Hamasille konflikti on tapa pysyä vallassa, ei tapa saada itsenäinen Palestiina. Jos tahtoisivat sen oman valtion saada, niin aseista luopuminen ja Gandhin tien ottaminen olisi tehokkain reitti.
Israelilta se aloite rauhasta ei lähde. Miksi? Koska he ovat tässä konfliktissa voitolla ja niskan päällä. Ei heillä ole mitään pakottavaa tarvetta neuvotella, koska heillä on voimaa jatkaa nykyisellä linjalla ja mitään pelkoa tappiosta ei ole. Hamas voi jatkaa konfliktia ikuisesti, mutta se ei itsenäistä Palestiinaa tuo ja samaan aikaan Israel työntää siirtokuntiaan pikkuhiljaa pidemmälle ja ajaa palestiinalaiset ahtaammalle.
Vuoden 1967 rajoja ei tule, koska Israel ei niihin suostu eikä koe tarvetta suostua. Rauhan ja kahden valtion ratkaisun tavoitteleminen on täysin turhaa niillä rajoilla, koska Israel ei luota palestiinalaisiin. Ja se on ihan ymmärrettävää, kun miettii miten Camp Davidin rauhansopimuksellekin kävi. Tosin Arafat totesi jo allekirjoituksen jälkeen pitävänsä sopimusta täysin merkityksettömänä. Jos ihan oikea kahden valtion ratkaisu halutaan saada, niin Israel suostunee siihen vain näillä rajoilla ja mahdollisesti vetää siirtokuntiaan pois alueelta. Tosin se voi olla kaukaa haettua, sillä vetiväthän he Gazastakin siirtokunsa pois 2005 ja jokainen voi miettiä mitä siitä seurasi.
Israelin nuorempi sukupolvi, joka on nyt aikuisuuden kynnyksellä, on myös voimakkaasti oikeistolainen. Syyksi on epäilty epäonnistuneita rauhanneuvotteluja lapsuudessa ja siitä melkein heti seurannut toinen intifada. Luottamusta ei ole kummallakaan.
Palestiinalaisten asema on aika julma. Läheisille arabivaltioille ovat vain pelkkiä pelinappuloita ja vaikka Palestiinan valtio syntyisikin, suurin osa palestiinalaisista ei sen kansalaisuutta saisi. Satoja tuhansia jäisi silti asumaan pakolaisleireille vailla minkään maan kansalaisuutta.