Consumed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bill Kazmaier
Juuri näin. Raukkamaisin teko mitä voi tehdä. Surua lähimmille ja en tiedä ymmärtääkö tekijä edes sitä että ainutkertainen elämä on siinä eikä asiaa voi perua.
Ei, itsekästä ja raukkamaista olisi pyytää toista taistelemaan läpi päivien, viikkojen ja vuosien kun jokainen päivä on synkkyyttä täynnä, vain ettei sinulla itsellesi tulisi paha mieli. Sitä pidän kunnioitettavana päätöksenä jos perheellisenä ihmisenä jaksaa puurtaa niin kauan, että lapset ovat vähintään teinejä tai mielellään aikuisia, mutta keneltäkään ei voi vaatia, että kulkee läpi helvetin, vain ettei sisarukset ja vanhemmat pahoita mieltään. Sisältä se halu elää pitää taas löytää, jos on löytääkseen.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Minulla tuli oikeasti kyyneleet silmiin tänään kun luin tätä ketjua. Niin paljon ihmiset voivat välittää toisesta nimimerkistä, jota eivät ole ikinä tavanneet.

En voi itse asiaan sanoa muuta kuin että nyt on kaikki ok.
 
"They're like sex, except I'm having them."

redpecka

Jäsen
1. Hakeuta hoitoon. 2. Kertoa lähipiirilleen ongelmistaan.

Kumpikaan ei ole helppoa eikä välttämättä mahdollista. Kavereita joiden kanssa mennä pingiksen jälkeen saunaan ja ottaa pari kaljaa ja kertoa ahistuksestaan tai sitten kun olet rohkaistunut ja menet terveyskeskukseen niin nauravat pihalle. Ehkä satuit olee liian aikaisin liikkeellä ja vaikutat liian järkevältä että horinoitasi voisi vakavissaan vastaanottaa. No pilleripurkin määräävät toki, jota et tietenkään ekalla tyrkytyskerralla suostu vastaanottamaan kun siinä vaiheessa ajatus on että ai näillä pillereilläkö mun ahistus loppuisi. (Lääkkeistä ynnä terapiasta mahdollisesti jossain muussa ketjussa enemmän.)

Joillain onnekkailla on hyviä frendejä ympärillään... Tämä on yksi tärkeä tukitoimi ahdistuksissa olevalle laumanjäsenelle. Monesti ahistuksista selvitään ihan vaan kun vähän tsempataan ja kuunnellaan. Jos mentaaliromahdus on sitten normiahistusta pahempaa ja se jatkuu ja kenties pahenee vuoden jälkeen niin kyllä silloin tarvitaan monestakin syystä ulkopuolista apua. Ensinnäkin lähipiiri alkaa väsymään kun huomaavat ettei toimillansa pysty auttamaan ja itse kärsijä alkaa myös tuntea syyllisyyttä siitä kun on yritetty auttaa mutta kun olen huono ja parantumaton ja vien vain noidenkin energiaa. Seurauksena hidas erakoituminen.

1. Hakeuta hoitoon. 2. Kertoa lähipiirilleen ongelmistaan.

Sekä lähipiirille että kohteelle itselleen on tärkeä että ihminen avuntarpeessa saisi ammattiapua. Silloin mahdolliset kaveritkin pystyvät tukemaan parhaiten siinä missä he kenties olisivat parhaimmillaan eli siinä kaverinaolemisessa.

Mulla on ollut hyvä kaveripiiri ja apua ongelmiini heidän lisäkseen olen saanut jossain vaiheessa terveydenhuolto-osastoltakin. Se helpotti ja kevensi olotilaa määrittelemättömästi kun sain heittää frendien huolehtimistaakan pois ja lähisuvullekin pystyin asian sitten kertomaan.

@Byvajet Hyvä kirjoitus sinulta. Tuollaisen suorittamistaakan harteiltaheittäminen todellakin on sitten lopuksi huojentavaa. Mutta en ehkä jonkun nuoren kohdalla lähtisi tuollaista vielä tarjoamaan ratkaisuna. Yksilöllistä tietenkin.

Itse olen varautunut siihen, että jos en ole kuollut kun olen 80-vuotias ja lääkkeiden ja vellin kaupasta hakeminen käy keinutuolielämässäni tuskalliseksi yksiössäni enkä tunne enää ketään niin varaan itselleni oikeuden päättää päivistäni niin kuin silloin näen parhaakseni.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Juuri näin. Raukkamaisin teko mitä voi tehdä. Surua lähimmille ja en tiedä ymmärtääkö tekijä edes sitä että ainutkertainen elämä on siinä eikä asiaa voi perua.
Olet saanut nyt paljon kuraa niskaasi täällä tämän ansiosta, ja syystäkin. Tahdon kuitenkin korjata tätä linjaa. Eli, piilokysymyksesi vastaus on että ei ymmärrä. Se on koko tämän kuvion ydin. Minäkin olin hetki sitten lähellä itsemurhaa koska en enää jaksanut ymmärtää elämän hyviä puolia niiden huonojen kasautuessa rasittavaksi kuormaksi niskan päälle. Se on melko inhimillistä. Et varmasti ole niin tyhmä ettetkö tajuaisi tuota.

