Lakiesityksen mentyä lävitse on aika vetää happea ja pohtia, mitä tällä nyt sitten saavutettiin. Kenties ei mitään. Silti sen läpimeneminen oli Suomen kannalta tärkeää. Pelaamme tätä peliä kuitenkin tietämättä, miten peliä pitäisi pelata ja miten pisteet lasketaan. Venäjällä on käytössään VAR eikä se kerro mitään sen toimintaperiaatteista.
Voimme ihan kansallisesti lohduttaa itseämme, että olemme kaikki Venäjän kätyreitä, riippumatta siitä, mitä milloinkin päätämme.
Venäjällä on siis ainakin kolme peliä käynnissä, rajan avaaminen, käännytyslaki ja oikeusvaltio/sopimuspeli. Mitähän Venäjä todella haluaa tällä kaikella saavuttaa? Voidaan ihan hyvin lähteä siitäkin olettamuksesta, että Venäjä haluaa rajan pysyvän kiinni. Tällöin "pakolaisvirta" alkaa vasta kun raja avataan. Tämä tilanne näyttäisi vastaavan sitä, mitä tähän asti on nähty ja koettu.
Miksi Venäjä haluaa rajan pysyvän kiinni? Syynä voi olla, että näin luodaan epäluottamusta venäläisväestön keskuuteen. Osa siitä kannattaa, osa vastustaa lakia. Lain vastustajista on ehkä helpompaa värvätä agentteja, jotka toimivat Suomessa ja täten vaikuttavat maan sisäiseen tilanteeseen. Voidaan myös saada selville, ketkä ovat Venäjän näkökulmasta oikeita venäläisiä, ketkä eivät. Voi olla, että tavoitteet ovat kauempanakin, kenties Venäjä uskoo saavansa pitkällä tähtäimellä hajotettua tätä kautta kansallista yhtenäisyyttä.
Venäjä voi muuttaa peliä kaiken aikaa. Rajan avauduttua se testaa käännytyslakia. Suomalaiset luulevat, että tämä olikin Venäjän tarkoitus. Mutta se saattoikin olla vain pelien sivutuote. Venäjä pääsee aina tavoitteeseensa, vaikka voitto olisikin imaginääriluvuissa laskettavaa. Suomalaiset reagoivat ja seurauksena on taas tietynlaisen yhtenäisyyden puutetta, repivää keskustelua ja heikkoja argumentteja.
On korostettava, että niin kauan kuin kansa pysyy yhtenäisenä eikä koe turvattomuutta tilanteessa, kaikki on lopultakin varsin hyvin. Epäjärjestystä ilmenee, mutta sitä ilmenee vain eliitissä, poliitikkojen ja muiden keskeisten asiantuntijoiden keskuudessa. Tämä ei ole nähdäkseni huolestuttavaa, vaikka Venäjä kenties arvostaa juuri tätä tulosta tilanteessa. Toki, jos koko eliittimme pelkäisi ja tanssisi Venäjän pillin mukaan, se olisi hyvinkin vaarallista.
Venäläiset ovat pelanneet näitä pelejä jo sata vuotta ja he osaavat nämä erittäin hyvin. Ainoa puute on siinä, että he aliarvioivat demokratian kestävyyden. Suomalaiset saattavat olla varsin syvällä Venäjän pelikirjassa, mutta silti Venäjä ei saavuta kovin suuria tuloksia tällä saralla. Maailmalla ollaan pitkään oltu suomettuneempia kuin Suomi aikoinaan. Jopa USA:ssa Venäjän propaganda on lyönyt lävitse tavalla, jota on oikeastaan vaikea ymmärtää.
Ottaen huomioon riskit, rajan avaaminen ei nähdäkseni ole järkevää. Jos se avataan, niin vain yhdellä ylityspaikalla, testimielessä. Kyseinen käännytyslaki, kuten ei muukaan laki, anna täyttä suojaa terrorismia vastaan. Niin ikävältä kuin se saattaa herkässä korvassa kuulostaakin, vain voima ja kyky voiman käyttöön luo riittävän suojan ja kommunikaatiotavan terroristivaltiota vastaan. Suomi on osoittanut, että se panostaa kaikin voimin omaan turvallisuuteensa. Kyseinen käännytyslaki on vain välikappale tälle.
Venäjän pelikirjaan ei välttämättä kuulu lain testaaminen. Ehkä sitä ei kiinnosta osoittaa Suomea sormella tässä tilanteessa. Sen saama viesti (jonka senkin se itse määrittää) voi olla se, että Suomi on valmis rikkomaan kansainvälisiä sopimuksia oman turvallisuutensa vuoksi. Ja Suomi kuuluu Natoonkin, niin voi olla, että Venäjä jättää meidät rauhaan taas vähäksi aikaa. Ellemme sitten itse pilaa tätä tilaa turhalla hosumisella.
