Itsensä telomisen jalo taito

[Pordinard]

Tuli mieleen vielä pari tapausta.

Ensimmäinen on ajalta jolloin olin n. 4-5 v.
Istuskelin sohvalla katsomassa Muumia. Kasetti loppui, ja aioin kelata sen alkuun, mutta kaukosäädin oli kadonnut. Piti siis kävellä videoiden luokse ja painaa kelausnappia. Nousin ylös jä lähdin liikkelle, mutta sain otettua vain yhden askeleen, jonka jälkeen kompastuin maton reunaan ja kaaduin leuka edellä lasipöydän kulmaan. Leuka halkesi tjsp.

Toisen tapauksen aikana olin 6. luokalla.
Olimme liikuntatunnilla pelanneet sählyä, ja etsiskelin mailaani näyttämöltä, joka toimi vaihtoaitiona likkuntatunneilla. Näyttämön reuna oli n. metrin korkeudella ja reunan yläpuolella roikkui eräänlainen esirippu, joka ulottui näyttämön lattiaan asti.
Nostin esirippua katsoakseni, onka maila näyttämöllä. Ei ollut, joten vedin pääni pois. Vetäessäni päätäni pois, kolautin sen näyttämön reunaan. Oikea silmäkulma aukesi, ja verta tuli kohtuullisesti. Koulun terkkari oli tietenkin koulutuksessa, ja vanhemmat töissä, joten opettajan kyydillä sairaalaan.

Olipas sekavaa tekstiä...

 

[Leon]

Rupeehan niitä tapauksia muistumaan mieleen, kun lukee kohelluksistanne. Olin pitkään kateellinen, kun luulin säästyneeni kaikilta tapaturmilta. En ole koskaan jättänyt edes kieltäni jäiseen tolppaan tms.

Jotain 8-v nassikkana pelasimme pihafutista, mutta pallon virkaa toimitti iso peltipurkki. Jossain vaiheessa peliä joko pukkasin tarkoituksella, tai sitten joku monotti minua sillä purkilla muuten vaan kupoliin. Seurauksena kahden sentin haava keskelle toista kulmakarvaa. Siitä tietenkin verissäpäin kotiin isän paikattavaksi, kun äiti sattui olemaan työmatkalla. Eihän isä 'käytännön miehenä' mitään laastaria mistään löytänyt, mutta nou hätä, sideharsoa vaan kehiin ja mustalla erkalla kiinni. Näytin muutaman tunnin merirosvolta, kunnes äiti tuli ja vaihtoi vähemmän raflaavan silmälapun tilalle. Sain tuosta laastaristakin jo riittävästi katu-uskottavuutta koulun pihalla seuraavana päivänä, mitäköhän se isän tekemä viritys olisikaan aiheuttanut. Lisäksi sain ikuisen arven, jolle on hauska keksiä selityksiä, jos joku sattuu siitä kyselemään.

Muutama vuosi vanhempana ja viisaampana pelasimme tällä kertaa pihalätkää. Minusta oli äärettömän hauska pamauttaa parasta kaveriani nyrkillä palleaan, kun hän sitä vähiten osasi odottaa. Ja sitten karkuun, koska tiesin, ettei hän saa minua juoksemalla kiinni. Varmistaakseni asian vilkaisin taakse juuri samalla hetkellä, kun kaveri oli jo paiskannut mailansa minua kohti. Miten voikin osua toista ohimoon niin tarkasti niin isolla esineellä? Terveisiä vaan Kari H., jos satut tätä lukemaan. Luinkin juuri vähän aikaa sitten lehdestä, että olet nykyään kotikaupunkini budjettipäällikkö ;)

Ja onhan minullakin tuosta muutama vuosi eteenpäin klassinen juosten otsa edellä ovenkarmiin ja siitä selälleen betonirappusille. Pari senttiä ylemmäs ja jääkiekon aikanaan muotoilema nenäni olisi saattanut jopa suoristua (ei se niin kauhean vinossa ole, kunhan elvistelen). Mutta tuo on sellaisenaan niin arkipäivää tällä palstalla, ettei siitä sen enempää :D

 

[Everton]

Monia tutunoloisia tapauksia on näköjään muille sattunut. Kuudennella luokalla heitin onnistuneen lyönnin jälkeen pesäpallomailalla suhteellisen lujaa opettajaamme polveen. En muista tarkkaan tapauksen tahallisuusastetta, mutta muutama minuutti möhemmin eräs luokkakaverini viskasi pallolla samaista opettajaa takaraivoon - muka vahingossa. Sen tunnin jälkeen harrastimme jokaisella liikuntatunnilla kävelyä...

Myös täällä on jätetty hiuksia auton oven väliin. Vieläpä monta kertaa. Koskaan ei sattunut pahasti, mutta kyllähän se nipisti ja säikäytti kun yritti päätään kääntää. Ja eiköhän lähes kaikilla ole jotain farkkujen vetskarin väliin jäänyt. Jos ei tanakampaa tavaraa, niin karvoja ainakin. Jo sekin on kivuliasta.