Näkökulmasi on millainen on eikä sitä pakoteta onneksi arvostamaan, mutta toivottavasti ymmärtäisit, et kunnon omakohtaisen kokemuksen kautta, millaista on menettää kaikki uskonsa. Kun usko ja toivo kuihtuvat pois, jäljelle ei jää mitään. Silloin riittää pallon potkaiseminen tyhjään maaliin. Minä päätin vetää vielä tässä kohtaa ohi, mutta se yksi keskitys olisi riittänyt siihen, etten olisi enää kirjoittamassa tätäkään viestiä. Puhumattakaan edellisistä.

Elämä ei ole aina niin yksinkertaista. Ihminen ei osaa vielä älytä sitä kunnolla. Oppimisaikaa riittää kyllä.
 
Olen iloinen voidessani palvella täällä. Nimeni on Mäntylä, Valtteri Mäntylä.
Touch and Go

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Sitten teille kaikille muille. Ihan ensiksi pyydän anteeksi nimimerkeiltä @heavy ja @mikko600. Olit ihan oikeassa @Vellihousu, pahan olon purkaminen toisiin ei ole koskaan paras ratkaisu. Minun oli kuitenkin vaan pakko purkautua asiasta joka paitsi koskee sydämeen, on myös osin vaikuttanut koko nykytilanteen syntymiseen.

Vietän kolmatta päivää Harjavallan laitoksessa ja olo on ollut enimmäkseen veltto. Juuri mikään ei ole jaksanut kiinnostaa. Ajattelen edelleen kuolemaa enkä uhkana vaan mahdollisuutena. Tiedän että jättäisin taakseni tuhat surua mikäli päästäisin itseni päiviltä, mutten välitä. Se on se ongelma tässä. Jos välittäisin, en edes miettisi koko itsemurhaa. Mutta vuosien kamppailu jumittavaa mielenterveyttä vastaan johti lopulta lähelle peruuttamatonta muutosta, minkä myötä dominopalikat alkoivat kaatua. Siinä kaatuivat välittämissuhde kaikkeen mikä kiinnostaa ja mitä rakastaa.

Hoitaja tuli juttelemaan kesken lauseen, joten punainen lanka ehti kadota. Joka tapauksessa, kiitän teitä kaikkia tuesta vaikken vieläkään osaa ja tahdo sisäistää sitä kunnolla. Kiitän silti välinpidosta.

Palstalla jatkamisesta en sano juuta enkä jaata. Nyt ei ole muuta kuin nykyhetki.
 
Olen iloinen voidessani palvella täällä. Nimeni on Mäntylä, Valtteri Mäntylä.
Touch and Go

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Vietän kolmatta päivää Harjavallan laitoksessa
Hienoa, että olet ammattimaisen avun piirissä. Toivon sinun saavan sieltä sen verran tukevia dominopalikoita, että ne tulevaisuudessa pysyvät pystyssä tai kaatuvat siihen suuntaan, että elosi menisi parempaan suuntaan.
 
Kielipoliisi - prkl... päivämäärään kuuluu piste molempien numeroiden perään!

Morgoth

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Sisältä se halu elää pitää taas löytää, jos on löytääkseen.
Nähdäkseni niin kauan kuin joku sanoo ääneen, että haluaisi tappaa itsensä niin on vielä toivoa. Siinä vaiheessa ihminen on vielä haluaa apua, mutta mitä konkreettisemmiksi suunnitelmat käyvät niin sitä vähemmän asioista enää mitään puhuu ja se lopullinen teko tulee hieman yllättäen kaikille. Ajatus itsemurhasta voi olla jopa ihan lohduttavakin mikäli on vajonnut täysin jonnekin syyvyksiin kunhan se pysyy vain jonakin abstraktina ajatuksena.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
@Punamusta

Mua harmitti ihan hitosti, että en pystynyt bannieni takia muutama päivä sitten vastaamaan sinulle. Meinasin, että pari sanaa voisin jakaa omasta menneisyydestäni.

Mulla tulee elokuussa 10 vuotta täyteen siitä, kun lopetin alkoholin käyttämisen kokonaan. Hain tuolloin apua itselleni ja samalla tiellä ollaan edelleen. Olin 22-vuotias silloin, eli aika tarkkaan sinun ikäisesi.

Multa löytyi sieltä taustalta koulukiusaamista ja isän alkoholismia, vaikka ei nuo mitään syitä sille olekaan, että mullekin huikka maistui liikaa. Niihin alkoholismin varsinaisiin syihin pureutuminen on ollut kivulias, mutta palkitseva matka, joka on edelleen kesken. Se mun elämäni oli aivan kamalaa sekasotkua silloin varsinkin vuosina 2009-2010, ja olen erittäin hyvilläni, että minun ei tarvitse enää elää niiden lamaavien pelkotilojen ja pohjattoman arvottomuuden kokemuksen kanssa.

En väitä ymmärtäväni tilaasi sen enempää ja on hyvä, että olet saanut ammattilaisten apua. Nämä lukuisat viestit edellä tahtoo kieliä kuitenkin siitä, että noissa mustissa aukoissa on vaeltanut muitakin, vaikka ei sitä siellä ollessa voikaan uskoa. Kaikkea hyvää ja katsotaan, jos ehkä jotain fiksumpaa vielä juolahtaa mieleeni.
 
Viimeksi muokattu:
"Minulla on taskussani laite, jolla pääsen käsiksi koko ihmiskunnan keräämään tietoon. Käytän sitä kissakuvien katseluun ja riitelyyn tuntemattomien ihmisten kanssa."

