti olisi näin jälkeenpäin ehkä kannattanut?


Kolmas onnettomuus sattui tramboliinissa männä jussina. Hypimme toverin kanssa tramboliinissa toisiamme taklaillen. Muuten meni hyvin, mutta yht-äkkiä ajauduimme eri tahtiin siten, että toveri oli putoamassa ja allekirjoittanut nousemassa. Tästä johtuen kaverin olkapää osui allekirjoittanutta silmäkulmaan. Tuloksena oli hetken sekavuutta, vääntyneet aurinkolasit ynnä musta silmä. Saikkua en hakenut, koska mustasta silmästä oli lähinnä esteettistä haittaa.


Loppukaneettina suosittelen kaikille reipasta alkoholinkäyttöä ja esineiden taklailua!

Täältä tähän

 

[Nahkaparturi]

Tapahtui maanantaina; olin saaressa mökillä yksin ja nuohosin saunan piipun. Nuohouksen jälkeen laiton tulen pesään ja menin laiturille katsomaan miten tupruttelee. Olin liian lähellä rakennusta nähdäkseni piipun, joten peruutin pari askelta taaksepäin. Laiturin liitoskohta sattui olemaan reunalta sentin pari korkeammalla ja lenkkarin kanta takertui siihen ja meikäläinen selkä edellä päälleen kivikkoon.( Pudotusta n. metri.).

Poskeen tuli helvetillinen vekki, päälaelle haava ja verta roiskui ihan kohtuullisesti. Onneksi ei taju lähtenyt. Saunomiset jäi siihen ja paatti kohti rantaa, autoon ja päivystävälle lääkärille tikattavaksi. Poskeen laitettiin 14 tikkiä ja päälaelle 4. Mustelmia siellä täällä ja poski turvoksissa. Vitutti, mutta ainekset turmassa olivat paljon pahempaan.

Olipahan muistutus ettei yksin saaressa ollessa ole leikkimistä, joten tarkkuutta huolellisuutta toimiin. Niin, ja ’kuperkeikka’ kävi vielä selvinpäin.

 

[Timbit]

Tee seuraavat asiat siinä järjestyksessä, jossa ne kerron.

Nouse paikaltasi ja hae puoli kupillista tulikuumaa kahvia.
Palaa takaisin tuoliin, josta lähdit.
Noin metrin päässä tuolista kolauta polvilumpiosi matalahkon pöydän kulmaan arviolta nopeudella 300m/s.
Älähdä kovaäänisesti kivun takia ja nytkäytä vartaloasi.
Nytkäytyksen seurauksena läikytä osa tulikuumasta kahvista sen käden ranteelle, jossa kuppia pidät.
Läikäytyksen jälkeen aseta kuppi vauhdikkaasti sille pöydälle, johon äsken polvesi kolautit.
Suorita kupin asettaminen huonosti, eli jätä suurin osa kupin pohjaa tyhjän päälle.
Huonosti suoritetun asettamisen seurauksena kuppi putoaa jalkateräsi päälle.
Ole tarkkana, jotta jalka, jolle kuppi putoaa ei ole se, jonka kolautit pöytään.

Jos toimit ohjeiden mukaisesti, saat telottua itsesi juuri samalla tavalla kuin minä tein noin neljä minuuttia sitten. Tätä voittajafiilistä ei voi kuvailla. Onneksi keittonurkkauksessa on tarpeeksi käsipyyhkeitä, niin sai kahvit pois vaatteilta ja lattialta. Pentele.

 

[Pinturicchio]

Olen sen verran Mr.Bean tyyppiä, että noita pikkukolhuja tulee harva se päivä, joten niitä en ala luettelemaan, mutta tässä ehkäpä ikimuistoisin omalle kohdalle sattunut kohellus...


Olin kavereitteni kanssa tappamassa aikaa ja valmistautumassa salibandyharjoituksiin paikallisen liikuntahallin pihalla. Siihen tuli sitten yksi tuttu kaveri pyörimään rullaluistinten kanssa hallin asfalttipihalle ja yhtäkkiä hän huusi allekirjoittaneelle, että "Nyt katsotaan osaako se poika ottaa vielä taklauksia vastaan" ja läksi kelaamaan kohti minua melko kovalla vauhdilla.
Minä sitten kaverin koon huomioonottaen (yli 100kg ja lähemmäs 2metriä) läksin vaistomaisesti juoksemaan nauraen karkuun. Ja tottakai, kun sinua ajetaan takaa, katse on melko tiiviisti taaksepäin, jotta näkisi pääsetkö karkuun vai et. Kerkisin juosta noin 10 metriä, kun päässä humahti. Havahduin sitten maasta makaamasta koko salibandyporukan nauraessa kippurassa ympärillä. Kappas kummaa, olin juossut valopylvääseen, joka oli hallin pihalla nurmikon ja asfaltin rajalla. Oli kuulunut vain äänekäs kilahdus ja olin ollut sekunnin murto-osissa reporankana maassa. Osuin pylvääseen poskipää edellä, joka turposi melko komeaksi, muttei ihmekyllä kuitenkaan murtunut. Siinäpä sai sitten viikonpäivät selitellä mustaa silmää lyhtypylvääseen törmäämisellä...