Yhdyn myös Rosoh:n varoituksen sanoihin tupakoinnin vaarallisuudesta. Itsekin päätin kokeilla ammoin tupakan käteen tumppaamista. Ja eihän se siinä olotilassa miltään tuntunut. Joten harrastin samaa sitten lähes koko ravintolaillan. Kaksi viikkoa oli helevetin kipeät rakkulat vasemmassa kämmenselässä ja sen jälkeen vielä pitkään ruvet. Nyt tapahtumasta on kulunut aikaa noin kuutisen vuotta, mutta 8-9 mukavaa arpea tuossa vielä on nähtävissä jos osaa katsoa. Oli kyllä erittäin tyhmää, ja toivinkin sydämen pohjasta että ainakaan kukaan jatkoaikalainen ei päätä vastaavaa tehdä.


Varsinaiselta telomishistorialtani olen kyllä aika tylsä. Lähinnä tälläinen kolhija, joka saa aikaiseksi kuhmuja ja turvonneita polvia viikoittain, muttei koskaan mitään sen pahempaa. TK:ssa en ole tainnut joutua käymään koskaan minkään tapaturman takia, eikä tikkejäkään ole laitettu.

Toisia on kyllä tullut telottua huomattavasti enemmän kuin laki ja ystävyyssuhteet sallisivat, mutta jätettäköön tällä kertaa tuo synkkä historia kertaamatta.

Ja sitten vielä yksi läheltä-piti-itsensätelominen. Kait joku kymmenkunta vuotta sitten olin perunannostossa - talkootyötä HPK:n hyväksi siis. Istahdinpa sitten lepäämään traktorin aisan päälle hetkeksi. Vaan kun ei tuo voimistelu ja tasapainoilu ole aivan sitä vahvinta lajiani, niin hupsis! Aisan alla ollut puuplkky kaatui ja vieri alta pois, ja aisa romahti maahan. Samalla se koukkasi molemmat jalkansa koukkuun alleen, ja siinä sitä sitten oltiin. Kuin ihmeen kaupalla säilyin ilman murtumia, vaikka aisaan melkoinen paino kohdistuikin. Ei ollut kyllä kivat puoli minuuttia odottaa että joku tulee nostamaan, kun aisan pää painui samalla koko ajan pikkuhiljaa syvemmälle maan sisään ja lisäsi puristustaan.

 

[el pebe]

Viestin lähetti Everton
Itsekin päätin kokeilla ammoin tupakan käteen tumppaamista. Ja eihän se siinä olotilassa miltään tuntunut. Joten harrastin samaa sitten lähes koko ravintolaillan. Kaksi viikkoa oli helevetin kipeät rakkulat vasemmassa kämmenselässä ja sen jälkeen vielä pitkään ruvet. Nyt tapahtumasta on kulunut aikaa noin kuutisen vuotta, mutta 8-9 mukavaa arpea tuossa vielä on nähtävissä jos osaa katsoa. Oli kyllä erittäin tyhmää, ja toivinkin sydämen pohjasta että ainakaan kukaan jatkoaikalainen ei päätä vastaavaa tehdä.

Jep, tästä vielä... muuten samanlainen meininki, paitsi että kaverin kanssa tumppailimme toisiemme käsivarsiin. Pitkin iltaa siis. Kaikki alkoi Dannyn keikan jälkeen... kiitos vaan D.
No joo, mutta siitä on nyt melkein vuosi, ja edelleen esim. auringossaolon jälkeen päivänvalossa näkyy selvästi 7 läikkää. Jep, todella typerää, ei todellakaan kannata.

 

[Salonen #33]

No kuinka vanha minä olisin ollut ehkä 8 tai 9 kun kavereitten kanssa käytiin Poliisia&Roistoa ja minä roistona mites muutenkaan juoksin kaveria karkuun talon nurkan taakse missä odotti ikävä yllätys katsoin taakseni missä kaveri tulee ja kun käännyin niin edessä odotti palotikkaat ja eihän siinä vauhdissa enää väistää kerennyt vaan nenä kopsahti tikkaisiin epämukavasti naksahtaen... ei siinä sitten muuta käynyt kun verta vaan tuli suht mukava määrä.
No toinen tapahtui kun olin 12v olin pyörällä liikellä ja vastaan tuli joku poika ihan tuli terällä fillarilla minä sitä sitten suu auki katsomaan (siis pyörää ei poikaa) ja keskittyminen polkemiseen loppui samalla hetkellä ja seuraava muistikuva on kun makaan puisen sähkötolpan edessä polvet verillä ja pää kipeänä...
Olisi niitä vielä enemmänkin mutta tämä saa riittää täällä kertaa...

 

[Eino_Mies]

Pääsiäisenä, joskus kauan sitten Eino-Mies 8 v, oli vanhempien lomamatkan aikana mummolassa. Serkkujen kanssa siellä leikittiin poliisia ja roistoja. Rosvona pääsin poliiseilta karkuun ja juoksin ulos. Pakomatka päättyi kuitenkin lyhyeen, kun mummolan pihamaalla kirmatessani horjahdin yhtäkkiä liukkaalla jäällä ja kovalla voimalla löin takaraivoni jäähän.

Kova kipu ja meikä huusi kuin teurassika. Verta tuli sen verran paljon että meni siinä pikku Eino-Miehen lisäksi mummokin pieneen shokkiin. Taju ei mennyt mutta naapurin setä kuskasi minut terveyskeskukseen jossa pääni käärittiin sideharsoon.
Mitään pysyviä vakavia vaurioita ei luojan kiitos tärskystä syntynyt, mutta todella huonostikin olisi voinut käydä.

Vanhemmalla iällä on muutaman kerran kännipäissä lennetty fillarin selästä, mutta niistäkin on onneksi selvitty vain pintanaarmuilla.