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
No niin. Kuraa odotetusti tuli näkemyksilleni ja jos joku kokee että lööperiä puhun niin siitä vain. Sitä varten on keskustelupalstat.

Ja jos näin valtava tarve on puhua näinkin vaikeasta aiheesta niin onneksi yksi tabu on murtunut palstalla ja viestejä ryöppyää. Olen varma että jokainen ulos kirjoitettu tuskainenkin viesti on hyväksi. On myös hienoa että apua osataan ja uskalletaan hakea.

Tsemppiä kaikille jotka näin synkkien ajatusten kanssa painivat. Todellakin. Sydämetön en ole vaikka sellaiseksikin joku syytti. Pragmaatikko ehkä liiankin kanssa.
 
JYP on jatkoaikojen Huuhkajat. Muistakaa vastustajat se, että jos olette saaneet pisteen se on oikeasti kaksi.

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, "Respect all, fear none", Stars, Pool
Ja jos näin valtava tarve on puhua näinkin vaikeasta aiheesta niin onneksi yksi tabu on murtunut palstalla ja viestejä ryöppyää.
Ei kai tämä mikään tabu ole palstalla ollut? Ketju on avattu vuonna 2004.
 
"Let the wind carry you home
Blackbird, fly away
May you never be broken again"

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
@Punamusta

Mua harmitti ihan hitosti, että en pystynyt bannieni takia muutama päivä sitten vastaamaan sinulle. Meinasin, että pari sanaa voisin jakaa omasta menneisyydestäni.

Mulla tulee elokuussa 10 vuotta täyteen siitä, kun lopetin alkoholin käyttämisen kokonaan. Hain tuolloin apua itselleni ja samalla tiellä ollaan edelleen. Olin 22-vuotias silloin, eli aika tarkkaan sinun ikäisesi.

Multa löytyi sieltä taustalta koulukiusaamista ja isän alkoholismia, vaikka ei nuo mitään syitä sille olekaan, että mullekin huikka maistui liikaa. Niihin alkoholismin varsinaisiin syihin pureutuminen on ollut kivulias, mutta palkitseva matka, joka on edelleen kesken. Se mun elämäni oli aivan kamalaa sekasotkua silloin varsinkin vuosina 2009-2010, ja olen erittäin hyvilläni, että minun ei tarvitse enää elää niiden lamaavien pelkotilojen ja pohjattoman arvottomuuden kokemuksen kanssa.

En väitä ymmärtäväni tilaasi sen enempää ja on hyvä, että olet saanut ammattilaisten apua. Nämä lukuisat viestit edellä tahtoo kieliä kuitenkin siitä, että noissa mustissa aukoissa on vaeltanut muitakin, vaikka ei sitä siellä ollessa voikaan uskoa. Kaikkea hyvää ja katsotaan, jos ehkä jotain fiksumpaa vielä juolahtaa mieleeni.
Kiitoksia adolf. Tykkään muuten allekirjoituksestasi. Tuo aina piristystä päivään.
 
Olen iloinen voidessani palvella täällä. Nimeni on Mäntylä, Valtteri Mäntylä.
Touch and Go

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kiitos @Punamusta että olet vielä a) siinä ja b) hakeutunut ammattiauttajien luokse. Itse en ole kokenut elämässäni mitään tuollaista, mutta uskon kuitenkin että se päivä on vielä lähellä edessä, jolloin kiität itseäsikin tuosta kohdasta b. Tsemppiä ja voimia!
Jos puhutaan totta, minä itse en ohjannut itseäni hoitoon, eikä äiti tai kukaan muukaan läheisistä. Ei suoraa kautta edes isäni. Joku teistä palstalaisista oli ottanut yhteyttä Porin poliisilaitokseen, jossa oma isänikin työskentelee poliisina, ja hänelle oltiin ilmoitettu asiasta sieltä. En viitsinyt kiemurrella vähääkään alusta vaan tunnustin asian todeksi heti jahka hän otti sen puheeksi. En tiedä kuka teistä paikallaolijoista soitti, muttei tarvitse ilmoittautua ellei halua.
 
Olen iloinen voidessani palvella täällä. Nimeni on Mäntylä, Valtteri Mäntylä.
Touch and Go

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Hienoa, että olet ammattimaisen avun piirissä. Toivon sinun saavan sieltä sen verran tukevia dominopalikoita, että ne tulevaisuudessa pysyvät pystyssä tai kaatuvat siihen suuntaan, että elosi menisi parempaan suuntaan.
Dominopalikat ovat kuten elämä yleensäkin: hankalia pitää pystyssä, helppoja kaataa pienellä kosketuksella. Jos ei aiemmin, viimeistään nyt se on selvää minullekin, tyhmälle junnulle. Tuo oli sitten sarkasmia, olen luontaisesti lystikäs ja näsäviisas kaveri.
 
Olen iloinen voidessani palvella täällä. Nimeni on Mäntylä, Valtteri Mäntylä.
Touch and Go

Kari Runk

Jäsen
Jos puhutaan totta, minä itse en ohjannut itseäni hoitoon, eikä äiti tai kukaan muukaan läheisistä. Ei suoraa kautta edes isäni. Joku teistä palstalaisista oli ottanut yhteyttä Porin poliisilaitokseen, jossa oma isänikin työskentelee poliisina, ja hänelle oltiin ilmoitettu asiasta sieltä. En viitsinyt kiemurrella vähääkään alusta vaan tunnustin asian todeksi heti jahka hän otti sen puheeksi. En tiedä kuka teistä paikallaolijoista soitti, muttei tarvitse ilmoittautua ellei halua.
Tämä on omalla tavallaan ihan pirun hieno juttu, että joku puuttuu ja välittää, kun kokee jonkun tarvitsevan apua. Ei ole mitenkään itsestäänselvyys näin vuonna 2020.

