Inttiin lähdössä?

  • 1 217 729
  • 3 574

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Joo, se tunne kun meidän saman saapumiserän lämäri AU:t tulivat meidän lämäritupaan ja kertoivat että lääkintämiehet tulevat mukaan juuri ko. "leirille"

Aamulla meistä 11 lääkintämiehestä 7 ilmoittautui aamuvastaanotolle :D...

Aina joskus tulee epäusko nuorten suhteen, mutta kai nämäkin ottavat vastuun joskus tulevaisuudesta.
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Täällä sitä ollaan palveltu 3 viikkoa Vekaranjärvellä. Aluksi pelkkä tahdissa marssiminen masensi ja ahdisti todella paljon, nyt se on jo pelkkää arkipäivää. Viime viikolla pääsimme yöksi metsään ja kyllä on myönnettävä, että elämäni vaikeimmat ja masentavimmat hetket vietettiin juurikin silloin. Vaikka kyseessä oli vain perusleiri, jossa vain ollaan siellä metsässä, niin siitä huolimatta ahdistus oli jotain todella järkyttävää. Todennäköisesti siihenkin tottuu myöhemmillä leireillä, mutta tämä mennyt leiri oli aikamoista shokkihoitoa. Onneksi p-kaudella ei ole kovinkaan pitkiä leirejä, taisi 2 yötä olla p-kauden huipentuma. Ja tuskin tulevalla tykkimiehellä kovin paljon pidempiä leirejä tulee ylipäätään olemaan lukuunottamatta loppusotaa.

Tykkimiehillä ei tosiaan ihan älyttömästi metsäaamuja ole. E-kaudella päästään vähän harjoittelemaan asemaanajoa muutamaksi yöksi, mutta ei muistaakseni mitään sen kummempaa. Taisi muutaman kerran olla näitä.

En haluaisi masentaa, mutta "paras" on edessä, eli marraskuun (ajankohdasta ei 100% muistikuvaa) tienoilla 2-viikon leiri, iki-ihanalla Rovajärvellä. Yli 25-astetta pakkasta helli meitä aikoinaan ja se todellakin meni luihin ja ytimiin. Tykillä siellä ammutaan kyllästymiseen asti, ellet nyt ole onnistunut jotain muita hommia hoitamaan itsellesi. Kaverini, joka palveli samassa saapumiserässä ja yksikössä, pääsi sellaisiin (en muistaa enää kyseisen duunin virallista nimeä) hommiin missä hänen ainoa tehtävänsä oli jakaa/lemppaa kranaatteja auton lavalta tykeille. Raskasta duunia toki, mutta sai viettää suurimman osan päivistä webasto-lämmitteisessä autossa. Kyllä meitä muita vitutti kun vaatteet olivat koko ajan märät ja unet kohtalaisen vähäiset, ja kaverini vilkutteli auton hytistä iloisena. Tosin fiilis oli aivan sanoinkuvaamaton kun sieltä päästiin pois, ja loppujen lopuksi se oli ehkä elämäni nopein kaksiviikkoinen.

Itse loppusota nyt oli jo aikamoinen vitsi meillä tykkimiehillä. Enää ei ammuttu kovilla, vaan lähinnä odoteltiin ja ihmeteltiin ja syötiin (jotkut myös dokasivat). Kerran taisin loppusodassa päästä ampumaan rynnäkkökiväärillä, sekin viimeisenä päivänä, ja jo loppusodan lopettaneita laskuvarjojääkäreitä, joita ei voinut vittuakaan kiinnostaa, kun kymmenhenkinen tykkimieslauma tyhjentää lippaansa heihin.

Toisin sanoen, ei huolta. "Pahin" on tuo rovajärven 2-viikkoinen, ja sekin toki riippuu omasta asenteesta. Suurinosa tykillä tehtävistä kuivaharjoitteista kun tapahtuu 100-metrin päässä kassusta, niin ei siinä hirveästi pääsee metsissä hajoamaan.

Muuten kasarmielämä ei ole hassumpaa, varsinkin kun tupakaverit ovat jokainen aivan mahtavia persoonia. Aina kun tulee vaikeaa, tuki ja apu on lähellä. Uusien asioiden harjoittelu tosin tuottaa stressiä, esimerkiksi huomenna meillä alkaa oikeasti tetsaus ja telamiinoihin tutustuminen.

Niin ja lomilta palaaminen on kyllä viikon vaikeimpia hetkiä, kun tietää, että pitkä viikko edessä. Tuleva viikko on meille ensimmäisen kerran luokiteltu "raskaaksi". Tuskin nuokaan viikot ovat voittamattomia, etenkin nyt kun joka-ilta on iltavapaat, eikä metsäleirejäkään juurikaan ole.

Raskas viikko tarkoittanee vain sitä, että siellä on enemmän fyysisiä ja/tai käytännönharjotteita mukana, ei niinkään raskaampia sellaisia. Ainoa mikä saattaa todenteolla olla raskasta, näin kesällä, on nuo lämpötilat. Metsäleirejä ei P-kaudella enempää tosiaan ole, kuin tuo yksi. Tai, en ole kyllä ihan varma, että yövyttiinkö vielä P-kauden loppupuolella kun taistelijapariammunnat käytiin läpi. Ehkä joku ampumaleiri saattaa olla vielä edessä, mutta se nyt on ihan makkaranpaistelua.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Minun mielestäni metsässä oli helvetisti mukavampaa, kuin kassulla. Kassulla aika kävi pitkäksi, metsässä ja leireillä sattui ja tapahtui.