 

[Pikku Myy]

Jos haluaa jatkuvasti kolhia itseään, on tavallinen ruokakauppa siihen loistava paikka.

Itse olen sen parin vuoden aikana kun olen alalla työskennellyt:

-Tippunut juustotiskistä, seurauksena nivelsiteiden repeämä (kyllä,leikin siellä feta-juustoa..ettei tarvitsisi tehdä töitä) Parasta tuossa oli, etä ensin ajattelin sen olevan vain venähdys ja jatkoin ihan pokkana hommia vaikka sattui niin saatanasti. Seuraavan päivän iltana nilkka sitten oli musta-violetti.. Eikä vieläkään ole täysin kunnossa, vaikka kyseisestä tapahtumasta on jo yli puoli vuotta.

-Saanut täydestä pullokorista päähän (mikä selittää paljon...) Samassa ostarissa missä silloinen duuni oli, sijaitsi myös alueen pahin räkälä...ei kai tarvitse kertoa enempää? Samassa paikassa tulli huitaistua yhtä juoppoa maitolaatikolla, mutta se on jo eri tarina..

-Polttanut kynnen irti. Kaupoissahan on sellaiset laitteet, millä hedelmiä (esim. vesimelonit) kelmutetaan ja 'poltetaan' kiinni. Masiinassa on yksi tulikuuma rauta millä muovi katkaistaan ja tulikuuma levy, millä se sitten poltetaan kiinni. Eka länttäsin kädellä siihen rautaan (poltti kaksi sormea) ja sitten peukalon kynsi siihen levylle sihisemään. Silloin sattui ja paljon!!!!!!!

-Vähintään joka toinen kerta kassalta tullessa pamautan pääni valvontakameratv.n telineeseen...mikä on jo pelkkää tyhmyyttä.

-Sormi on murtunut kerran kun täysi maitolaatikko tippui sen päälle. Tavaran kuljettajilla/lastaajilla on ilmeisesti joku fetissi tehdä kaikista kuormista mahdollisimman korkeita. Ja kun ite tällainen tappi olen,niin pitäisi kantaa jakkaraa koko ajan mukana. Kuitenkin tuolloin kai kiireessä päätin,että tietenkin sen laatikon sieltä alas saan. Ja tulihan se - suoraan sormen päälle.

-Plus kaikki päivittäiset pahvi/paperi/mattoveitsihaavat, mustelmat, venähdykset ym mitä vain voi kuvitella.

 

[Salonen #33]

Niin tuli taas mieleen yks juttu...
Olin noin 11v ja oli lämmin kesäinen ilta ja kun ei myöhään illalla enää kaveria ollut päätin heitellä ulkona sijainneesta pyykkitelineestä roikkunutta umpi rautaista putkea edes takas mistä seurasi se että sitä aina väistin kun se edestä tuli... Pari kertaa sitä olin jo heittänyt kun jostain syystä päätin pistää pään vain alas ettei se osuisi minuun... tyhmänä en ajatellut että se tulisi takaakin yhtä lujaa takas nii nostin pään ja rauta tanko päähän. Päässä vaan humahti ja veri rupesi valumaan niskaa pitkin siinä minä sitten menin paniikkiin ja juoksin vain ympäriinsä huutaen apua ja kun sairaalaan päästiin niin joku pultsari kysyi minulta kun äidin kanssa kävelin että onko kaveri lyönyt pullolla päähän... Siinä vaiheessa loppu kyllä itku ja pokassa oli pitämistä... Pahemminkin olisi voinut käydä lekuri sanoi että sentti jompaan kumpaan suuntaan ja istuisin pyörätuolissa...

 

[Tpip]

Olen suhteellisen hyvä telomaan itseäni.

Tarhaikäisenä teloin itse kahdesti omilla syntymäpäivilläni, eri kerroilla tosin. Ensimmäisellä kerralla juoksin kaverini asettamaan villalanka ansaan/viritelmään. Villalanka osuikaulaan ja vauhdin seurauksena hiersi upeat jäljet kaulaani, sattui.
Toisella kerralla hypimme pituushyppyä äitini parisänkyyn. Viimeisellä kierroksella leiskautin kisan päättäneen voittohypyn. Tiikerityylillä julmetun pitkälle. Pää edellä patteriin, päähän julmettu vekki ja pikakiitoa sairaalaan, jossa sairaalatäti liimasivat pään kuntoon. koko taksimatkan huusin kuin palosireeni.

Ala-asteikäisenä olimme puuhamaassa viettämässä iloista kesäpäivää. Pääsin kokeilemaan mönkijöillä ajelua, poltin jalkani kuumaan pakoputkeen. Arpi on edelleen näkyvissä, puuhamaa on iloinen.
Muistaakseni samana vuonna olimme lomailemassa kreikassa. Uintireissulla sain polveni telottua merisiiliin oikein kunnolla, sattui perkeleesti.

Yläasteella onnistuin telomaan itseni monesti polkupyöräillessä. Sattuu muuten älyttömästi, kun ajaa katukivetykseen ja saa pallit osumaan suoraan ohjaustankoon. Kassit olivat viikon mustat/siniset ja teini-ikäinen Tpip luuli jo ettei koskaan voi harrastaa seksiä. Toinen mitä kannattaa varoa on lyhtypylväät. Niitä ei huomaa jos juttelee vieressä ajavan kaverin kanssa. Kädessäni ollut lihapiirakka lensi kuulemma komeasti ja muutenkin olin ollut suht koomisen näköinen. Sekin kannattaa varmistaa kun rupeaa harrastamaan alamäkiajoa puolenmetrin heinikossa ettei edessä ole julmettua kiveä johon törmätä. Vanne soikeaksi ja koko ruumis täyteen haavoja ja ruhjeita.