Kaikkea hyvää, toivottavasti saat apua.
 
"Että minua pistää vihaksi tämä ajattelu, että kaikki mielipiteet ovat muka tasa-arvoisia. Eivät ole. Osa on paskoja. Niiden takana ovat idiootit. Internet on kuin joku ajattelun Idols-kilpailu, että sinne vaan, sinne vaan jokainen, jolla ei ole mitään pätevyyttä ajatella monimutkaisia asioita, menee mesoamaan suuna päänä ilman minkäänlaista itsekritiikkiä, ja sitten loukkaantuu, kun joku ei vaan tykkää."

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Vaikeita aikoja on itse kullakin. Viimeisen parin, kolmenkin vuoden ajan on ollut synkkiä ja itsetuhoisia ajatuksia. Lähellä olen ollut toteuttaa ne ajatukset. Suunitelmat olivat valmiina.

Nyt on taas löytynyt se "draivi" elämään. Vähä kerrallaan. Silti olen käsitellyt asioita yksin, enkä ole hakenut apua.

@Punamusta Hae tosissaan apua. Keskustele asioista. Elämää on edessä. Olet nuori. Puhu, avaudu, vaikka se vaikealta tuntuukin.
Puhuminen on yllättävän vaikeaa ja avautuminen myös, etenkin kasvotusten. Minullekin on miljoona kertaa helpompaa käyttää sanoja kirjaimina ääniaaltojen sijaan. Kuvittelin vielä vuosi takaperin puhumisen olevan helppo nakki, mutta paljastuin tahtomattani erittäin sinisilmäiseksi sen suhteen. Olen tosin ollut aina melko sinisilmäinen ja hieman sokeakin kaveri.

@Punamusta älä tee missään nimessä mitään peruuttamatonta. Asiat saadaan järjestymään kyllä. Kuten näet, että täällä löytyy vahvasti palstatovereita ja juttukaveria ensihätään kyllä. Aina voi lösäyttää vaikka yyveetä tulemaan, jos oikein veetuttaa. Helpompi on toisen ihmisen kanssa miettiä, että mitä asioille voisi tehdä. Ja aina on vaihtoehtoja ja asioita tehtävissä. @Vellihousu tuossa sinulle jo vinkkasi myös paikallista ammattiapua ensihätään, jos sellaiselta tuntuu ja sellaisen kautta voisi nyt nimenomaan olla hyvä veto lähteä rakentamaan matalalla kynnyksellä. Täällä ovat kaikki eläneet nousuja ja laskuja, joskus on käyty laskuvaiheiden kanssa hyvinkin syvällä, mutta sitten on taas päätetty että sieltä jumalauta noustaan!

Ollaan tuossa kavereiden kanssa mietitty, että miten suuri merkitys on esim. rakastamallamme seuralla ollut elämäntaipaleella. Ässät on kulkenut aina rinnalla niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. On ollut yksi niitä pysyvimpiä asioita, vaikka elämässä olisi tullut monenlaista muutosta tuona aikana. Kannattaa siitäkin ammentaa voimaa. Organisaation ympärillä on taas hyvää pöhinää. Miksi haluaisimme missata ne hienot asiat, mitä tulevat kaudet tuovat taas tullessaan? Sinäkin olet @Punamusta kovin ollut optimistisena liikkeellä. Älä missään nimessä unohda tätä asennetta, jota sinulta on löytynyt parhaimmillaan! Muistele niitä kaikkia hyviä hetkiä, joita elämässäsi on tullut vastaan ja ammenna niistä voimaa! Koska niitä hyviä asioita tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa, jos sitä oikeasti haluaa!
Toisaalta sillä ei ole Ässille mitään merkitystä vaikka menehtyisinkin, sillä seuralla on tuhansia kannattajia. Uusiakin kasvaa tällä hetkellä porilaisissa, ulvilalaisissa ja kokemäkeläisissä perheissä tulevaa kautta korvat väpättämällä odotellen. Minulle on sinällään samantekevää näenkö enää ainuttakaan mestaruutta: tahdon että suuri yleisö näkee. Toivon kaikkea hyvää Ässien yhteisölle, olin paikan päällä seuraamassa tai pilvenreunalla lorottamassa sateenkaarta Lukon vaihtoaitioon.

Kirjoitin runoketjuun äsken runon jonka halusin omistaa ystävälleni Punikselle. Mutta monella on varmaan koko ketju ignoressa, joten laitanpa saman runon vielä tähänkin ketjuun ikään kuin loppukaneetikseni. Toivon että haet ja saat apua. Olet vahvasti ajatuksissani joka hetki.

Olet mulle nykyisin melkein kuin etäinen pikkuveli jollaista en koskaan saanut ja mua satuttaa tietää miten vaikeeta sulla on just nyt.