Teltta on ihan paras mesta nukkua ja kaiken kruununa ampumaleirit, joiden ohjelmaa nyt tuskin voi tylsäksi kuvailla, okei odotusta tuli aina välillä ihan turvallisuussyistäkin.
 

MrMacmanaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport
En tiedä tykkimiehistä, mutta ainakin meillä KRH-miehillä tuo Rovan leiri (tai meidän kohdalla leirit) olivat ihan leppoisia. Ammunnat ajoittuivat välille 8-16 ja loput ajasta makoiltiin teltassa. Herätys toki oli viimeistään siinä kuuden maissa, vaikka mitään ei koskaan tehty ennen kahdeksaa. Edes vartioita ei ollut öisin ja kipinääkään ei haluttu pitää, kun lämpötila ei enää loppukeväästä/alkukesästä mennyt öisin pakkaselle. Ainut raskas osa tuolla oli, kun joutui valmistelevaan osastoon tekemään asemia, jolloin joutui oikeasti tekemään jotain.

Meillä oli p-kaudella kaksi kolmen päivän leiriä. Ensimmäinen oli sotilaan perustutkinto + ampumaleirin harjoituksia kasarmin lähimaastossa. Muuten helppoa, mutta pakkasta -35 ja johtajia vähän, joten pakkasessa seistiin tuntitolkulla. Toinen leiri oli ampumaleiri Vuosangassa, johon sattui myös vähän kovemmat pakkaset. Tuli sairastuttua tuolla influenssaan viimeisen yön aikana, mutta vedin kuitenkin viimeisen päivän läpi, vaikka koville otti. E-kaudella oli vain yksi kolmen päivän tst-leiri, mutta siellä oli ohjelmaa aamusta iltaan ja talvivarustus päällä nollakeleissä oli aika raskasta.

Jälkeenpäin ajateltuna tuolla ei edes ollut montaa asiaa, jotka olisi täytynyt hallita, mutta toistoja sitten senkin edestä. E-kaudella suuntaillaan ja ajetaan asemiin kyllästymiseen saakka.
 

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Tykkimiehillä ei tosiaan ihan älyttömästi metsäaamuja ole. E-kaudella päästään vähän harjoittelemaan asemaanajoa muutamaksi yöksi, mutta ei muistaakseni mitään sen kummempaa. Taisi muutaman kerran olla näitä.
Puppua ainakin omalta osaltani. 08/I-saapumiserässä, Vekaran tykistön enempivähempi legendaarinen 1KT vietti kyllä metsässä ihan huolella öitä. Pääkouluttaja laski niitä olleen hilpasen päälle 50, joskin itse sain ynnäiltyä lukemaksi hieman reilut 40. Niin tahi näin, tuosta kun ottaa pakolliset lomat (joita oli muuten yllättävän tiuhaan) pois, niin aika vähiin jäivät kasarmilla vietetyt palveluspäivät.

edit: Olenkin näköjään aikaisemmit "väitellyt" kanssasi näistä leiriaamuista. Noh, kaipa se koulutuksen sisältö tykistössäkin vaihtelee kuten huomata saattaa :)

En haluaisi masentaa, mutta "paras" on edessä, eli marraskuun (ajankohdasta ei 100% muistikuvaa) tienoilla 2-viikon leiri, iki-ihanalla Rovajärvellä. Yli 25-astetta pakkasta helli meitä aikoinaan ja se todellakin meni luihin ja ytimiin.
Ei tarvitse masentaa, koska ymmärtääkseni talvi-Rova on nykyisiltä isänmaantoivoilta riistetty pois, eli kenenkään II-saapumiserän puolivuotilaisen ei tarvitse Rovajärven maisemia lähteä ihailemaan.

Ainakin vuonna 2008 talvi-Rova oli vielä osa koulutusta, mutta siis itse en I-eräläisenä ja 6kk-palvelusajan vuoksi päässyt nauttimaan kuin melko leppoisasta kevät-Rovasta toukokuussa. Leiri kesti matkoineen muistaakseni 12 päivää, mikä hyvistä olosuhteista huolimatta oli melko eksoottinen kokemus. Toki jälkikäteen en mitään vaihtaisi pois. Ja onhan Rova monella tapaa meille tykäreille se koulutuksen huipennus ja kliimaksi tulenavauskilpailuineen ynnämuineen.

Itse loppusota nyt oli jo aikamoinen vitsi meillä tykkimiehillä. Enää ei ammuttu kovilla, vaan lähinnä odoteltiin ja ihmeteltiin ja syötiin (jotkut myös dokasivat).
Loppusota oli meilläkin melkoista teltassa käkkimistä ja ajan tappamista. Kerran päivässä vaihdettiin asemia ja pistettiin komentopaikan pystyttämisen jälkeen vahtivuorot ja kipinät rullaamaan. Leiri kesti osapuilleen viikon. Mitään "sotaan" viittaavaa emme kokeneet. Kerran taisi tulla puolittainen häly puomilla, mutta puolet teltasta eivät siihen jaksaneet reagoida mitenkään. Ammuin leirin aikana kerran ja silloinkin omaa miestä. Ampui se yksi hätäpäinen solttupoika minuakin yhdesti niiltä etäisyyksiltä, että räkäpään puuhileet lensivät naamalle. Onneksi oli patinraiskaaja jotenkuten piipussa kiinni, sillä muuten olisi tullut ikävä loppu allekirjoittaneen sotasimulaatiolle.
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Puppua ainakin omalta osaltani. 08/I-saapumiserässä, Vekaran tykistön enempivähempi legendaarinen 1KT vietti kyllä metsässä ihan huolella öitä. Pääkouluttaja laski niitä olleen hilpasen päälle 50, joskin itse sain ynnäiltyä lukemaksi hieman reilut 40. Niin tahi näin, tuosta kun ottaa pakolliset lomat (joita oli muuten yllättävän tiuhaan) pois, niin aika vähiin jäivät kasarmilla vietetyt palveluspäivät.