Syntymäpäivät muutenkaan ei ole minun alaani. Ne suurimmat bileet mitä nuorella voi olla, eli 18 vuotissynttärit vietin terveysasemalla kipsauttamassa käteäni. Tosin vahinko kävi jo edellisenä päivänä, kun mursin ranteeni ja veneluuni. Välissä "nukuttu" yö oli tuskainen.

Lappeenrantaan muutettuani olen keskittynyt telomaan jalkojani. Toista viikkoa olin kerennyt kaupungissa asua kun sain portaissa kaatumalla nilkan siihen kuntoon että muutama viikko mentiin kepeillä ja mitään rasitusta ei nilkka kestänyt puoleentoista kuukauteen.
Viime talvena olin tietotekniikkakillan sitseillä, jossa tulin tuiskeessa hajoitettua polvi. Tarkkaa tietoa kuinka tapahtuma meni ei ole kait kellään. Tämä on yleisin versio. Kello oli puoliyö ja oli aika laulaa teekkarihymni, tämähän tapahtuu niin että noustaan mahdollisimman korkealle laulamaan kyseinen kappale. No eikun tuolille seisomaan ja laulamaan hymniä. Tämä meni vielä ihan hyvin. Tuolilta alastulokin sujui hyvin. Se ei enää sitten sujunutkaan hyvin kun kaverini( saman kokoinen kuin minä eli abaut 190/110) hyppäsi/kaatui tuolilta selkääni. Lumpio irtosi paikaltaan, irroitti sääriluusta palasen ja loksahti paikalleen. Tästä johtui kaatuminen selälleen ja pään lyöminen lattiaan, helvetin iso kuhmu päähän ja aivotärähdys. Meno sitseillä oli kuitenkin niin hyvä että olisin halunnut jatkaa biletystä, kaverit saivat kumminkin toppuuteltua ja unien kautta aamulla sairaalaan.

Hauskin ja samalla ehkä noloin itsensä telominen kuitenkin sattui lukioikäisenä helsingissä. Olin kaverini kanssa käymässä Stockalla. Poistuimme liikkeestä Espan puoleisen kulman ovesta. Ei kaikkia pieniä askelmia voi huomata, ja astuinkin ns. tyhjään, hitailla reflekseilläni en saanut edes käsiä alle, vaan sukelsin pää edellä asfalttiin. Pahin vamma oli naarmu otsalla, mutta kaverillani ja n. sadalla muulla ihmisellä oli helvetin hauskaa. Tuli siinä varmaan puoli minuuttia istuttua maassa ja ihmeteltyä että kuka, mitä, missä, häh?

 

[Tpip]

Viestin lähetti Tpip
Olen suhteellisen hyvä telomaan itseäni.

Muistui vielä muutama mieleen, ala-asteikäisenä sähläsin jotain tuolilla, jossa oli vyö roikkumasssa tuolin selkänoljalla. Hyvin harmittomasti sain itselleni telottua itselleni rintaan n. 6-7 cm pitkän haavan, vieläkin on komea arpi siitä muistona. Tapaa millä sain sen aiheutettua en ole vielä keksinyt, yhtäkkiä vyö roikkui soljen piikistään rinnuksissani.

Ala-asteella oli liikuntatunnilla jääkiekkoa, kavereitten kanssa oli tapana laittaa polvisuojat, kun jotkut tohelot hakkasivat hulluna säärille. No, koulun rappusia oli muva lasketella kovalla vauhdilla polvillaan alas, kun polvisuojat on jalassa. Kerran sattui opettaja tulemaan vastaan portaissa... taisi opettajatätiä sattua enemmän kuin minua. hävetti.

Ensimmäistä kertaa laskettelemassa ollessani ajauduin vahingossa hyppyriin. Pysähtyä en osannut, ja suoraa naama edellä lumihankeen. Sattui selkään viikon verran.

Joskus mökillä talvella päätin saunasta laittaa tavalliset murtsikat jalkaan ja lähteä nudistina mäenlaskuun. Vauhdinotto, ponnistus, ilmalento, telemark alastulo ja pyllähdys. Jäinen alastulorinne sai perseen asfaltti-ihottumalle. Sattui istua sen jälkeen jonkun aikaa.

Laittelen lisää taas kun tulee mieleen.

 

[Micco!]

En Kastunut!

Telomisen mestarina allekirjoittanut on kokenut tapauksia kymmeniä, mutta pistetään tänne vain viimeinen ja ehkä paras.


