Onhan tässä melkoinen sirkus saatu taas keskustelupalstoillekin aikaan. Nämä keskustelut lain ympärillä kertovat aika paljon siitä, kuinka syvät poterot ovat nykyisellään poliittisessa keskustelussa. Helposti irtoaa joku leimakirves pidäkkeistään, kun paikka on. Ei sillä niin justiinsa ole väliä, mistä oikeastaan puhutaan.
Henkilökohtaisesti tässä lain valmistelussa itseäni ei niinkään häiritse laki. Sille tuntuu tarve olevan ihan aidosti, kun hiukan joka puolelta poliittista kenttää siihen viitataan. Mutta en ole ihan vakuuttunut tavasta, jolla tätä on keskusteluissa eteenpäin viety. Kauheasti ollaan vaatimassa itse kultakin hyväksyntää laille, tietämättä mille oikeastaan se hyväksyntä halutaan, kun jatkuvasti ovat asiantuntijat viitanneet korjaustarpeisiin ennen lain eteenpäin viemistä. Ryssänkätyreitä kun ilmeisesti on kaikki jotka edes kyseenalaistaa kehtaavat.
Suomi on kuitenkin perinteisesti nojannut hyvinkin vahvasti laillisuuteen toimissaan. Jos ja kun nähdään tarve säätää jotain, mikä poikkeaa kansainvälisistä sopimuksista tai perustuslaista, se olisi syytä kyetä uskottavasti perustelemaan. Mutuilu ei ole oikein hyvä perustelu vaan jotain vahvempaa argumentaatiota olisi kiva nähdä. Nyt monen käännytyslain puolustajan puheenvuoroissa näin ei ole ollut. Se on sääli, sillä se kääntyy tavallaan asiansa puolustajaa vastaan. Jos vahvaa konsensusta haetaan, niin ei käytetty retoriikka saisi olla repivää, asia edellä meneminen toimii paremmin.
Mutta eiköhän tässäkin lopulta maaliin päästä. Lakikin saada kasaan suhteellisen hyvin länsimaisia laillisuuden tradioita noudattaen, määrittäen se poikkeus riittävän selkeästi ja riittävän kapeaksi. Ettei nyt ihan vaan fiilispohjalta jotain kasaan raavita. Ajat muuttuu, lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset seuraavat mukana hiljalleen. Länsimaissa vaan mennään ns. oikeaa tapaa noudattaen, niin ihan mikä tahansa muokkaus lainsäädääntöön ei läpi mene. Hyvä niin, vvaatii hiukan pohdintaa lainsäätäjiltäkin toki.