edit: Olenkin näköjään aikaisemmit "väitellyt" kanssasi näistä leiriaamuista. Noh, kaipa se koulutuksen sisältö tykistössäkin vaihtelee kuten huomata saattaa :)

Näköjään. :) Tosin itse olin 2KT:ssa, jossa metsäaamut erosivat valtavasti ainakin verrattuna 3KT:n. Mitäs siellä 1KT:n puolella tehtiinkään? Viestihommia? Tarkkaa leiriaamujen määrää en muista, mutta ei siellä hirveästi aikaa vietetty. Ampumaleirejä (rynkky) en edes laske leireiksi.

Ei tarvitse masentaa, koska ymmärtääkseni talvi-Rova on nykyisiltä isänmaantoivoilta riistetty pois, eli kenenkään II-saapumiserän puolivuotilaisen ei tarvitse Rovajärven maisemia lähteä ihailemaan.

Ainakin vuonna 2008 talvi-Rova oli vielä osa koulutusta, mutta siis itse en I-eräläisenä ja 6kk-palvelusajan vuoksi päässyt nauttimaan kuin melko leppoisasta kevät-Rovasta toukokuussa. Leiri kesti matkoineen muistaakseni 12 päivää, mikä hyvistä olosuhteista huolimatta oli melko eksoottinen kokemus. Toki jälkikäteen en mitään vaihtaisi pois. Ja onhan Rova monella tapaa meille tykäreille se koulutuksen huipennus ja kliimaksi tulenavauskilpailuineen ynnämuineen.

Tämä tuli itselleni täysin uutena tietona, ja olen jopa hieman pettynyt. Ei sitä kivaa ollut muistella 2 viikkoa tapahtuneen jälkeen, mutta kyllä se jo näin 7-vuoden jälkeen hymyilyttää.
 

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United, TPS
Riippuu hyvin pitkälti varuskunnasta, tuleeko lähtö Rovalle vai ei. Ainakin Kajaanista siellä käy tykistö jokaisen saapumiserän kanssa. II pääsee sinne talvella ja I mukavasti keväällä. Vuoden miehet pääsevät parhaassa tapauksessa viettämään molemmat leirit.

Itse kävin varusmiespalvelukseni aikana kolme kertaa Rovalla ja vietin siellä yhteensä noin kuukauden päivät.
 

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Näköjään. :) Tosin itse olin 2KT:ssa, jossa metsäaamut erosivat valtavasti ainakin verrattuna 3KT:n. Mitäs siellä 1KT:n puolella tehtiinkään? Viestihommia? Tarkkaa leiriaamujen määrää en muista, mutta ei siellä hirveästi aikaa vietetty. Ampumaleirejä (rynkky) en edes laske leireiksi.
Jep. Ykköspatterista tuli tosiaan viestimiehiä aimo liuta, ja olin itsekin yksi heistä. Leirit koostuivat pääosin komentopaikan pystyttämisestä takatelttoineen sekä viestiyhteyksien rakentamisesta parikaapelilla. Välillä lakua vedettiin useita kilometrejä pitkin metsää ja kelojen loputtua linja kerättiin takaisin. Ja tätä toistettiin monta kertaa päivässä. Voisin sanoa, että harvinaisen turhauttavaa puuhaa ja lisäksi myös tehtävänä yksi tykistön rankimmista.

Meidän kohdalla leiriaamuja tuli sikälikin hieman enemmän, että viestijoukkueemme (n. 20 hlöä + johtajat) komennettiin toukokuussa Niinisaloon pitämään viestiyhteyksiä panssarijääkärien 8-päiväiselle taisteluleirille. Sinällään tuo reissu ei ollut sieltä pahimmasta päästä, kun asemanvaihtoja taisi tulla vain pari koko keikalla ja pääosin oltiin näköetäisyydellä Niinisalon varuskunnasta.
 

Jeepeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Islanders
Kassu vs metsä aiheeseen. Aikanaan kun intin käväisin, viihdyin minäkin paremmin metsäkeikoilla kuin kassulla. Aika meni paljon nopeammin leireillä ja tekeminenkin oli mielekkäämmän tuntoista kassulla tehtäviin puuhasteluihin verrattuna. Oma palvelulukseni kesti 330 vrk, josta noin sata yötä meni ulkomajoituksessa. Tämä oli toki keskimääräistä taistelijaa enemmän mutta tuohon lukuun pääsi käymällä AUK:n, pääsemällä "vanhojen", eli oman saapumiserän ryhmänjohtajaksi ja käymällä AUK:n uudestaan santsarina. Tuolla kombolla pääsi kokemaan metsäyöt ja leirit morttiajasta, vanhojen kanssa sekä AUK:sta kahdesti.