Ai niin, Joensuussa asuvat voivat kuvitella, miltä tuntuu, kun nykyisen Dressmanin ja Erä-Urheilun talon, katolta tipahtaa lunta ja jäätä niskaan. Sai kyllä Erä-Urheilun henkilökunta kuulla kunniansa, kun säntäsin liikkeeseen yltäpäältä lumessa ja toinen silmäkulma naarmuja täynnä...

 

[Pelisilmätön]

Asiaa sivuten

Itseäni en nyt niin hirveästi ole telonut, mutta eilen sattui pienoinen haaveri töissä, mutta siitä kun en jaksa omaa ketjua avata/etsiä, enkä vitutusketjuunkaan jaksa kirjoittaa, sillä tämä asia ei vituta juurikaan. Kyseisestä tapahtumaa oli muuten todistamassa nim. hammer lynx, joten hän voi todistaa jutun aitouden. (pistetään vielä vinkki niille, joilla on kiire: Jos ei alun liirumlaarumia ehdi lukemaan, hypätkää suoraan ainakin ensimmäisen kappaleen yli)

Eilen olin taas firman varastolla hommissa ja kärryjäkin tuli ajettua suhteellisen paljon, koska viime lauantaina firmassa oli "kaksoiskirosana"-päivät (eli tuplabonukset ja vielä päälle kamppanjaa). Lauantaina en varastolla ollut ja tämä uusi jätkä, joka lauantaina illassa oli ollut, ei ilmeisesti saanut ajettua kärryjä sen verta tehokkaasti, että pääkatokseen olisi jotain jäänyt. Hommaa siis riitti.

Ajoin pääkatokseen neljä täyttä riviä kärryjä päivemmällä ja illemmalla aloin tekemään viidettä ja kuudetta riviä. Nämä rivit eivät ole kiinni missään, mutta kun suuruuden hullu olen, tyhjennän lähes kaikki pienemmät katokset ja teen kaksi ylimääräistä rivi, jotka eivät ole missään kiinni. Olin pistänyt toisen näistä riveistä keskelle irti olevaa tolppaa (tästä tolpasta alkaa taas sellainen sydeemi, johon kärryt saa sitten kiinni, mutta minähän sitä en liiemmin käytä. NO, sitten kun olen pari kierrosta kärryjä saanut ajettua viidenteen ja kuudenteen jonoon ilmestyy nim. hammer lynx paikalle ja totta kai siinä pari sanaa tulee vaihdettua, mutta koska kello kävi vääjäämättömästi kohti työajan loppua, piti töitä jatkaa ja työnsin pari letkaa kovalla vauhdilla viidenteen ja kuudenteen jonoon. Tämä viides jono, kun oli lähes kiinni tuossa edellä mainitsemassani tolpassa, lähti se vauhdin voimasta päin kärrykatoksen liukuoven lasia päin ja kärts, pieni reikähän siihen tuli - ja helvetin moiset säröt. Tällaista vain minä pystyn tekemään.

 

[Turnipsi]

Aikoinaan n. 10 vuotiaana, kun oli vielä aikaa käydä kalastelemassa enemmän mitä nykyisin, päättyi eräs reissu hieman "hassusti".

Olin lähtenyt kalastamaan isovanhempieni koira mukana ja soutanut mökiltämme jonkunmatkaa erääseen pieneen saareen josta sitten virvelillä yritin kaloja saada.

Tulos oli kuitenkin ko. uistimella aika laiha joten päätin vaihtaa uistimen toiseen. Tämä uistin jonka tilalle laitoin, oli joku hieman isompi vaappu (?).

Noissahan on kaikissa siinä etuosassa sellainen muovu/metalliläpyskä jonka avulla tuo vaappu sitten vedettäessä sukeltaa.

Tämä meikäläisen malli oli sellainen josta sai säädettyä tuon metalliläpän asentoa, jolla taas sai vaikutettua vaapun syvyyteen. Noh, eihän se munmielestä ollut hyvässä asennossa vaan piti alkaa säätämään sitä läpyskän kulmaa jyrkemmäksi jotta vaappu menisi syvemmälle.

Tuo pirun läppä olikin ajanmyötä ja meriveden vaikutuksesta päässyt hieman ruostumaan eikä suostunut liikkumaan mihinkään. Siinä sitten sormet punaisena painoin tuota läppää mutta mitään ei tapahtunut. Olin uistinta jo uittanut vedessä ja sormeni olivat märät joten niinhän siinä kävi että sormi lipsahti tuosta läpästä ja suoraan koukun läpi ja lähestulkoon peukalon toiselta puolelta ulos. Ja kuten sanottua, uistin oli hieman isompi, joten myös koukut olivat suht kookkaita..

Noh, eipä sitä siitä irti saanut ilman työkaluja joten vene vesille, koira kyytiin ja soutamaan takaisin mökille. Ainoana haittana se että uistin tarttui sekä housuihin että paitaan. Eli nyt sama uistin roikkui peukalossa, housuissa ja paidassa. Onneksi isoisä sitten sattui kuulemaan meikäläisen huudon ja tuli vastaan niin pitkälle kuin pääsi ja souti loppumatkan mökille..