Hei ystäväni Punis
Voisinpa vaan tulla
Näkemään sua unis
Lohduttamaan miestä
Kertomaan sulle että
Kaikki on vielä okei

Se ei tunnu siltä tänään
Ei ehkä huomennakaan
Mut usko kun mä sanon

Huolet ei ratkea kuolemalla
Aivan kuten auringonkukat
Ihminenkin tarvii lopulta vain
Valoa, lämpöä ja rakkautta
Joten lupaathan meille että
Oot siinä vielä huomenna

Koska mun on niin vaikeeta
Nähdä ja kuvitella maailma
Missä sä et olisi palasena

Ja kun pää sanoo "päästä irti"
Pidä sillon kiinni vielä lujempaa
Koska just sillon ku tuntuu että
Ei voi olla mitää tän kauheempaa

Tajuut, sulla on niin paljon
Ihmisiä jotka sua rakastaa
Joille sä oot paras just noin
Joten pelko pois veliseni
Niin lopulta elämä voittaa
Toivon kellot taustalla soi
Kiitoksia. On aika ironista että haluaisit pikkuveljen ja pidät minua sellaisena, samalla kun minulla on pikkuveli jota kylläkin inhoan nykyisin. Sekin sapettaa. Mulle jää asiat niin helposti jumiin päähän ja olen silloin todella taipuvainen pessimismiin, joka vain pahentaa tilannetta.

Se on hyvä alku, että tunnistat tunteesi, koska silloin järkikin saattaa ehtiä johonkin väliin. Nuo tunteet ovat itsellenikin kovin tuttuja.

Minulla oli kehno lapsuus, turvaton. Ajattelin, että nuoruus on parempi.

Nuoruus oli huono. Ajattelin, että aikuisuus on parempi.

Eipä se siitä kuitenkaan valjennut. Ajattelin, että keski-iässä löytyy lohtu.

Ei ole löytynyt.

Kaikenlaista luukkua olen kahlannut ja apua hakenut, mutta rikki mikä rikki. Ihminen tarvitsee sekä koneistossaan että ympäristössään tietyt peruspalikat tietyissä vaiheissa, jotta homma toimisi.

Minulla ei toimi. Siksi olen luovuttanut. Se on jonkin verran auttanut, se luovuttaminen. Kun ei yritä olla normaali eikä keskiluokkainen eikä yritä parantua eikä sopia normiin eikä kuulua yhteiskuntaan ja oppii hälläväliäasenteen, siitä on jonkinlaista apua. Tietenkin samalla saa kasapäin luuserileimoja sun muita, mutta niiden paino on vaatimaton verrattuna pakkomielteisen yrittämisen luomaan taakkaan.

Esimerkiksi jotkut luottotietonsa menettäneet väittävät, että niiden menetys on ollut henkisesti vapauttavaa, koska se lopettaa pyristelyn. Mielen vankila ei usein ole niinkään pahassa olossa kuin yrityksessä päästä siitä ulos.

Pahinta on puristus, kun voimat ovat loppu ja silti tuntee pakonomaista tarvetta päästä eteenpäin, selvitä ja kuulua muiden selviävien joukkoon. Silloin itsetuhoiset ajatukset tulevat. Silloin kahlailen hanaviinipakkauksen kanssa pitkin raiteidenviertä ja mietin, josko tällä kertaa. En tiedä, tuleeko kertaa koskaan, mutta jonkin kerran kuvittelen selvinneeni vain siksi, että olen antanut teolle todellisen mahdollisuuden, myöntänyt, että ehkä en enää jaksakaan.

Tällaisiin ketjuihin kasautuu usein neuvoja, joissa kannustetaan eteenpäin. Neuvoissa kehotetaan etsimään apua, menemään ammattilaisen luokse ja ratkaisemaan ongelmat. Lähestymistapa on keskiluokkaisen ihmisen harha, ihmisen, joka ei ole kokenut puristavaa hallitsemattomuutta. Keskiluokkainen ei ymmärrä, ettei kaikkien elämien ongelmat ratkea yrittämällä. He tarvitsevat muuta.

Siksi itsetuhoisen kohtaamisessa korostetaan kuuntelemisen tärkeyttä. Ei saa holhota, ei saa neuvoa, ei saa kiirehtiä, ei saa rationalisoida, ei saa suhteuttaa, ei saa tuomita, ei saa vedota muiden tunteisiin vaan täytyy kuunnella ja olla läsnä, ihan oikeasti läsnä.

Toivon että onnistut edes hetken olemaan yrittämättä, koska oman kokemukseni perusteella se katkaisee ahdistukselta ja mustuudelta pahimman piikin. En tietenkään tiedä, auttaako se sinua, mutta minua se on toisinaan kannustanut ottamaan seuraavan askeleen. Koska eihän yksi askel ole raskas, jos pystyy keskittymään vain askeleeseen. Raskaaksi askel muuttuu vasta sitten, kun rupeaa ajattelemaan päämäärää, sitä, että pitäisi jotenkin eheytyä ja tulla riittävän hyväksi ja pystyväksi ja ratkaista mielen ahdistus ja synkkyys.

Ole armollinen itsellesi ja ajattele ihmisiä, joita kohtaan tunnet tai olet tuntenut lämpimiä ja/tai rakkaudellisia tunteita. Aivan samalla tavalla kuin sinä koet myönteisiä tunteita muita ihmisiä kohtaan, myös sinua kohtaan tunnetaan myönteisiä tunteita. Jokainen on tässä maailmassa jollain tavalla tärkeä, jokaisella on täällä jonkinlainen merkitys. Merkityksen ei tarvitse aina olla ehjä ja keskiluokkainen. Maailma on moninainen ja kokonaiskuva koostuu lukemattomista erilaisista paloista.