Mutta nämähän on näitä "minun aikanani pakkasta oli 40 astetta joka päivä, eikä lomilla käyty kuin kerran."- horinoita. Toivon kuitenkin, että vieläkin edes jonkin verran intissä metsässä viihdyttäisiin. Säännölliset ginekset taitavat kuitenkin jo olla suurilta osin mennyttä aikaa.
 

JeiJeieL

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arizona Coyotes
Ivalossa palvelevilta olisi kiva kuulla ihan yksityiskohtaisesti minkälaista se palveleminen siellä on. Huhuja olen kuullut, että kuri on helvetin kova.

Täältä löytyy tällä hetkellä Ivalossa palveleva.

Huhut pitävät paikkaansa, sen voin sanoa. Vaikea pukea tuota kuria sanoiksi, mutta yritän parhaani mukaan selittää.

Vapaa-aikaa on hyvin vähän verrattuna muihin paikkoihin. 19.00-20.30 pitäisi periaatteessa olla vapaa-aikaa joka päivä, mutta ainakaan P-kaudella näin ei todellakaan ollut. Ensimmäisen kolmen viikon aikana "täyspitkiä" vapaa-aikoja oli tasan 2 kertaa. Yleensä vapaa-aika alkoi n. klo 20, mutta oli myös monia päiviä, jolloin vapaa-aikaa ei ollut yhtään. Koko komppania on oltava siivottuna ja aseiden putsattuna ennenkuin vapaa-aika myönnetään. Sotkukaan ei tästä syystä ole kovin usein auki, ehkä muutaman kerran viikossa. Toisen kolmen viikon aikana vapaa-aikaa oli hieman enemmän, mutta se oli fyysisesti paljon raskaampi viikko. Ruokalassa lounasta/päivällistä on syöty viimeisen kolmen viikon aikana 2 kertaa, muuten on syöty ampumaradalla, kasarmin pihalla tai metsässä pakista tai sissimuonia. Kasarmilla ei siis olla oltu päivisin juuri ollenkaan, heti aamusta lähdetty liikkeelle ja päivällisen jälkeen yleensä palattu kasarmille aseita putsaamaan sekä tupia ja alueita siivoamaan, jonka jälkeen on sitten päästy vapaa-ajalle.

Puhelimien ja nuuskan käytön suhteen ollaan helvetin tarkkoja. Puhelinta saa käyttää vain vapaa-ajalla tuvissa sekä sotkussa + iltaisin tv-tuvassa, mutta sinne ei alokkailla ole ollut mitään asiaa. Hiljaisuudenkaan aikana ei siis puhelimen käyttö ole sallittua, mutta meidän tuvassa ei johtajia ainakaan se haittaa. Muutaman kerran hiljaisuuden aikana muutama mulkkualikessu on tullut tekemään tupiin puhelinratsioita ja uhkailemaan poistumiskielloilla yms. Uhkauksiksi ovat kuitenkin vain jääneet, itse kerran olen tuosta kiinni jäänyt. Nuuskan käyttö on sallittua tupakkakopissa ja sotkussa vapaa-aikana sekä joskus ruokailujen jälkeen, kasarmilla siinä jotkin johtajat ovat helvetin tarkkoja, ja käskevät ilmoittautumaan kouluttajalle, jos joku kiinni jää. Itsekin kyllä käyttävät, mutta silti siitä kitisevät.. Metsässä nuuskan ja tupakan suhteen ei olla niin tarkkoja, ja siellä saakin käyttää oikeastaan niin paljon kuin haluaa.

Jonotuksissa ja muotokäyttäytymisissä ollaan myös erittäin tarkkoja. Jonottaessa kaiken on sujuttava täydellisesti. Kasarmilla ruokalaan jonottaessa kenkien läpät ei saa näkyä, vyön täytyy olla oikein, nimilapun on oltava suorassa, paidan housuissa ja katseen koko ajan yläviistossa. Pienestäkin eroavaisuudesta joutuu jonon perälle. Suihkuun mentäessä pyyhkeiden on oltava täysin särmättynä, muuten joutuu takaisin tupaan korjaamaan ja tätä toistetaan tarvittaessa useammankin kerran ennen suihkuun pääsemistä. Jotkin tuvat joutuvat edelleen uusimaan useita kertoja suihkuunmenon ennenkuin pääsevät, nämä tosin riippuvat täysin siitä, kuinka tarkkoja johtajia tuvasta löytyy. Ulkona ruokajonotus on vieläkin pahempi, takkien on oltava täysin särmänä ja kaikilla on oltava täysin samanlainen varustus, katseen on pysyttävä yläviistossa eikä mitään ylimääräistä härväämistä sallita. Johtajilta on kysyttävä lupa jopa sääskien tappamiseen, ellei halua päätyä jonon perälle. Nimimerkillä jonon perä on tullut tutuksi aivan liian monta kertaa.

Palveleminen Ivalossa on myös fyysisesti erittäin raskasta. Valamarssissa marssittiin rinkka selässä ~75km noin 30 tunnin aikana. Talvisin sama lenkki suoritetaan hiihtämällä. Viikon mittainen metsäleiri oli myös ainakin itselleni hyvin raskas, kun jo neljännellä palvelusviikolla sellaiselle lähdettiin. Muita fyysisesti raskaita suoritteita on ollut mm. 1km tetsaus putkeen sekä suojeluhälytysvarustuksessa suoritettu 2km "nassejuoksu" +30 asteen helteessä.
 