Vesihiihtoa ja puutarhakaluisteita

Yksi legendaarisimmista tapaturmista sattui kohdalleni muutama kuukausi sitten, alkukeväällä. Olimme kavereiden kanssa harrastamassa vesihiihtoa ja alkukevään vesi oli tietenkin helvetin kylmää. Muutaman varvin jälkeen mietin, että viimeisellä kerralla en kastu, en edes rantaan tullessani. Päätin, että päästän vetokapulasta mahdollisemman myöhään irti, jolloin vauhti riittää kannattamaan minut veden päällä aina rantaan asti. Tällä kertaa vesihiihdimme kaverini konservatiisvisten vanhempien rantahuvilan edessä. Laiturilta lähdettiin liikkelle ja kymmenen minuutin hiihtelyn jälkeen pyysin vetoveneeltä roimasti lisää vauhtia, heti perään näytin merkin: RANTAAN. Kun vene alkoi lähestyä rantatörmää vetäisin itseni voimakkaasti veneen ulkopuolelle, jolloin vauhti moninkertaistuu. Kaverit viittoilivat veneestä merkkiä, että "päästä nyt hyvä mies irti", mutta kylmän veden pelosta pidin vain sitkeästi kiinni. Vauhti kiihtyi ja kiihtyi, rantatörmä läheni, tunsin jo nauttivani g-voimista. Viimein päästin irti ja syöksyni kohti rantatörmää alkoi. Vauhtia oli mielettömästi ja tietenkin aivan liikaa. Tömähdin käsittämättömällä nopeudella rantatörmään, sukset pysähtyivät kerrasta, aivan kuin olisi seinään ajanut. Fysiikanlakien mukaan massa jatkoi liikettään, eli sukset jäivät rantahiekkaan ja minä lähdin holtittomaan kiitoon kohti pihamaata. Kädet pyörivät joka suuntaan ja lensin puoliksi ilmassa, puoliksi täysin holtittomassa juoksussa. Siinä vauhdissa olisi Maurice Green:kin jäänyt toiseksi. Pihalla oli jykevät, rautaiset puutarhakalusteet, jossa kaverin vanhemmat ja heidän vieraansa nauttivat kahvipöydän antimista. Liike-energiani kohdistui tietenkin suoraan kahvipöytää kohti. Mielettömän kovasta vauhdista törmäsin suoraan kahvipöytään, lensin puolivoltilla pöydän yli, kaataen pöydältä kaiken ja päätyen ystäväni äidin syliin. Seuraava muistikuva on, kun makaan nurmikolla kaverin äidin päällä, painava puutatarhapöytä selässä, kuumaa kahvia hiuksissa, helvetillinen kipu joka puolella kroppaa. Ensimmäiset sanani olivat "en kastunut". Itselleni tuli ruhjevammoja joka puolelle kehoa sekä lievä aivotärähdys, kaverini äiti puolestaan sai palovammoja kuumasta kahvista ja ranteeseen hiusmurtuman. Otimme äipän kanssa yhteisen taksin terveyskeskukseen, tunnelma taksissa oli jotain sanoinkuvaamatonta!

Ymmärrettävistä syistä en ole tuon tapauksen jälkeen vielä kertaakaan kaverini vanhempien luona vieraillut. Tuo tapahtuma on nyt jälkeenpäin naurattanut monta kertaa, kaverini eivät vieläkään ymmärrä miten sain sellaisen vauhdin ja liige-energian, olin kuulema edennyt kuin salama suoraan kohti puutarhakaluisteita. Mutta tärkeintä! En kastunut :)

 

[Paitselo]

Arpia löytyy...

Eräs työkaveri on sanonut, että minä olen Tahattoman Komiikan Kuningas. Hän siis itse vannoo vahingoniloisuuden nimiin ja tykkää katsella sitä kun toiset koheltavat.

Muutamia esimerkkejä elämäni varrelta:

- 8-vuotiaana mopolla päin talon seinää (sain mopon käyntiin ja liikkeelle... siis OIKEIN LUJAA liikkeelle mutta en tiennyt miten sillä jarrutetaan). Aivotärähdys ja solisluu sanoi naps.
- samana kesänä kun oli tuo mopoinsidentti, niin putosin korkeasta männystä kun oksa petti jalkojeni alla... alastullessa osuin tietysti moneen muuhun oksaan ennenkuin lätsähdin tantereeseen. Sääriluu sanoi narsk.
- olen onnistunut myös lyömään pesäpallomailalla päähän itseäni, opettajaa ja kolmea luokkatoveriani (ei kuitenkaan saman matsin aikana)
- sulkapallomailalla olen onnistunut huitaisemaan itseäni pläsiin sillä seurauksella että silmälasit menivät pirstaleiksi ja korvalehteen ommeltiin tikkejä
- tuntuu myös melko eksoottiselta, kun ampuu suht tehokkaalla ilmakiväärillä itseään paljaaseen isovarpaaseen (varpaan etäisyys aseen piipun päästä oli n. 5 cm)
- harrastukseni takia olen myös viiltänyt itseäni mattoveitsellä sormiin tuhottoman monta kertaa... kerran samainen veitsi upposi jopa polveen.
- kun pääsin elämäni ekan kerran oikean panssarivaunun sisälle vierailemaan (n. 6-vuotiaana), niin tulin sieltä ulos otsa verta valuen, molemmat kyynärpäät verta valuen, ilman vasemman jalan isovarpaan kynttä, shortsit riekaleina ja iso verta valuva palkeenkieli perseestä törröttäen... olen pahoillani, tuo käyntini Parolan panssarimuseossa pikkupoikana vaikutti ehkä siihen, että niihin vaunuihin ei ole päästetty yleisöä sisään enää moniin vuosiin.
- solisluu on katkennut elämäni aikana useamman kerran. Tämä on tapahtunut useimmiten salibandymatseissa ja futiskentällä

... nuo nyt tulivat äkkiseltään mieleen.

