Pahoin pelkään että näemme maastorajan kautta tapahtuvia maahantuloja. Se on low risk-high reward asetelma, koska itärajaa on sen verta pitkästi, että sen täysimääräinen valvominen on käytännössä mahdotonta ja vaikka jäisikin kiinni, se ei silti estä turvapaikkahakemuksen jättämistä. Toisinsanoen, pelkäsimme niin paljon laitonta maahantuloa, että suljimme kaikki lailliset väylät saapua maahan.
Kun tulee kriisitilanne, on mielenkiintoista se, että kenelläkään viranomaisella tai poliitikolla ei ole täsmällistä tietoa, miten asiassa toimitaan. Oikea näkemys asioihin sorvataan poliittisen prosessin kautta. Riittävä yksimielisyys toiminnan pääperiaatteista on saatu, mutta siltikään kukaan ei pysty avaamaan tilanteen kaikkia yksityiskohtia. Kuten ei Pöystikään.
Ongelman keskiössä on pikamenettelyn puuttuminen. Siis suora käännytys viiden minuutin puhuttelun jälkeen virallisella rajalla. Tämä voisi tosin viedä hakijat limboon, jos Venäjä ei suostu ottamaan hakijoita vastaan. Olisikohan niillä tähänkin pokkaa? Itse turvapaikanhakuprosessi on pitkä, työläs ja kallis, joten Suomella on tässä suhteessa hyvät perusteet sulkea raja.
Toisaalta, jos mietitään laittomasti rajan yli tulleita, niin Pöystikin turvautui tietämättömyyteen tässä. Rajavartijoilla on ohjeet, mutta mitkä ohjeet? Jos joku yrittää väkisin yli, heidät voidaan ihan laillisesti puskea takaisin. Mutta kun asian pihvi ei ole välttämättä tässä. Yritys voi olla laiton, mutta ei kuitenkaan väkivaltainen. Hakija hortoilee maastossa ja rajavartija tapaa hänet. Hakija kysyy turvapaikkaa.
Tässä vaadittaisiin härskiä toimintatapaa. Eli vartija ei ummarra mitään ja siksi hakija saa luvan painua samaa tietä takaisin. On merkillinen anomalia lainsäädännössä, että laiton rajaylitys palkitaan turvapaikanhakuprosessilla. Tässä, jos missään olisi pikamenettely paikallaan.
Totta kai aita olisi nyt enemmän kuin paikallaan. Ja sen pitäisi olla todella ilkeä este. Luultavasti on kuitenkin niin, että aidan ylittäminen ei ole väkivaltainen toimenpide, paitsi ehkä aitaa kohtaan. Mutta kaiketi se voidaan ylittää jollakin luovalla keinolla. Jolloin aitaa ei edes välttämättä rikota.
Hallituksen kulisseissa vallitsee teeskentelyn ilmapiiri. Jokainen tosiaan tietää, että Suomen menettely asiassa ei täytä turvapaikan hakuun liittyvien kv. sopimusten yksityiskohtia. Jokainen tietää, että pahimmillaan on tulossa nuhtelua, ehkei sentään piiskaa.
Tässä mielessä ymmärrän jopa Puumalaista. Hän tyypillisenä virkamiehenä haluaa varmistaa selustansa. Pöysti taas on hyvin liberaali laintulkitsija, hän valitsee tarkoituksenmukaisuuskriteerit mieluimmin. Hän haluaa olla hyvää pataa hallituksen kanssa. Jännää kylläkin, Pöysti on s.1970, kun taas Puumalainen s.1961. Eli jälkimmäisestä pääsemme pian eroon. Pöysti taas takaa asemansa jatkossakin hallituksen puudelina.
Ja aina on näin, että lakeja tulkitaan ja silloin myös tulkitsija on keskiössä. Toinen ei näe sotaa, vaikka kranaatit viuhuisivat silmissä, toinen taas näkee uhan, jos pikkutyttö kukkamekossa äitinsä kanssa käsi kädessä saapuu rajan yli.
Minusta hallitus toimii tietenkin oikein, koska kansallinen turvallisuus. Tässä suhteessa olennaista on, että kyseessä on Venäjän hybridioperaatio, ei se, kuinka paljon hakijoita on tullut tai tulee. Valitettavasti kv. sopimukset eivät tällaista tilannetta tunnista. Lakipykäliin kiintynyt tietenkin tuntee damokleen miekan päällään. Poliitikothan harvemmin joutuvat vastuuseen poliittisista päätöksistä oikeudessa. Sitä paitsi vastuu jakautuu, jopa oppositiokin tuntuu hyväksyvän tilapäisen rajan sulun.
Perusongelmasta ei ole päästy kuitenkaan eroon. Riippuu täysin Venäjästä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Aikooko Venäjä tukkia vastaanottokeskukset? Jos aikoo, niin sillä on edessään kiireinen moottorikelkkasafari kaamoksessa. Toisaalta, vaikka vastaanottotapa käsittelykeskuksineen muuttuisi, prosessi ei muutu miksikään. Ja se kestää julmetun kauan ja syö veronmaksajien rahoja. Varsinkin kun joku hirttämätön juristi vielä neuvoo valitusprosesseissa.