BurnabyJoe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche
Täältä löytyy tällä hetkellä Ivalossa palveleva.

Huhut pitävät paikkaansa, sen voin sanoa. Vaikea pukea tuota kuria sanoiksi, mutta yritän parhaani mukaan selittää.

Vapaa-aikaa on hyvin vähän verrattuna muihin paikkoihin. 19.00-20.30 pitäisi periaatteessa olla vapaa-aikaa joka päivä, mutta ainakaan P-kaudella näin ei todellakaan ollut. Ensimmäisen kolmen viikon aikana "täyspitkiä" vapaa-aikoja oli tasan 2 kertaa. Yleensä vapaa-aika alkoi n. klo 20, mutta oli myös monia päiviä, jolloin vapaa-aikaa ei ollut yhtään. Koko komppania on oltava siivottuna ja aseiden putsattuna ennenkuin vapaa-aika myönnetään. Sotkukaan ei tästä syystä ole kovin usein auki, ehkä muutaman kerran viikossa. Toisen kolmen viikon aikana vapaa-aikaa oli hieman enemmän, mutta se oli fyysisesti paljon raskaampi viikko. Ruokalassa lounasta/päivällistä on syöty viimeisen kolmen viikon aikana 2 kertaa, muuten on syöty ampumaradalla, kasarmin pihalla tai metsässä pakista tai sissimuonia. Kasarmilla ei siis olla oltu päivisin juuri ollenkaan, heti aamusta lähdetty liikkeelle ja päivällisen jälkeen yleensä palattu kasarmille aseita putsaamaan sekä tupia ja alueita siivoamaan, jonka jälkeen on sitten päästy vapaa-ajalle.

Puhelimien ja nuuskan käytön suhteen ollaan helvetin tarkkoja. Puhelinta saa käyttää vain vapaa-ajalla tuvissa sekä sotkussa + iltaisin tv-tuvassa, mutta sinne ei alokkailla ole ollut mitään asiaa. Hiljaisuudenkaan aikana ei siis puhelimen käyttö ole sallittua, mutta meidän tuvassa ei johtajia ainakaan se haittaa. Muutaman kerran hiljaisuuden aikana muutama mulkkualikessu on tullut tekemään tupiin puhelinratsioita ja uhkailemaan poistumiskielloilla yms. Uhkauksiksi ovat kuitenkin vain jääneet, itse kerran olen tuosta kiinni jäänyt. Nuuskan käyttö on sallittua tupakkakopissa ja sotkussa vapaa-aikana sekä joskus ruokailujen jälkeen, kasarmilla siinä jotkin johtajat ovat helvetin tarkkoja, ja käskevät ilmoittautumaan kouluttajalle, jos joku kiinni jää. Itsekin kyllä käyttävät, mutta silti siitä kitisevät.. Metsässä nuuskan ja tupakan suhteen ei olla niin tarkkoja, ja siellä saakin käyttää oikeastaan niin paljon kuin haluaa.

Jonotuksissa ja muotokäyttäytymisissä ollaan myös erittäin tarkkoja. Jonottaessa kaiken on sujuttava täydellisesti. Kasarmilla ruokalaan jonottaessa kenkien läpät ei saa näkyä, vyön täytyy olla oikein, nimilapun on oltava suorassa, paidan housuissa ja katseen koko ajan yläviistossa. Pienestäkin eroavaisuudesta joutuu jonon perälle. Suihkuun mentäessä pyyhkeiden on oltava täysin särmättynä, muuten joutuu takaisin tupaan korjaamaan ja tätä toistetaan tarvittaessa useammankin kerran ennen suihkuun pääsemistä. Jotkin tuvat joutuvat edelleen uusimaan useita kertoja suihkuunmenon ennenkuin pääsevät, nämä tosin riippuvat täysin siitä, kuinka tarkkoja johtajia tuvasta löytyy. Ulkona ruokajonotus on vieläkin pahempi, takkien on oltava täysin särmänä ja kaikilla on oltava täysin samanlainen varustus, katseen on pysyttävä yläviistossa eikä mitään ylimääräistä härväämistä sallita. Johtajilta on kysyttävä lupa jopa sääskien tappamiseen, ellei halua päätyä jonon perälle. Nimimerkillä jonon perä on tullut tutuksi aivan liian monta kertaa.

Palveleminen Ivalossa on myös fyysisesti erittäin raskasta. Valamarssissa marssittiin rinkka selässä ~75km noin 30 tunnin aikana. Talvisin sama lenkki suoritetaan hiihtämällä. Viikon mittainen metsäleiri oli myös ainakin itselleni hyvin raskas, kun jo neljännellä palvelusviikolla sellaiselle lähdettiin. Muita fyysisesti raskaita suoritteita on ollut mm. 1km tetsaus putkeen sekä suojeluhälytysvarustuksessa suoritettu 2km "nassejuoksu" +30 asteen helteessä.
Ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh. Tiesin kyllä että pääsen sodankylässä vitusti helpommalla, mutta tuo Ivalon homma kuulostaa aika helvetilliseltä. Täällä on aikalailla joka ilta vapaa-aikaa klo 18-21 + mukavat alikessut , saa nuuskata millon tykkää yms yms...
Allekirjoittanut tulee mahdollisesti puolen vuoden jälkeen Ivaloon loppupalveluksen ajaksi. Olen siis sissiradisti. Puolet radistijoukkueesta laitetaan sinne.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Yleensä ei nuo inttijuut paljon säikäyttele, mutta kyllä vähän olen miettinyt, että minkä vitunvitun takia laitoin kakkosvaihtoehdoksi Ivalon. Pirkkalaan en kuitenkaan pääse. Tosin ensin pitäisi pari kuukautta varmaan treenata, että ylipäänsä johonkin pääsen. Olispa nyt se kolmosvaihtoehdon Niinisalo. VMP. Onneksi on vielä pari vuotta ainakin aikaa.
 