Tiedän olevani monien silmissä tunnevammainen luuseri. Joskus kun on ollut vaikeaa, olen ajatellut, että ainakin tarjoan joillekin muille ihmisille mahdollisuuden tuntea paremmuutta suhteessa minuun. Vaikka itse en aina jaksaisikaan, voin omalla huonommuudellani toimia kainalokeppinä paremmin selviäville. Onhan sekin jotain.

Toivotan tulevaisuuden unohtamista ja nykyhetken hyväksymistä, jotta rauha palaisi edes hetkeksi. Maailmassa on rakkautta, sinullekin. Älä unohda sitä!
Olen tiennyt sinut aikaisemminkin hyväksi kirjoittajaksi, mutta nyt annoit syyn lyödä sille virallisen leiman alakulmaan. Hieno kirjoitus ja kiitos siitä.

--Ole armollinen itsellesi.
Suo anteeksi että lainaan viestistäsi vain viimeisen osan, palstan peukutuskeisari, mutta siihen on annettava kommentti.

Olen kaikkea muuta kuin armollinen itselleni. En ole varmaan vielä eläissäni tehnyt mitään asiaa loppuun vasta seuraavana päivänä tai muuten vaan myöhemmin, ainakaan tietoin tahtoen. Kaiken on valmistuttava kerralla, esimerkiksi tekstien, sillä olotila saattaa olla seuraavalla kerralla täysin erilainen. Olisin jääkiekkoilijana juuri se kaveri joka pelaa kauden ensimmäiset 12 peliä tehoin 0+2, seuraavat 12 peliä tehoin 6+12 ja seuraavat 10 taasen pistein 2+3. Rankka suoritussielu, joka ei tahdo antaa anteeksi vaan tahtoo kovaa ja nopeasti. Ei @Johnny B. Goode, tämä ei ollut mikään seksivitsi.
 
Olen iloinen voidessani palvella täällä. Nimeni on Mäntylä, Valtteri Mäntylä.
Touch and Go

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Juuri näin. Raukkamaisin teko mitä voi tehdä. Surua lähimmille ja en tiedä ymmärtääkö tekijä edes sitä että ainutkertainen elämä on siinä eikä asiaa voi perua.
Itsemurha-ajatuksia hautovaa on turha syyllistää. Itsemurhayrityksen liian läheltä nähneenä totean vain, että tuo näkemys on terveen ihmisen näkökulma. Sairas ja itsetuhoisen mieli ei muiden fiiliksiä mieti tai kysele. Kujanjuoksu omassa päässä kohti ratkaisua lienee niin vahva, ettei mahdollisesti jälkeenjääville omaisille tai tutuille kykene uhraamaan ajatustakaan. Tsemppiä @Punamusta
 
"Terve järki näyttää olevan ominaisuus, jota on vähiten siellä, missä sitä tiukan paikan tullen eniten tarvittaisiin." UKK

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olet @Punamusta tärkeä ja mieleen jäävä henkilö täällä palstalla ja varmasti myös "siviilissäkin". Itselläni oli myös aallonpohja sinun ikäisenäsi ja tunnistin itseni tuosta veitsijutustasi. Oli useamman kerran aivan hilkulla, ettei elämä jatkunut. Silti, jos se sinua yhtään lohduttaa niin mistä tahansa kuopasta on mahdollista nousta. Sitä et välttämättä juuri nyt itse näe, mutta paremmat ajat odottelevat sinua. Voimia!
Kiitos ja lykkyä tykö tulevaan kauteen. JYP ei ole hmv vaikka yleisesti väitetään.

@Punamusta Olet jäänyt mieleen täällä sellaisena hyvänä tyyppinä. Fiksuna, hauskana kaverina, jolla on erinomainen ulosanti viesteissä. En väitä sinua tuntevani, mutta olen käsittänyt sinut kirjoitustesi perusteella hauskaksi ja ajattelevaiseksi nuoreksi mieheksi. Olet ehkä vähän sellainen haaveellinen taivaanrannan maalari, kuten itsekin olin nuorempana - olen kyllä vieläkin, vaikka elämä on välillä näyttänyt todellakin epäoikeudenmukaisen ja karun puolensa.

Sen tiedän, ettei idealistina ja asioiden funtsimisesta pitävälle visionäärille elämä ole helppoa. Laulun sanoin, siinä tahtoo haaveet kaatua ja varjot saapua. Mä olin jotain 25+ kun vaikeudet romahdutti mun elämän. Tuntui etten ollut saavuttanut paskaakaan siitä mitä olin tavoitellut ja koko maailma tuntui olevan mua vastaan. Toki objektiivisesti tarkasteltuna asia ei ollut aivan näin synkkä, mutta siltä se todellakin "taivaanrannan maalarille" tuntui. Jossain vaiheessa vain pettymykset oli liikaa ja paukut loppui.. Mä vetoan suhun, että haet ammattiapua. Ne on sua varten, vaikkei siltä ehkä nyt tunnu. En väitä ettäkö kaikki ongelmat ratkeaa, mutta jonkinlaisen resetin se antaa. En ole vieläkään toipunut kaikista elämän pettymyksistä, mutta vielä ollaan mukana taistelemassa. Elämä on välillä kyllä melko vitsi ja yhtä tappioputkea, mutta mahdollisuuksia onnistumiseenkin on aina sille, joka jaksaa yrittää.

