Onko siis nykyään niin, että alokkaat saavat itse päättää miten kaappi täytetään??
En tiedä meneekö kaikkialla samalla tavalla, mutta ainakin Pirkalassa oli sellainen käytäntö. Kaappien ainoat vaatimukset olivat identtisyys ja yleinen siisteys. Toki mitä pidemmälle palvelusta mentiin, sitä vähemmän tällä oli oikeasti merkitystä. Identtisyys oli kuitenkin se tärkein asia.
Aikamoisia herkkuperseitä täällä, kun leireille on pitänyt työntää mukaan sata kiloa karkkia ja muuta paskaa. Kyllä niillä annoksilla siellä pärjää ja jää vitusti ylikin mitä spadet vääntävät, viikon pärjää kyllä ilman karkin mussutustakin. Makkarat ym. saa vielä suoraan vielä muoniksesta mukaan, joten eipä niistä tarvi välittää. Ikinä en leireillä nälkää kokenut.
Paras muisto intin ruokailusta leireillä oli viimeinen leiri ennen loppusotaa. Olimme juuri olleet 8 tuntia tähystyspoterossa taistelijaparini kanssa pienessä pakkaskelissä. Emme siis olleet jäässä, mutta hieman oli kuitenkin ehtinyt tulla kylmä, kun emme olleet voineet juurikaan liikkua.
Sitten tuli vaihtopartio ja ilmoitti meile, että voimme mennä syömään. No, minä ja taistelijaparini menimme innoissamme syömään maittavan lounaan, sillä armoton nälkä oli jo ehtinyt tulla, ja mitä saimme? Jäätyneet hernekeiton jämät sekä kaksi näkkileipää kukin. Toki viisi henkilöä oli vielä tässä vaiheessa ilman ruokaa, joten minulla ja taistelijaparillani kävi erittäin hyvä tuuri, kun saimme edes näkkileipää. Tässä vaiheessa olikin ihan mukava napata suklaapatukka ja pari purkkia tonnikalaa, sillä tähystysvuoromme jatkui vielä seuraavat 8 tuntia, edelleen ilman valtion tarjoamaa ruokaa.
Toivottavasti Pirkkala on tässä vain poikkeus, sillä ei tuossa ole kyllä mitään järkeä.