JeiJeieL

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arizona Coyotes
Ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh. Tiesin kyllä että pääsen sodankylässä vitusti helpommalla, mutta tuo Ivalon homma kuulostaa aika helvetilliseltä. Täällä on aikalailla joka ilta vapaa-aikaa klo 18-21 + mukavat alikessut , saa nuuskata millon tykkää yms yms...
Allekirjoittanut tulee mahdollisesti puolen vuoden jälkeen Ivaloon loppupalveluksen ajaksi. Olen siis sissiradisti. Puolet radistijoukkueesta laitetaan sinne.

Olen hyvin perillä teistä radisteistakin, oman tuvan alikessu kun sattuu sellainen myös olemaan! Ensimmäisen kolmen viikon aikana teillä ei tule olemaan yhtään radistikoulutusta, vaan toimitte alikessun roolissa. Kokelaat tulevat neljännellä viikolla, ja ottavat tuvat hallintaansa, joten silloin radistitkin ovat päässeet omiin hommiinsa.
Ainakin toistaiseksi radistit ovat päässeet hyvin helpolla. Muut syövät kasarmin pihalla, radistit syövät ruokalassa. Muut ovat morttikakkosessa, radistit ovat iltavapailla. Muilla on palvelusta, radisteilla on vapaa-aikaa. Tuskinpa tällainen meno kovin pitkään jatkuu, mutta ainakin ensimmäisistä viikoista kannattaa ottaa kaikki ilo irti, jos sinut Ivaloon siirretään!


Mukava huomata, että tässä maassa on vielä ainakin yksi ihan oikea palveluspaikka. Hyvä Ivalo!

Ja voi hyvät vitut sitä tj 0 aamua!

:)

Kyllähän sitä lähes joka päivä ajattelee, että olisi pitänyt hakea Rovaniemelle/Sodankylään, mutta iltaisin on iloinen siitä että on Ivalossa. Se tunne, kun pääset helvetin raskaan päivän jälkeen vapaa-ajalle tai raskaiden viikkojen jälkeen lomille, ei sellaista vaan saa muualta. Kaikkia pieniä asioita on oppinut arvostamaan aivan eri tavalla, eikä todellakaan tule enää mistään turhasta valitettua!

Yleensä ei nuo inttijuut paljon säikäyttele, mutta kyllä vähän olen miettinyt, että minkä vitunvitun takia laitoin kakkosvaihtoehdoksi Ivalon. Pirkkalaan en kuitenkaan pääse. Tosin ensin pitäisi pari kuukautta varmaan treenata, että ylipäänsä johonkin pääsen. Olispa nyt se kolmosvaihtoehdon Niinisalo. VMP. Onneksi on vielä pari vuotta ainakin aikaa.

Sulla ei siis ole vielä kutsuntoja ollut? Siinä tapauksessa ei hätää, kutsunnoissa voi kyllä vaikuttaa noihin alustaviin vielä aivan täysin. Ivaloon ei ketään pakoteta. Jos et halua sinne, niin sanot kutsunnoissa ettet halua. Se riittää.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Mukava kuulla, että rajajääkärikomppaniassa kuri elää ja voi hyvin :) Kyllähän se kuri kovalta tuntui aluksi alokkaana, mutta nopeasti siihen tottuu. Eikä se kova kuri ole kuin keino muokata varusmiehistä kova kuntoisia ja hermoisia tiedustelijoita reserviin.
 

KuumaaKamaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
P-kausi viimeistä viikkoa vaille valmis ja ehkä on hyvä kertoa vähän fiiliksiä koko tästä paskasta.

Tavallaan tästä paikasta tykkää, mutta suurimman osan ajasta on kokoajan vitutus päällä. Etenkin tämän viikon PTAH1 leiri sai allekkirjoittaneen pinnan todella kireälle johtuen todella suuresta väsymyksestä, kun unta tuli kahden yön aikana yhteensä 6 tuntia. Etenkin hyökkäysammunnat pistivät vituttamaan huolella. Oli tuossa leirissäkin hyvää, nimittäin puolustusammunnat pimeällä oli todella hieno kokemus vaikkakin väsyttävä.

Ahdistusta ei todellakaan helpota se, että leirejä on vielä edessä aivan järjetön määrä ja hälytyksistä suurin osa on vielä tulevaisuutta. P-kausi päättyy ensi viikkoon ja sen jälkeen alkaa E-kausi. Meikäläisen palvelusaika on 165vrk ja tykin viereen on tarkoitus mennä palloilemaan tulijaokseen. Voisiko joku vähän avata, että mitä E-kausi sisältää tykkimiehenä? Onko leirit paljonkin rankempia kuin esimerkiksi P-kauden huipentanut ampumaleiri?

