P-Korea
Pohjois-Korea on erittäinkin fundamentalistinen valtio, mutta uskonto on islamin sijaan henkilöpalvonnan (diktaattorin) , kommunismin ja juche-aatteen yhdistelmä. Kyseisen maan johto on monien vuosikymmenien aikana teoillaan osoittanut olevansa valmis uhraamaan kansalaistensa hyvinvoinnin aatteen ja asevoimien nimissä. Siellä harjoitetaan yhä stalinismia räikeimmillään tai melkeinpä PolPot-tyylistä hirmuhallintoa. Esimerkiksi nälänhätää suvaitaan, mutta asevoimien iskukyvystä ei tingitä sekä ihmisiä käytetään koekaniineina mm. biologisten aseiden kehittelyssä ja kansalaiset ovat muutenkin täysiä orjia omassa maassaan. Lisätietoja löytyy mm. Amnestyn sivuilta ja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_demokraattinen_kansantasavalta.
Ulkopoliittisesti ko. maa on aina ollut vakava uhka naapureilleen. Korean verinen sota 50-luvun alussa (
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Korean_sota.htm ) oli alkusoittoa P-Korean häiriköinnille alueella. Sota päättyi suunnilleen "tasuriin" eli vakiintui jako Etelä- ja Pohjois-Koreaan.
Menneet vuosikymmenet osoittavat karusti, kuinka valtava ero niin taloudellisessa kuin ihmisoikeuskehityksessä näiden valtioiden välillä on ollut. 22-miljoonainen Pohjoinen keskittyi asevarusteluun - kymmenisen vuotta sitten heillä oli maailman 5. suurin armeija!!) ja äärikommunismin toteuttamiseen kansalaistensa parissa, kun taas Etelä-Korea satsasi taloudelliseen kehitykseen Japanin tyyliin (varmistaen toki sotilaallisesti turvallisuutensa USA:n tuella ja läsnäololla). Koko ajan Pohjois-Korea on kärkkynyt tilaisuutta uuteen invaasioon "yhdistääkseen" Korean. Kyllä yhdistyminen Etelällekin maistuisi, mutta ei hirmuhallinnon ehdoilla ja tavoilla. Toisaalta Kiinan ja Neuvostoliiton tukema P-Korea on samaan aikaan tottakai ollut alttiina myös USA:n hyökkäykselle kylmän sodan hengessä ja sen jälkeenkin.
P-Korean strategiana ylläpitää räikeää hirmuhallintoaan on aina ollut pitää maan kokoon nähden jättimäisellä armeijallaan Etelä-Koreaa ja Japania panttivankeinaan. Eli vähän niinkuin Iran uhkaa nyt iskulla Israeliin, niin Kim Il-Sung ja poikansa uhkaavat länsimielisiä naapureitaan koko asearsenaalillaan, jos "jotain tapahtuu". Pohjoisen despoottihallinto myöskin kiristää koko kansainvälistä yhteisöä antamaan ruoka-apua kansalaisilleen, jotta voisi keskittää rajoitetut voimavaransa armeijan ja mm. ydinaseiden kehittelyyn. Samoin maa pyrkíi tiivistämään etenkin asevarusteluyhteistyötä muidenkin vastaavanlaisten häirikkövaltioiden kanssa, kuten Valko-Venäjän ja Iranin kanssa.
Aika näyttää, pystyykö käytännössä orjuutettu Pohjos-Korean kansa koskaan syrjäyttämään mielipuolista johtoaan. Toivoa sopii, että aika tekee tehtävänsä ja tapahtuu vähitellen hiljainen vallankumous. DDR:kin saatiin kuopatuksi ja saksalaiset yhdistetyksi, joten jotain toivoa lienee yhä siihen, että monta astetta vaarallisempi juchelandia myös joskus jää pelkäksi mustaksi sivuksi Korean niemimaan historiassa.
PS. omista videoarkistoistani löytyy pari dokumenttia P-Korean oloista - mm. puolalaisten 1980-luvulla ja belgialaisten 90-luvulla tekemä. Polakit oli dokkarin valmistumisen aikaan vielä Neuvostoliiton ikeen alla, mutta ohjaaja osasi taitavan hienovaraisesti, sensuuria vältellen tuoda arkaluontoista kritiikkiä esille Kim Il-Sungin tyranniasta, jolla siis perinteisesti on ollut itäblokin tuki takanaan.