Täältä löytyy tällä hetkellä Ivalossa palveleva.
Huhut pitävät paikkaansa, sen voin sanoa. Vaikea pukea tuota kuria sanoiksi, mutta yritän parhaani mukaan selittää.
Vapaa-aikaa on hyvin vähän verrattuna muihin paikkoihin. 19.00-20.30 pitäisi periaatteessa olla vapaa-aikaa joka päivä, mutta ainakaan P-kaudella näin ei todellakaan ollut. Ensimmäisen kolmen viikon aikana "täyspitkiä" vapaa-aikoja oli tasan 2 kertaa. Yleensä vapaa-aika alkoi n. klo 20, mutta oli myös monia päiviä, jolloin vapaa-aikaa ei ollut yhtään. Koko komppania on oltava siivottuna ja aseiden putsattuna ennenkuin vapaa-aika myönnetään. Sotkukaan ei tästä syystä ole kovin usein auki, ehkä muutaman kerran viikossa. Toisen kolmen viikon aikana vapaa-aikaa oli hieman enemmän, mutta se oli fyysisesti paljon raskaampi viikko. Ruokalassa lounasta/päivällistä on syöty viimeisen kolmen viikon aikana 2 kertaa, muuten on syöty ampumaradalla, kasarmin pihalla tai metsässä pakista tai sissimuonia. Kasarmilla ei siis olla oltu päivisin juuri ollenkaan, heti aamusta lähdetty liikkeelle ja päivällisen jälkeen yleensä palattu kasarmille aseita putsaamaan sekä tupia ja alueita siivoamaan, jonka jälkeen on sitten päästy vapaa-ajalle.
Puhelimien ja nuuskan käytön suhteen ollaan helvetin tarkkoja. Puhelinta saa käyttää vain vapaa-ajalla tuvissa sekä sotkussa + iltaisin tv-tuvassa, mutta sinne ei alokkailla ole ollut mitään asiaa. Hiljaisuudenkaan aikana ei siis puhelimen käyttö ole sallittua, mutta meidän tuvassa ei johtajia ainakaan se haittaa. Muutaman kerran hiljaisuuden aikana muutama mulkkualikessu on tullut tekemään tupiin puhelinratsioita ja uhkailemaan poistumiskielloilla yms. Uhkauksiksi ovat kuitenkin vain jääneet, itse kerran olen tuosta kiinni jäänyt. Nuuskan käyttö on sallittua tupakkakopissa ja sotkussa vapaa-aikana sekä joskus ruokailujen jälkeen, kasarmilla siinä jotkin johtajat ovat helvetin tarkkoja, ja käskevät ilmoittautumaan kouluttajalle, jos joku kiinni jää. Itsekin kyllä käyttävät, mutta silti siitä kitisevät.. Metsässä nuuskan ja tupakan suhteen ei olla niin tarkkoja, ja siellä saakin käyttää oikeastaan niin paljon kuin haluaa.
Jonotuksissa ja muotokäyttäytymisissä ollaan myös erittäin tarkkoja. Jonottaessa kaiken on sujuttava täydellisesti. Kasarmilla ruokalaan jonottaessa kenkien läpät ei saa näkyä, vyön täytyy olla oikein, nimilapun on oltava suorassa, paidan housuissa ja katseen koko ajan yläviistossa. Pienestäkin eroavaisuudesta joutuu jonon perälle. Suihkuun mentäessä pyyhkeiden on oltava täysin särmättynä, muuten joutuu takaisin tupaan korjaamaan ja tätä toistetaan tarvittaessa useammankin kerran ennen suihkuun pääsemistä. Jotkin tuvat joutuvat edelleen uusimaan useita kertoja suihkuunmenon ennenkuin pääsevät, nämä tosin riippuvat täysin siitä, kuinka tarkkoja johtajia tuvasta löytyy. Ulkona ruokajonotus on vieläkin pahempi, takkien on oltava täysin särmänä ja kaikilla on oltava täysin samanlainen varustus, katseen on pysyttävä yläviistossa eikä mitään ylimääräistä härväämistä sallita. Johtajilta on kysyttävä lupa jopa sääskien tappamiseen, ellei halua päätyä jonon perälle. Nimimerkillä jonon perä on tullut tutuksi aivan liian monta kertaa.
Palveleminen Ivalossa on myös fyysisesti erittäin raskasta. Valamarssissa marssittiin rinkka selässä ~75km noin 30 tunnin aikana. Talvisin sama lenkki suoritetaan hiihtämällä. Viikon mittainen metsäleiri oli myös ainakin itselleni hyvin raskas, kun jo neljännellä palvelusviikolla sellaiselle lähdettiin. Muita fyysisesti raskaita suoritteita on ollut mm. 1km tetsaus putkeen sekä suojeluhälytysvarustuksessa suoritettu 2km "nassejuoksu" +30 asteen helteessä.