Joskus sitä onnistuukin jossain. Vaikka aihe onkin vakava, niin mä omaa outoa ajattelutapaani mukaillen näen sarkastisesti toivoa tuossa, että tästäkin vakavasti tilanteesta avautuessasi kykenet kertomaan asiasta ironisesti. Siinä mä näen pelastuksen sauman.

Ps. Mäkin muuten aikoinaan sain pahasti turpaan NHL-pelissä. Vitutti, kun kiekosta kovasti pitävänä edes sekään ei menannun onnistua. Melkein hajotin koko tietokoneen suutuspäissäni, kun hävisin jumbofinaalin Ottawaa vastaan. Toi koko pelin eka versio oli mua vastaan. Mutta hankin kuitenkin seuraavankin version. Voitin ekalla kaudella mestaruuden ja myöhemmin vielä monta muuta.

Kyllä "narrikin" joskus juhlii.
Änärin pelaaminen on toistaiseksi jäissä, koska pää ei kestä ollenkaan koko peliä. Tapan vielä jonakin päivänä itseni yhden konsolikestin vuoksi. Ei maksa nähdä vaivaa, ei ainakaan mielellään.

Siinä parinkympin hujakoilla oli itselläkin ne elämän synkimmät hetket kun oli vaikea nähdä tulevaisuutta, tai ainakaan mitään hyvää siinä. Myöskään en uskaltanut puhua kenellekään ja synkkiä ajatuksia kävi mielessä. Toteutukseen eivät menneet lähinnä siksi etten halunnut tehdä sitä perheelleni, vaikken mitään muuta syytä kokenutkaan jatkaa synkimpinä hetkinä. En uskonut koskaan toipuvani niin että kykenisin elämään "normaalia" elämää.

Pikkuhiljaa, mutta toisaalta yllättävänkin nopeasti elämään tuli uutta mielekkyyttä ja synkät ajatukset väistyivät. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin nuo hetket tuntuvat todella kaukaisilta ja olen onnellisempi kuin olisin koskaan kuvitellutkaan.

Vaikka en sinua tunnekaan ja tietäen kuinka vaikeaa näitä viestejä on uskoa, olen @Punamusta täysin varma että parempi päivä ja valoisampi tulevaisuus on sinullakin kulman takana, kun vaan taistelet nämä synkimmät hetket läpi. Voimia sinulle, haluaisin osata sanoa jotain järkevämpää juuri nyt.
Kiitoksia, arvon septi. Elämä ei ole tuntunut vuosikausiin täysin tavalliselta ja siksi olikin ehkä vain ajan kysymys, koska raja tulee vastaan. Nyt se tuli.

Saatoin @Punamusta jossain yksityiskeskustelussamme mainita että reilu vuosi sitten ystäväni poika yritti itsemurhaa, ja vain äärimmäisen hyvä tuuri satunnaisen ohikulkijan muodossa jätti pojan henkiin.

On ollut hyvin raastavaa seurata vanhempien pelkoa ja huolta tapahtuman jälkeen. Joka kerta kun lähtevät kotoa, miettivät että "eihän vaan tänään". On tärkeää muistaa että henkilökohtaiset ratkaisut vaikuttavat pysyvästi myös läheisten elämään.

Voimia ja tsemppiä.
Arvatkaa huviksenne inhottaako minua sisimmässäni tämä pelon luominen toisiin. Ei oikeastaan. Sekin tuntuu vain sisimmässä, koska pintapuolisesti muilla ei tunnu olevan enää niin väliä. Kunhan saisi itsekin sen rauhan joskus. Olen niin turtunut toistamaan yksittäisiä lauseita, sanoja, mahdollisia kirjoitusvirheitä ja vanhoja kaunoja päässäni, että olen melkein jo valmis ikuiseen rauhaan kaiken tuon poistamiseksi. Vähemmästäkin häiriöstä muuttuu mielipuoliseksi.

Itsemurha toisi niin paljon surua läheisissä, että ei ole vaihtoehto, mielummin kuolee saappaat jalassa.
On aika raskasta kävellä noilla saappailla mikäli ne tuntuvat saappaiden sijaan betonipainoilta.

@Punamusta: Kerroit miulle tässä vähän aikaa sitten viestillä, että haluaisit nähdä minut ihan livenä. Se oli mukavasti sanottu, kiitos samoin. Minunkin olisi jo aika liikkua ja nähdä ihmisiä. Vaikeetahan se on, eikä helppoa. Pitäähän meidän nähdä sit vielä eikä meinata. Voit soittaa minulle lempimusiikkiasi ja voimme juoda lempioluttasi. Minua jännittää hitokseen tavata uusia ihmisiä, just tän yksinäisyyden/paniikkihäiriön/yleisen ahdistuksen takia, mutta minulla on aina ollut sellainen hyvä tunne että sinun näkeminen ja sinulle jutteleminen olisi tosi mukava kokemus. Just sen perusteella mitä ollaan täällä juteltu.
Oluella ei ole väliä sillä kaikki käy. Kiitos sinullekin sanoistasi.
 
