Osut ihan maaliin tuossa jälkimmäisessä kappaleessa. Kyseessä on ehkä maailman ainoa konflikti, jossa ulkopuolisilla ihmisillä on varmat mielipiteet valmiina, ennen kuin he ovat edes alueella vierailleet. Todennäköisesti aktiivikristityt Israelin ystäväsi/sukulaisesi vierailevat Israelissa erityisesti lehtimajajuhlien aikaan, majoittuvat tai ainakin tutustuvat Jad Hasmonaan, etc. Vasemmistohenkiset palestiina-aktivistit taas painavat Ben Gurionilta suoraan The Walled of Hotelliin ihailemaan Banksyn maalauksia ennen Betlehem Marathonin alkamista, tai se taitaa nykyään olla nimeltään; Freedom of Movement Palestine Marathon.
Itselläni on ollut tapana härnätä vieraita viemällä näitä omalle epämukavuusalueelle. Esittelen aktiivikristityille suomalaisille Paimentenkedon arabikauppoja, jossa ikivanhat kristityt arabisuvut (monien juuret muinasissa juutalaissuvuissa) palvelevat turisteja erilaisilla Pyhän Maan tuotteilla. Palestiina-aktivisteja olen vienyt tapaamaan vaikka Peres Centerin juutalaisia rauhanaktivisteja, jotka avaavat tarinoita palestiinalaisen, tai arabiyhteisön edustajien, siis tavallisten ihmisten elämästä ja vaikuttamismahdollisuuksista ohi läpimädän PLO:n hallinnon propagandan.
Yllä oleva ei edusta ihan kokonaiskuvaa. On monia konservatiivisa kristittyjä, jotka näkevät erityisesti palestiinalaiskristittyjen hädän. On myös monia vasemmistolaisia, jotka näkevät Israelin olemassaolon ja demkratian merkityksen alueella. Arvostamani professori Arvo Salo, pitkän linjan vasemmistolainen kulttuurivaikuttaja ja poliitikko, oli kova Israelin ystävä, joka ihmetteli minulle useamman kerran Erkki Tuomiojan Israelin vastaisuutta ja arabien ihannointia.
Omat kertomukseni eivät kuitenkaan ihan mene pelkkiin henkilökohtaisiin kokemuksiin. Toki minulla olisi kymmeniä, tai satoja yksittäisten, juutalaisten tai arabien tarinoita. Mutta ne mihin olen viitannut eivät ole vain yksittäisiä anekdootteja, vaan vaikutusvaltaisten ihmisten kertomuksia, tai erilaisten organisaatioiden (PA:n hallinto, Fatah, Knessetin henkilökunta, Israelin poliisi, IDF, UNWRA, DCI, EUPOL COPPS, Rossing center, Suomen edustot Tel Avivissa ja Ramallahissa, etc.) takahuoneissa esiin tulleita asioita. Jokainen näistä veivaa omaa sektoriaan, joskus ideologian tai agendan laput silmillä. Mutta kun näissä kaikissa sukkuloi melko itsenäisesti, niin itsenäisesti, että Israelin poliisi, Fatahin tuttavani, EUPOL COPPS:n suomalaiset tai palestiinalaiset aktivistit ovat kantaneet liikkumisestani huolta, niin myös näkee ja kuulee asioita ns. tiskin takaa. Vaikka sen, että PA:n edustustiloissa puhutaan kahden valtion mallista, mutta työhuoneet ovat koristeltu Free Palestine- kartoilla, jossa Vapaa Palestiina ulottuu Libanonista Eilatiin, eikä Israelia näillä kartoilla ole. Seinät ovat täynnä isoja avaimia, jotka merkitsevät paluuta Nakbassa (1948) menetettyihin koteihin, siis melko kaukana ns. Kahden valtion mallin alueista. Molempia teemoja opetaan jokaisessa Länsirannan koulussa, eikä Israelin olemassaolosta saa edes puhua. Näitä ei tietysti esitellä esm. Suomen Ramallahin edustoston henkilökunnalle, tai muille kansainvälisille rahoittajille.
Niin siis Israel oli vielä vuosituhannen vaihteessa, Barakin vasemmistohallituksen johdolla, valmis hyväksymään USA:n painostamana Kahden valtion mallin mukaisen rauhansopimuksen. Sopimus oli israelilaisten mielestä raskas; Länsiranta olisi lähes kokonaan tullut Palestiinan valtiolle, pieniä aluevaihdoksia puolin ja toisin, Itä- Jerusalem olisi siirtynyt palestiinalaisille, ainostaan juutalaiskortteli vanhasta kaupungista olisi jäänyt Israelille. Lisäksi olisi muodostettu maakäytävä Gazan ja Länsirannan välille.
Palestiinalaiset olisivat siis saaneet kaiken, mitä USA:ssa ja Euroopassa palestiina-aktivistit sille tavoittelevat. Clinton halusi kruunun uralleen ja painosti kovasti Barakia. Knessetissä asia runtattiin ison murinan kanssa läpi, mutta PA:n puoli Arafatin johdolla vetäytyi sopimuksesta ja aloitti toisen intifadan. Edellä vähän parjaamani Hannu Juusela selitää tapauksen johtuneen Arafatin kyvyttömyydestä myydä sopimusta palestiinalaisille, neuvotteluissa mukana ollut palestiinalainen tuttavani taas kertoi sen johtuneen USA:n vaatimuksesta järjestää vapaat vaalit Palestiinassa. Tähän Arafatin klaani ei voinut alistua. Joka tapauksessa tämän sopimuksen kaatuminen sulki oven israelilaisten uskolta kahden valtion malliin ja lopulliseen rauhaan alueella. Barak aloitti muurin rakentamisen, mutta israelilaisten enemmistö käänsi selkänsä vasemmiston kyvylle ratkaista asia. Seurauksena on ollut Netanyahun ja oikeiston valta koko 2000-luvun ajan.
Viimeksi muokattu:
/img-s3.ilcdn.fi/09a73129adc5318acdca8a2f2ac069ef7d980c9b2d2bd067773064b1521ee25a.jpg)
:watermark(https://img.ilcdn.fi/N-sqU6nobp1ewKY6vWrMvNv2mBI=/1200x0/https://assets.ilcdn.fi/fb0686c4887995ca4a496f42d137c3994c468ec66077d291d9a1fcc8ba4c6e9d.png,0,-0,0)/img-s3.ilcdn.fi/275c67ecbae4932ad05cb08813f6c833d886186d2878b303c3e28d140d1b9c48.jpg)