 

[axe]

Ilmakivääristä tuli mieleen tapaus, joka on pakko mainita vaikkei se mulle itselleni sattunutkaan. Eno osti ilmakiväärin ja sitähän piti kokeilla. Latasi ja ampui pari kertaa, mutta kummallakaan kerralla kuti ei lähtenyt. Uusi lataus uudella patilla ja nyt piti varmistaa että pyssy tosiaan ampuu. Niinpä eno pisti peukalonsa piipun eteen että sitten tietää lähtikö se kuti vai ei... Ei varmaan tarvitsisi edes sanoa, että sillä kertaa lähti.

Otetaan vielä hölmöyden huipentumana tämäkin vaikkei ketään edes sattunut. Paikallisen pikkujärven rannalle tuli setä onkimaan uuden virvelinsä kanssa. Setä halusi kuivaharjoitella ensin heittoaan rantaa pitkin ja vaikka ihmisiä ei ollutkaan rannalla kuin pari hassua, niin varovaisena miehenä otti kuitenkin kuvan koukkuineen irti ja pisti tilalle siiman päähän avainnippunsa. Pari kevyttä harjoitusheittoa hiekalle meni ihan hyvin, mutta sitten setä päätti pistää lisää voimaa ja kokeilla kantaako hyvin. Ja kun voimaa tuli lisää, kontrolli petti, avainnippu heilahti kohti järveä ja tottakai liian painavana napsautti siiman poikki. Sinne lensi varmaan kymmenkunta avaimen nippu nätisti kaaressa järveen eikä taatusti tullut koskaan takaisin.

 

[Mike]

Noista pyssyistä tulee pari tapausta mieleen.

Itselleni kävi joskus ajat sitten semmoisen piipun alta piipunsuuntaisella putkella ladattavan kilpalutkun kanssa siten, että jätin sen putken roikkumaan lataamisen jälkeen alas kun laitoin skodea. Noh, käsi hipaisi vahingossa liipasinta, putki tömähti luonnollisesti takaisin piippuun kiinni ja nakkihan se sinne jäi piipun ja latausputken väliin. Sattui.. ja sormenpää roikkui sen jälkeen nahanpalasen varassa. Saivat nuo lääkärissä sen kuitenkin ihan kohtuu hienosti siihen takaisin.

Yksi tuttavani sen sijaan sähläsi joskus kännipäissään hienon lelunsa kanssa ja täräytti itseään vahingossa sillä ihka uudella hienolla kynäpyssyllä jalkapöytään seurauksella, että noihin laitettava piekkarin skode meni tietysti siististi kintusta läpi.
Oli ollut lekurilla melkoisen ihmettelevät ilmeet, joskaan luonnollisesti tuttu ei hirveästi ollut mainostanut, että mikä siihen jalkaan oikein osui ja miten. Onni onnettomuudessa oli hänelläkin mukana ja mitään ei tainnut varsinaisesti hajota vaan tikeillä selvisi hänkin.

 

[Mike]

Tietysti asetelomiseksi voisi sanoa sitäkin, kun pyörittelin suussa semmoisen tiiviin paperitollon, pistin sen lutkun piippuun ja täräytin pahaa aavistamatonta frendiä sillä metristä reiteen. Ensin ulvahti frendi ja minua nauratti, sitten ulvahdin minä ja frendiä nauratti kun heitti minua puolikkaalla limupullolla jalkaan.

 

[Voittaja]

Itse en kyseistä tapausta muista, mutta vanhempani ovat asiasta pari kertaa maininneet. Joskus 70-luvun lopulla olimme olleet Linnanmäellä ja tietenkin vuoristoradalla. No minä olin kuulemma nerokkaasti siellä tunnelissa laittanut käteni sitä seinää vasten koko tunnelin ajaksi, ja saanut "muutaman" tikun kämmeneeni.

Kaikenlaista on kyllä tapahtunut, mutta ihmeen ja kumman kautta ainoat murtumat ovat tapahtuneet kaukalossa, niinkuin kaikki muutkin vähän vakavammat tapaturmat. Tietenkin vekkejä on tullut vähän joka paikkaan, mutta vakavammilta olen säästynyt, lukuunottamatta kaukaloa.

 

[Carlos]

Viestin lähetti axe
Otetaan vielä hölmöyden huipentumana tämäkin vaikkei ketään edes sattunut. Paikallisen pikkujärven rannalle tuli setä onkimaan uuden virvelinsä kanssa. Setä halusi kuivaharjoitella ensin heittoaan rantaa pitkin ja vaikka ihmisiä ei ollutkaan rannalla kuin pari hassua, niin varovaisena miehenä otti kuitenkin kuvan koukkuineen irti ja pisti tilalle siiman päähän avainnippunsa. Pari kevyttä harjoitusheittoa hiekalle meni ihan hyvin, mutta sitten setä päätti pistää lisää voimaa ja kokeilla kantaako hyvin.

Jo toinen vastaava tapaus. Ei helvetti se nyt voi olla niin kamalaa heitellä ne harjoitusheitotkin kuvan kanssa sinne järveen. Ja jos nyt itsetunto on tosiaan NIIN huono ettei halua kenenkään näkevän huonoja "live" heittoja, niin tähän tarkoitukseen löytyy myös ihan kumista tehtyjä vaarattomia "vieheitä", joita voi käyttää ja jotka ovat tähän tarkoitukseen suunniteltuja.