Olen iloinen voidessani palvella täällä. Nimeni on Mäntylä, Valtteri Mäntylä.
Touch and Go

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Puusilmäiset kokit
Jos puhutaan totta, minä itse en ohjannut itseäni hoitoon, eikä äiti tai kukaan muukaan läheisistä. Ei suoraa kautta edes isäni. Joku teistä palstalaisista oli ottanut yhteyttä Porin poliisilaitokseen, jossa oma isänikin työskentelee poliisina, ja hänelle oltiin ilmoitettu asiasta sieltä. En viitsinyt kiemurrella vähääkään alusta vaan tunnustin asian todeksi heti jahka hän otti sen puheeksi. En tiedä kuka teistä paikallaolijoista soitti, muttei tarvitse ilmoittautua ellei halua.
Eiköhän tämä kaveri todella tykkää jätkästä. Kävihän tuo itselläni mielessä myöskin kun olit kertonu että faijas on sillä alalla.

On mustakin pari kertaa oltu huolissaan mm omien facebook päivitysten osalta poliisin toimesta että onko mulla kaikki hyvin kun valojen sammumisesta puhuin.

@Punamusta kyllä niitä ihmisiä löytyy jotka välittää. Jotkut vähän liikaakin että menee hössötyksen raja yli.

Mutta olen ollut virkavallan kanssa tekemisissä jo ihan tarpeeks aiemmin muista syistä niin nyt en valitettavasti ollu syyllinen.
 
Jyväskylä on täydellinen kaupunki, kaikin puolin.
Suosikkijoukkue
Se turkoosi lahtelainen & Dallas Stars
Itsemurhayrityksen liian läheltä nähneenä totean vain, että tuo näkemys on terveen ihmisen näkökulma.
Näkemyksen tervejärkisyydestä voimme olla sopuisasti eri mieltä. Siitä voimme kuitenkin olla varmoja että ääni @opelix inkin kellossa muuttuisi siinä kohtaa kun pilkka sattuisi omaan nilkkaan.
 
A rose with no thorns is incomplete

Kuvitellaan hetki että vesi on yhtä kuin inspiraatio. Mä oon sillon varmaan pesusieni joka imee kaiken sen inspiraation sisäänsä.

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
@Punamusta Hyvä että olet päässyt sisään!

Jotenkin hurjaa miten moni täällä On jossain vaiheessa pohtinut päivien päättämistä jollain tasolla. Syitä on monia, mutta lopputulema samankaltainen kuin muillakin.

Pääasia että löytynyt keinot jatkaa elämää ja mennä eteenpäin, kuten Jutila sanoo.
 
"Tätä on järkyttävää katsoa" -Antero Mertaranta Suomi -USA välierässä.

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Lopuksi vielä teille kaikille, ei pelkästään ketjuun vastanneille vaan kaikille palstalaisille: on ollut suuri kunnia tutustua teihin ja viettää aikaa täällä. Välillä on mennyt lapasesta, välillä mennyt hermot ja välillä rasittunut henkisesti, mutta kokonaisvaikutus jää plussalle. Julistan ihan virallisesti, että minua saa tulla aina tapaamaan jos kohtaa, tunnistaa ja tahtoo. Ei tarvitse olla edes kiekkopelissä vaan siviilikin riittää. Haluan olla osa perhettä ja te olettekin minulle sellainen. Perhe on välittävä yhteisö, ja Jatkoaika jos mikä on välittävä yhteisö. Järkevien ihmisten järkevä keskustelualusta ja kokoontumisalue.

Te olette kyllä hienoimmista hienointa sakkia. Antakaa minulle syntini anteeksi ja minäkin tahdon antaa teille. Tahdon pois tästä elämänvaiheesta jossa olen. Tiedostan mitä voi olla edessä ja mitä merkitsen muille. Joskus sitä ei vaan pysty käsittämään. Se on kuitenkin ihmisyyttä... virheiden tekeminen.

Antakaa anteeksi nuoren hujopin toilailut ja muut mokat täällä. Tahdon kasvaa, ja enköhän mä kasvakin. Jos en, niin en. Vain aika näyttää tien. Ainakaan vielä sen ei ollut näemmä määrä päättyä.

Kiitoksia, Jatkoaika. Te olette upea yhteisö.
 
Olen iloinen voidessani palvella täällä. Nimeni on Mäntylä, Valtteri Mäntylä.
Touch and Go

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Näkemyksen tervejärkisyydestä voimme olla sopuisasti eri mieltä. Siitä voimme kuitenkin olla varmoja että ääni @opelix inkin kellossa muuttuisi siinä kohtaa kun pilkka sattuisi omaan nilkkaan.
Vähän huono muotoilu jäi näemmä. Terve ja rationaaliseen ajatteluun kykenevä nähnee asian siten, että kohdatessaan ylipääsemättömän ongelman henkilö hakee itse itselleen apua. Jos henkilö ei sellaiseen kykene, vaan ”pakenee” tilanteesta itsemurhan kautta ulos, sen voi ns. normaalijärkinen nähdä raukkamaisena pakenemisena. Se, onko koko termi raukkamainen sopiva, on eri asia. Syyllistävä sävy siinä nähdäkseni on, tuskin se on itsemurhaa hautonutta/yrittänyttä tukemassa...
 
"Terve järki näyttää olevan ominaisuus, jota on vähiten siellä, missä sitä tiukan paikan tullen eniten tarvittaisiin." UKK
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy