Kuten joku tuolla alkupuolella jo totesi, ovat otsikon asettelu turhan mustavalkoinen. Ketjun aloittajan tyylin tuntien ei ehkä aivan vahinko. Mutta juu, tervehenkinen ylpeys oman kansansa historiasta, kielestä ja saavutuksista on aina paikallaan. Epäterveeksi se alkaa mennä siinä vaiheessa, kun näillä erinäisillä saavutuksilla aletaan jyrätä muiden mielipiteitä, saati suoranaisesti pilkata ja vähätellä muita. Huumori sitten erikseen.
Mitä Suomeen ja suomalaisuuteen tulee, niin mietitäänpä - vajaa sata vuotta sitten alkoi parikymmenvuotinen ajanjakso, jonka aikana sodittiin sisällissota, kohdattiin äärioikeiston nousu ja sodittiin kolme sotaa reilusti suurempaa suurvaltaa vastaan. Silti itsenäisyys ja demokraattinen valtiomuoto säilyivät. Viimeisen 60 vuoden aikana Suomi on noussut yhdeksi maailman vauraimmista maista, ja vaikka joissain tilastoissa olemme aivan tuoreeltaan tippuneet, on kyse maailmanlaajuisesti ihmisten hyvinvointia ja valinnanvapautta ajatellen lopulta kosmeettisista haitoista. Siitä kehityksestä, minkä tämä maa on kokenut edestaas marssitusta rajamaasta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, voi olla, ja sanoisinpa jopa, että pitää olla ylpeä. Loppujen lopuksi taustoihin peilaten on yksi vitun hailee, onko tänne satanut nobeleita tai viime vuosina olympiakultia saman verran kuin Sveitsille tai Norjalle, onko kaupunkiarkkitehtuuri yhtä fantsua kuin Keski-Euroopassa tai millaisia alueita joskus satoja vuosia sitten on hallittu, kun tämä maa on saatu roudattua edes nykyiseen kuosiinsa. Paljon on parannettavaa ja monessa asiassa saisimme ottaa ulkomailta mallia, mutta monessa asiassa on onnistuttukin. Itse voin sanoa olevani hyvin ylpeä Suomen tarinasta ja suomalaisuudestani ilman sen kummempaa tarvetta leuhottaa sillä tai vähätellä muiden kansojen vastaavaa tunnetta.