 

[Anton]

Mukava huomata, että muutkin ovat kunnostautuneet itsensä telomisen jalossa taidossa.
Fiksuimpia tapahtumia, oli kun kysyin sen hetkiseltä tyttökaverilta mitä he sisarensa kanssa touhuavat ompelukoneen kanssa.
Pikkusisko kertoi, että tämä on näitä tyttöjen juttuja, joista sinä et mitään ymmärrä. Sehän tarkoittaa, että miehistä egoa on loukattu ja täytyy välittömästi ryhtyä pätemään. Tytöt näyttivät nahkaliivien kaavat ja ompelukone surisemaan. Ylivertaisien voimieni tunnossa sitten ompelin viimeisimpiä saumoja, kun nyin samalla nuppineuloja. Vasen käsi ei tehnyt niin kuin piti, vaan jäi neulan alle. Ompelin viisi tikkiä vasemman etusormen läpi ja neula jumittui ensimmäisen nivelen väliin.
Kyllä – huusin aika lujaa!

 

[finnjewel]

tarkkuusammuntaa..

Muutamat vuodet ennen mopoikää tuli harrastettua ilmakiväärillä roiskimista mitä moninaisimmilla tavoilla. Kerran juolahti mieleen mitata kuinka kauan pystysuoraan taivaalle ammuttu luoti pysyy ilmassa.

No, BSA Meteor -ilmakiväärin luoti pysyi ilmassa 16 sekuntia. Tämä mitattiin siis laukaisuhetkestä siihen kun luoti plupsahti veteen mökkilaiturin läheisyydessä.

Pian tämä ammuskelun alalaji jalostui siihen, että yritin saada luodin putoamaan mahdollisimman lähelle laituria. Erään kerran ei sitten kuulunutkaan plupsahdusta vedessä vaan terävä luodin napsahdus laituriin ja samalla ilkeä vihlaisu jalassa: olin onnistunut ampumaan itseäni kantapäähän... Ei o tarttenu enää myöhemmin tätäkään kokeilla...

 

[pänkäle]

Eräs noloimmista itseni telomisista sattui noin 10 vuotta sitten kaverin kesämökillä. Eräänä kauniina kesäpäivänä otimme kaikki mahdolliset uimalelut käyttöön ja päätimme vähän laajentaa vesihiihdon käsitettä. Kyytiä veneen perässä sai kumiveneet, uimapatjat ja sokerina pohjalla päätin kokeilla "vesihiihtoa" uimarenkaassa istuen. Kaikki olisikin varmaan muuten mennytkin hienosti, mutta veden alla sattui olemaan tieheä ja pirun terävä kaislikko. Oli sitten persaus verillä viikon verran.

Vuosien varrella olen vihdoin myöskin alkanut uskoa Ice Power pullon kyljessä olevaa kieltoa limakalvoille joutumisesta. En myöskään suosittele kyseisen aineen käytön jälkeen saunareissua...

 

[JMK81]

Viestin lähetti pänkäle
Vuosien varrella olen vihdoin myöskin alkanut uskoa Ice Power pullon kyljessä olevaa kieltoa limakalvoille joutumisesta. En myöskään suosittele kyseisen aineen käytön jälkeen saunareissua...

Ice Powerista tulikin mieleen. Laitoin sitä kerran hieman hartioihin, jonka jälkeen päätin rapsuttaa hieman lerssiä ja kasseja. Voi vinetto sitä poltetta!

 

[Pelisilmätön]

Ai, että minäkö teloisin itseäni?

No, eiköhän joka viikko satu aina jotain pientä. Mainittakoon kumminkin, että tällä luupäällä on ollut sen verran hyvää tuuria, ettei ainakaan todistetusti ole mikään paikka murtunut - ihme kyllä.

Viime viikolla sattui mm. sellainen pienehkö työtapaturma. En jaksa nyt kahlata ketjua takaisin päin ja etsiä, kuka nimimerkki sanoi, että kaupassa työskennellessä onnistuu telomaan itsensä usein. Noin viikko sitten tapahtui seuraavaa: Ajelin trukilla kärryjä myymälän pihassa. Monasti olen tuolla pelillä ajanut ja vastaisuudessakin sillä tulen ajelemaan suhteellisen paljon, mutta viime sunnuntaina tapahtui sellaista, jota ei ole vielä aikaisemmin tapahtunut. Olin ilmeisesti lastannut kärrylastin lavalle ja lähdin kipuamaan kohti ohjaamoa. Nykäisin oven reippaasti auki, ja kuten aina ovi tulee suhteellisen rivakasti takaisin päin. Yleensä olen ehtinyt kevyesti alta pois, mutta tällä kertaa ovi tulee mukavalla vauhdilla oikean jalan takareiden ja lonkan väliselle aluelle. Ovi osui ilmeisesti juuri sellaiselle kohdalle, jossa mahdollisesti on joku kipupiste. Noh pari päivää tuo kohta oli hellänä, mutta siitä huolimatta kävin lähimetsässä juoksemassa, eikä tuo nyt niin pahasti vaivannut. Mutta sitten keskiviikkoon, silloin oli joukkueen salibandytreenit ja harjoitusten loppupuolella huomasi ettei tuo peräpää olekaan vielä kunnossa. Loppuillasta kävely olikin hieman ontuvaa. Pikku juttu siis, mutta tämä nyt on viimeisin itseni telomistapaus. Lisäksi joka päivä tulee mattoveitsestä pieniä haavoja ja koreista kivan näköisiä jälkiä käsiin, kun käsivarren nahka jää helkutinmoisen koripinon väliin, mutta näitä ei voi laskea, kun ei voi laskea, koska ne ei edes kunnolla kirpase.