29% palvelusajasta suoritettu ja kieltämättä tuntuu tasan siltä, että olisin valmis lähtemään kotiin lopullisesti tästä lafkasta. Takana on paljon vitutusta, mutta myös hienompia hetkiä joukkoon mahtuu jokunen. Tosin edessä on vielä aivan järkyttävän pitkä matka. Tj on tänään 117.

6 tunnin päästä lähdetään lomailemaan ja maanantaina viettämään "leppoisaa" p-kauden viimeistä viikkoa.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Meikäläisen palvelusaika on 165vrk ja tykin viereen on tarkoitus mennä palloilemaan tulijaokseen. Voisiko joku vähän avata, että mitä E-kausi sisältää tykkimiehenä? Onko leirit paljonkin rankempia kuin esimerkiksi P-kauden huipentanut ampumaleiri?

Oletko siis ihan ns. tuliasemalinjan mies? Vekaralla tykkimiehiksi laskettiin tykistön viestimiehet, tulenjohtomiehet sekä tuliasemalinja, eli ne jotka sillä tykillä ampuu. Minä kuuluin jälkimmäiseen porukkaan.

E-kaudella oli muistaakseni jonkin verran ns. asemarallia. Eli tässä harjoitellaan asemaanajoa (tuliaseman valmistelu, tykkien ajo paikalle, tykkien suunatus, puhelinlinjojen vetäminen tykeille). Nämä asemarallileirit olivat melko rasittavia. Nimittäin aina kun oli saatu komppania ns. ammuntavalmiuteen, tuli ilmoitus että vaihdetaan asemia, asemien purku ja koko rumba alusta. Näitä asemaralli-leirejä taisi olla muutama, mutta ne eivät onneksi olleet kovin pitkiä. Yleensä pari yötä metsässä, eikä viikonloppuja kiinni.

J-kaudella homma sitten muuttuu siten, että leirit ovat sisällöltään mielekkäämpiä, eli päästään oikeasti ampumaan niillä tykeillä eikä kokoajan ajeta asemista toiseen. Tällöin leireillä on välillä myös ihan leppoista hengailua tykeillä/teltassa. Käänteisesti taas niitä metsäaamuja tulee enemmän, esim. se kuuluisa Rovajärven ammuntaleiri.
 

KuumaaKamaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
Oletko siis ihan ns. tuliasemalinjan mies? Vekaralla tykkimiehiksi laskettiin tykistön viestimiehet, tulenjohtomiehet sekä tuliasemalinja, eli ne jotka sillä tykillä ampuu. Minä kuuluin jälkimmäiseen porukkaan.

E-kaudella oli muistaakseni jonkin verran ns. asemarallia.

J-kaudella homma sitten muuttuu siten, että leirit ovat sisällöltään mielekkäämpiä, eli päästään oikeasti ampumaan niillä tykeillä eikä kokoajan ajeta asemista toiseen. Tällöin leireillä on välillä myös ihan leppoista hengailua tykeillä/teltassa. Käänteisesti taas niitä metsäaamuja tulee enemmän, esim. se kuuluisa Rovajärven ammuntaleiri.

Olen siis tuliasemalinjan miehiä. Eli metsäleireistä yksikään ei ole kestoltaan mitään lukemattoman pitkiä? Henkisesti raskainta on nimenomaan olla siellä metsässä pidempiä aikoja johtuen huonosta unen laadusta ja niiden vähyydestä. Kaiken luppoajan pyrin käyttämään lepäämiseen jotta edes jaksaisi vähää alusta.

Kauan tuon tykin asemaanajo kerrallaan kestää? Minuutteja vai tunteja? Rasittavaa varmasti jos noita asemaanajoleirejä on viikosta toiseen ja jatkuvasti joutuisi sykkimään kuin mikäkin.

Vaikka metsäaamuja tulee varmaankin määrällisesti eniten J-kaudella, mutta ymmärtääkseni leirit ovat leppoisampia?

Kuinka paljon muuten tykkimiehet harjoittelevat jatkossa hyökkäys ja puolustusammuntoja? Järjellä ajateltuna kyseisiä asioita tuskin hirveän paljon tarvitsee tykin vierellä seistessä. Keskiviikkona sain kaivaa seisomapoteron itse alusta lähtien itse, kuinka paljon jatkossa tykkimiehet tarvitsevat poteroita ja kuinka paljon niitä kaivellaan?

Loppuun vielä tuosta Rovajärven leiristä. Olen ymmärtänyt, että talvella tuota kyseistä leiriä ei enää järjestetä lainkaan, koskee siis myös allekkirjoittaneen saapumiserää. Tosin kyseinen leiri korvataan sitten muilla keinoilla.
 

Puolustaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Täälläkin lähtee huomenna P-kauden viimeinen viikko käyntiin ja tiistaina haaveet kaatuu itse kullakin. Vekaralla palvelen kuninkaallisessa KymJP:ssä ja sen 3.PSJK:ssa eli mäen kovimpaan joukkoon olen päässyt ;). Tiedustelijaksi olisi tarkoitus päästä ja intti on maistunut yllättävän hyvälle, mitä nyt PTAH:n poterovuoro 03.00-05.00 lukuisten hälytysten ja vesisateen avittamina tuntui jo vähän hajottavalta. Lättäjalat aiheuttavat vähän ongelmia, kun jalat ovat jatkuvasti kipeinä, välillä on tullut vedettyä särkylääkkeiden voimalla rivissä, kun ei tuolla vempassa kukaan halua olla. 3 päivää oli pakko alkuvaiheesta olla, kun käveleminenkin tuotti tuskaa.
 

