Minä en kuulu mihinkään homogeeniseen yhteisöön nimeltä suomalaiset, jotka kaikki ovat samanlaisia ja jakavat samat arvot.
Et, mutta kuulut heterogeeniseen "yhteisöön" nimeltä suomalaiset. Sinänsä olen taipuvainen ajattelemaan kanssasi samoin, ja varmasti olemmekin ihan samaa mieltä suurimmasta osasta tähän liittyviä kysymyksiä. Esim. minusta on outoa ajatella, että kansallisuus vaikuttaisi ihmisarvoon (ja osittain tämän takia pidän joiltain osin Suomen vasemmistoa erittäin tekopyhänä porukkana, joskin sekaan mahtuu poikkeuksia niissäkin asioissa).
Kuitenkin on ihan luonnollista kokea yhteenkuuluvuutta tietyiltä osin kansalaisuuden perusteella, varsinkin näin pienessä maassa. Meitä yhdistää lainsäädäntö ja yleisten normien ja yhteiskuntarakenteiden jakaminen, sekä itsestäänselvyytenä kieli. Peruskouluhan on asevelvollisuuden tavoin omiaan tätä ruokkimaan luomalla samankaltaisia muistoja ja kokemuksia meille kansalaisille.
Tietty sitten erottavat tekijät voivat olla näitä yhdistäviä tekijöitä suurempia, ja esim. eri maiden uusnatsit ovat varmasti keskenään huomattavasti enemmän samanlaisia kuin keskimääräisen kansansa edustajan kanssa. Todennäköisesti suomalainen matematiikan tutkija kokee merkittävämpien asioiden suhteen yhteenkuuluvuutta ruotsalaisen kollegansa, kuin porilaisen hitsaajan kanssa.
Kuitenkin on tärkeää, ettei sekoiteta kansalliskiihkoilevia idiootteja ja rasisteja ihmisiin, jotka ihan esim. kielen ja kulttuurin samanlaisuuden tuoman helppouden takia haluavat olla tekemisissä ainoastaan omaa kieltänsä puhuvien kanssa. Näihin kun mahtuu henkisiltä ominaisuuksiltaan (esim. sosiaaliset taidot) rajoittuneita ihmisiä, joille omankin kielen puhuminen vieraalle henkilölle voi tuottaa ongelmia. Tällaisten seurassa tuskin Suomessa syntyneet kosmopoliitit viihtyvät, joten kukaan tuskin jää häviölle. Leimaamisesta olen vain huolissani.
Suomalaisuuteen toiset kansallismieliset liittävät kaikennäköisiä myyttisiä ominaisuuksia, joihin varmaan uskovatkin. Se on tietysti vähän huvittavaa (ja kaikenlaisiin rotuteorioihin mennessä vaarallista). Rehellisyyden nimissä kansallisuutta vähättelevät ja kansainvälisyyttä korostavat sortuvat monesti samankaltaiseen harhaan liittäen kaikki negatiiviset mielikuvansa kansallisuuteensa ja kaiken hyvän kansainvälisyyteen. Ja kyllähän näitä "hävettää olla suomalainen" -juttuja näkee silloin tällöin facebookissa. Tuossa vain on ironista se, että siinä vähän niin kuin implikoidaan, että kansallisuus kuitenkin olisi joku määrittävä tekijä ja jonkun suomalaisen hölmöillessä hölmöilee koko yhteisö nimeltä suomalaiset, ja siksi suomalaisuutta pitää sitten hävetä.
Loppukaneettina rönsyilevälle jutustelulleni totean, että Suomessa tuodaan kyllä todella vähän omaa kansalaisuutta ja ylpeyttä siitä esiin verrattuna suurimpaan osaan valtioista. Meinasin todeta homman olevan päinvastoin Latinalaisessa Amerikassa, mutta taitaa päteä ihan koko mantereeseen. Eikä Eurooppaakaan tarvitse kauan kiertää, kun liput liehuu päivästä toiseen, omista tavoista ja perinteistä pidetään mustasukkaisesti kiinni muiden maiden vastaavia parempina jne. Suurimmalle osalle ihmisistä siis positiivinen ja luonnollinen asia, mutta monen muun asian tavoin äärimmäisen vaarallinen liiallisuuksiin mennessään.
edit: Esim. maanpuolustuksen osalta minulla menee ajatus jotakuinkin näin: Vapaata, demokraattista Suomea puolustaisin, mutta ei minulla totalitääristä natsi-/kommunisti-Suomea olisi kummoista intressiä puolustaa, joten ei se valtion nimi ja kansallisuus tässä omalla kohdalla ole kynnyskysymys. Kuitenkaan en rehellisyyden nimissä värväytyisi vapaaehtoiseksi taistelemaan vaikkapa Australiaan, jos Kiina sinne hyökkäisi.