Pyörällä, siis kaurakäyttöisellä sellaisella, on tullut myös kohellettua. Pahojakin tilanteita on ollut, mutta tällainen tapaus muistuu mieleen. Olin 14-vuotias ja olin kiirehtimässä kouluun alkavalle uskonnontunnille. Tapani mukaan jätin lähtöni viime tippaan, ettei tunnin alku tarvinnut odottaa liikaa. Menin erään risteyksen yli (Tampereella asuvat tietänee Teiskontiellä olevan risteyksen, joka on Kalevan kirkon kohdalla) ja oikaisin hieman nurmen puolelle, kun auto tuli kaistaa, jonka yli yritin mennä. Tämä sen takia, että olisin päässyt nopeammin tien yli. Mutta mutta. Alkusyksyä, kun tuo aika oli, ei nurmikoita ollut leikattu ja nurmi oli tuossa kohtaa suht. pitkä, ei nähnyt kunnolla mihin sitä oli ajamassa. Etupyöräni osui helv.. todella syvään, ilmeisesti entisen liikkennemerkin monttuun, joka tuossa kohtaa nurmea oli muinoin ollut. Tuo kuoppa oli jälkeenpäin tarkasteltuna hieman samanlainen kuin seiväshyppääjien seipään monttu, etureuna siis suhteellisen loiva, mutta takareuna jyrkkä. Arvata saattaa, että lensin tangon yli ja pyörä tuli perässä selkäni päälle. Ilmat oli hetken aikaa pihalla oikein kunnolla, mutta jatkoin matkaa kouluun, joka oli enää noin 50 metrin päässä. Jälkeen päin ajateltuna, jos minulla ei olisi ollut reppua, olisi selässä saattanut murtua jotain. Tai pahemmassa tapauksessa ja kovemmassa vauhdissa olisin saattanut lentää autotielle ja sivulta tulevan auton alle. Mitä tästä voi oppia? Helvetin kovaa kannattaa pyörällä ajaa ja ilman muuta ilman kypärää, mutta nurmikon kautta ei koskaan kannata oikaista.

Lisääkin löytyy, mutta jääköön nämä tällä kertaa tähän.

 

[Ollius]

Itse olen pahemmilta itsensä telomisilta välttymään, mutta yksi suoritus on jäänyt mieleen. Armeijassa opetettiin, että kuorma-auton lavalta pitää poistua nopeasti. Noh, minä siinä sitten ajattelin tehdä ultra-nopean poistumisen, niin ei pääse valittamaan että minun takia homma kestää. Istuin vielä aivan takalaidan vieressä, eli olin ensimmäisiä joka autosta poistuu. Tekniikkana ajattelin käyttää hyväksi havaittua loikkaa lavalta maahan, tetsari toisessa kädessä ja rynkky jossain. Vauhtia sain hyppyyni hyvin, mutta pahus vieköön. Kesken ilmalentoni huomasin, että jalkani ovat jumissa jossain lavalla, mutta yläruumis on jo hyvän matkaa poistunut. Siitähän on seuraksena tietenkin se, että alokas Ollius tulee aikalailla suoraan turvalleen asfaltille. Kolaus vaan oli kuulunut kun pää otti tuntumaa maaperään. Kypärähän oli tietenkin köytetty tetsariin kiinni. Olin siinä vähän aikaa ollut lievästi sanottuna kuutamolla. Mutta eipä tuostakaan tainnut pahempia vauriota pääkoppaan ihme kyllä tulla.

 

[Tj]

Onhan näitä ollut, tässä yksi tapaus. Joskus pienempänä kavereita oli tulossa kylään ja kyllähän kaikki varmaan tietävät kuinka kavereiden edessä pitää aina olla niin kovaa jätkää, varsinkin esi-teini-iässä (joskus kyllä vanhempanakin). No minähän sain sitten oikein kunnon kuningasidean ja kiipesin parvekkeella ikkunalaudalle ja tasapainoilin siinä eteenpäin kun paraskin Tarzan. No, tasapainoilu loppui siihen kun mätkähdin alas ja hajotin pudotessani lasipöydän. Hoipparoin siitä sisälle jonkinlaisessa shokissa enkä tuntenut ollenkaan kipua, mutta isäni huusi kovalla äänellä "Mitä sää oot tehny jalalles" ja kun katsoin alaspäin, oli koko oikea jalka yhtä verinoroa ja satunnaisia lasinsirpaleita törrötti jalassa siellä sun täällä... siitä sitten lähdettiin ääntä nopeammin visiitille terveyskeskukseen. Muistona episodista on vieläkin lukuisia arpia eri puolilla jalkaa.

 

[Bigreds.]

......

Tuli mieleen ekana, että ehkä kaikista hulluin itsensätelominen sattui kerran ennen jääkiekkoharjoituksia, kun olin laittamassa luistinta oikeaan jalkaan, kunnes NAPS akillesjänne repesi...siinä ei voinu muuta, kuin enää nauraa, vaikka perkeleesti sattuikin. :)

Tosin veikkaan kuitenkin että akillesjänne oli jo aika huonossa kunnossa ennen sitä, koska en voi tajuta, että miten helvetissä voi revetä luistinta jalkaan laittaessa..