mikkelson

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Lomat on taas lusittu ja P-kauden viimeinen viikko edessä. Torstaina on edessä muutto KRHK:sta 1Pioneerikomppaniaan. Nopeasti on ainakin omalta osaltani tähän asti mennyt eikä mitään suurempia hajomisia ole tullut. Eli ihan hyvin on lähtenyt alkuun. Siksi vähän harmittaakin vaihtaa yksikköä tässä vaiheessa mutta en sentään ole ainoa ketä sinne lähtee. Jos kellään on kokemuksia noista pioneerin hommista niin luen mielelläni.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Olen siis tuliasemalinjan miehiä. Eli metsäleireistä yksikään ei ole kestoltaan mitään lukemattoman pitkiä?
Meillä oli tuo Rovajärven leiri 12vrk, loppusota taisi olla 5-6vrk ja muut leirit olivat sitten lyhyitä, 2-4vrk. Eikä niitäkään loppujen lopuksi kovin montaa ollut. Yksikkökohtaistahan tämäkin on, mutta näin siis Vekaran tykistössä 2007.
Kauan tuon tykin asemaanajo kerrallaan kestää? Minuutteja vai tunteja? Rasittavaa varmasti jos noita asemaanajoleirejä on viikosta toiseen ja jatkuvasti joutuisi sykkimään kuin mikäkin.
Muutamia tunteja varmaan, riippuu vähän kuinka pitkiä välejä siirrytään ja millaista maastoa. Tosin meillä oli nuo vanhat 152H55 -tykit vielä jotka on nykyään ilmeisesti poistunut käytöstä. En tiedä miten uusi kalusta vaikuttaa tähän.

Vaikka metsäaamuja tulee varmaankin määrällisesti eniten J-kaudella, mutta ymmärtääkseni leirit ovat leppoisampia?
Kaikki on suhteellista, J-kaudella niillä leireillä ei toistella niitä turhia rutiineja enää samalla tavalla ja toiminnalla on ns. tarkoitus. Monesti saa odotella pitkään että tulenjohdolta alkaa tulla lukemia. Toisaalta sitten kun on intensiiviset tulenkäyttöleirit käynnissä, ja porukkaa alkaa putoilemaan veksiin, niin se kranaattien ja kartussien valmistelu, ja ammunta tiheässä aikataulussa käy kyllä ihan työstä.


Kuinka paljon muuten tykkimiehet harjoittelevat jatkossa hyökkäys ja puolustusammuntoja? Järjellä ajateltuna kyseisiä asioita tuskin hirveän paljon tarvitsee tykin vierellä seistessä. Keskiviikkona sain kaivaa seisomapoteron itse alusta lähtien itse, kuinka paljon jatkossa tykkimiehet tarvitsevat poteroita ja kuinka paljon niitä kaivellaan?
Ei niitä kunnollisia poteroita varmaan kaiveta kuin sillä P-kauden "mosaleirillä". Hyökkäys- ja puolustusammuntojakaan ei paljon ole, E-kaudella taisi olla yksi ammuntaleiri, J-kaudella keskitytään vain ja ainoastaan niihin tykkeihin.

Pitää kuitenkin huomioida että eri yksiköissä ja varsinkin eri varuskunnissa voi olla hyvinkin erilaiset käytännöt. Ja kalusto on muuttunut siitä kun minä kävin intin. Joten sinun kokemuksesi voi olla hyvinkin erilainen.
 
Viimeksi muokattu:

JeiJeieL

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arizona Coyotes
P-kausi on nyt ohitse ja luojan kiitos puolen vuoden nakki napsahti! Taistelupelastajaksi erikoistun, onkos kenelläkään tarkempaa tietoa mitä minulla on edessä? Evakuointia ainakin, mutta mitä muuta tuohon kuuluu?
 

melancHOLY

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
P-kausi on nyt ohitse ja luojan kiitos puolen vuoden nakki napsahti! Taistelupelastajaksi erikoistun, onkos kenelläkään tarkempaa tietoa mitä minulla on edessä? Evakuointia ainakin, mutta mitä muuta tuohon kuuluu?

Taistelupelastaja on yksi ryhmän jäsen, joka ei normaalitilanteessa eroa muista ollenkaan lukuunottamatta pientä lääkintävarustusta, todennäköisesti reisilaukkua. Jos joku ryhmästäsi loukkaantuu sinä teet hengen pelastavat toimenpiteet (kiristyssiteet, nenäputket jne.) jos joku lähempänä oleva ei tähän kykene. Lisäksi haavoittunut pitää siirtää suojaan, mutta ei pidemälle. Kun loukkaantunut on mukana olevien välineiden edellyttävällä tavalla hoidettu, kaveri merkataan jatkoevakuointia varten ja jatketaan taistelua/siirrytään seuraavan haavoittuneen luokse.

Omien kokemusten perusteella kiire on melkoinen, koska ensihoidon lisäksi pitäisi taisteluunkin osallistua. Kovinkaan vaativia lääkinnällisiä juttuja ei taistelupelastaja yleensä joudu tekemään, koska välineitä ei taisteluolosuhteissa ole, eikä aikaakaan liiemmin. Eli varaudu fyysisesti rankkaan, kiireiseen, mutta kuitenkin suhteellisen yksinkertaiseen hommaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös