Kyllähän Rabinin murhan jälkeen on neuvoteltu monta kertaa ja muistaakseni Olmert siinä loppumetreillä
keksi vetäistä maa-aloista selvästi yli 90 % länsirannan pinta-alasta luovutettavaksi kokonaan palestiinalaisille.
Tai oikeastaan ehdotus taisi olla Arafatille, jotta hänet ylipäätään olisi saatu neuvottelupöytään. Tämä tarjous ei kuitenkaan aiheuttanut muuta kuin Intifadan kiihtymisen, jonka jälkeen Israel taisi vetää lopullisen johtopäätöksen vastapuolen neuvotteluhaluista. Huomattavahan on , että sen lisäksi olisi vielä pitänyt neuvotella Jerusalemista erikseen ja myrkkypillerinä palestiinalaisten ( siis ikuisten pakolaisten) paluuoikeudesta.
Kun tiedetään palestiinalaisten vaatimus asiasta ja toisaalta Israelin kanta, niin en näe että tästä olisi mitenkään päästy sopuun ilman, että palestiinalaiset luopuvat vaatimuksesta kokonaan. Summasummarum minulle ainakin oli tämän jälkeen täysin selvää että Arafat olisi neuvotellut ainoastaan yhdestä valtiosta jonka nimi olisi Palestiiina ja joka olisi tullut Israelin ja palestiinalasalueiden tilalle.
Tämä jälkeen Israel aloitti aitamuurin rakentamisen. Asiantuntijoiden (Hannu Juusoloiden) ja useimpien kansainvälisten toimijoiden mukaan Israel kantaa tässä suurempaa vastuuta kuin Palestiinalaiset. Tämä on tasan se asenne, joka on estänyt Palestiinalaisvaltion synnyn sillä mitään "oikeudenmukaista" rauhaa ei ole mahdollista enää tehdä. Israel pitää jatkossakin huolen omistaan ja Palestiinalaiset jatkavat kivien heittelyään aina kun pystyvät. Ainoa mikä rauhan voisi tuoda on todella isot muutokset ympärillä olevien arabimaiden asenteissa. Siis lähinnä Syyria, Jordania ja Egypti. Tähän en kyllä minun elinaikanani usko.