Aina joskus tulee epäusko nuorten suhteen, mutta kai nämäkin ottavat vastuun joskus tulevaisuudesta.
Joo, se tunne kun meidän saman saapumiserän lämäri AU:t tulivat meidän lämäritupaan ja kertoivat että lääkintämiehet tulevat mukaan juuri ko. "leirille"
Aamulla meistä 11 lääkintämiehestä 7 ilmoittautui aamuvastaanotolle :D...
Täällä sitä ollaan palveltu 3 viikkoa Vekaranjärvellä. Aluksi pelkkä tahdissa marssiminen masensi ja ahdisti todella paljon, nyt se on jo pelkkää arkipäivää. Viime viikolla pääsimme yöksi metsään ja kyllä on myönnettävä, että elämäni vaikeimmat ja masentavimmat hetket vietettiin juurikin silloin. Vaikka kyseessä oli vain perusleiri, jossa vain ollaan siellä metsässä, niin siitä huolimatta ahdistus oli jotain todella järkyttävää. Todennäköisesti siihenkin tottuu myöhemmillä leireillä, mutta tämä mennyt leiri oli aikamoista shokkihoitoa. Onneksi p-kaudella ei ole kovinkaan pitkiä leirejä, taisi 2 yötä olla p-kauden huipentuma. Ja tuskin tulevalla tykkimiehellä kovin paljon pidempiä leirejä tulee ylipäätään olemaan lukuunottamatta loppusotaa.
Muuten kasarmielämä ei ole hassumpaa, varsinkin kun tupakaverit ovat jokainen aivan mahtavia persoonia. Aina kun tulee vaikeaa, tuki ja apu on lähellä. Uusien asioiden harjoittelu tosin tuottaa stressiä, esimerkiksi huomenna meillä alkaa oikeasti tetsaus ja telamiinoihin tutustuminen.
Niin ja lomilta palaaminen on kyllä viikon vaikeimpia hetkiä, kun tietää, että pitkä viikko edessä. Tuleva viikko on meille ensimmäisen kerran luokiteltu "raskaaksi". Tuskin nuokaan viikot ovat voittamattomia, etenkin nyt kun joka-ilta on iltavapaat, eikä metsäleirejäkään juurikaan ole.
Aina joskus tulee epäusko nuorten suhteen, mutta kai nämäkin ottavat vastuun joskus tulevaisuudesta.
Puppua ainakin omalta osaltani. 08/I-saapumiserässä, Vekaran tykistön enempivähempi legendaarinen 1KT vietti kyllä metsässä ihan huolella öitä. Pääkouluttaja laski niitä olleen hilpasen päälle 50, joskin itse sain ynnäiltyä lukemaksi hieman reilut 40. Niin tahi näin, tuosta kun ottaa pakolliset lomat (joita oli muuten yllättävän tiuhaan) pois, niin aika vähiin jäivät kasarmilla vietetyt palveluspäivät.Tykkimiehillä ei tosiaan ihan älyttömästi metsäaamuja ole. E-kaudella päästään vähän harjoittelemaan asemaanajoa muutamaksi yöksi, mutta ei muistaakseni mitään sen kummempaa. Taisi muutaman kerran olla näitä.
Ei tarvitse masentaa, koska ymmärtääkseni talvi-Rova on nykyisiltä isänmaantoivoilta riistetty pois, eli kenenkään II-saapumiserän puolivuotilaisen ei tarvitse Rovajärven maisemia lähteä ihailemaan.En haluaisi masentaa, mutta "paras" on edessä, eli marraskuun (ajankohdasta ei 100% muistikuvaa) tienoilla 2-viikon leiri, iki-ihanalla Rovajärvellä. Yli 25-astetta pakkasta helli meitä aikoinaan ja se todellakin meni luihin ja ytimiin.
Loppusota oli meilläkin melkoista teltassa käkkimistä ja ajan tappamista. Kerran päivässä vaihdettiin asemia ja pistettiin komentopaikan pystyttämisen jälkeen vahtivuorot ja kipinät rullaamaan. Leiri kesti osapuilleen viikon. Mitään "sotaan" viittaavaa emme kokeneet. Kerran taisi tulla puolittainen häly puomilla, mutta puolet teltasta eivät siihen jaksaneet reagoida mitenkään. Ammuin leirin aikana kerran ja silloinkin omaa miestä. Ampui se yksi hätäpäinen solttupoika minuakin yhdesti niiltä etäisyyksiltä, että räkäpään puuhileet lensivät naamalle. Onneksi oli patinraiskaaja jotenkuten piipussa kiinni, sillä muuten olisi tullut ikävä loppu allekirjoittaneen sotasimulaatiolle.Itse loppusota nyt oli jo aikamoinen vitsi meillä tykkimiehillä. Enää ei ammuttu kovilla, vaan lähinnä odoteltiin ja ihmeteltiin ja syötiin (jotkut myös dokasivat).
Puppua ainakin omalta osaltani. 08/I-saapumiserässä, Vekaran tykistön enempivähempi legendaarinen 1KT vietti kyllä metsässä ihan huolella öitä. Pääkouluttaja laski niitä olleen hilpasen päälle 50, joskin itse sain ynnäiltyä lukemaksi hieman reilut 40. Niin tahi näin, tuosta kun ottaa pakolliset lomat (joita oli muuten yllättävän tiuhaan) pois, niin aika vähiin jäivät kasarmilla vietetyt palveluspäivät.
edit: Olenkin näköjään aikaisemmit "väitellyt" kanssasi näistä leiriaamuista. Noh, kaipa se koulutuksen sisältö tykistössäkin vaihtelee kuten huomata saattaa :)
Ei tarvitse masentaa, koska ymmärtääkseni talvi-Rova on nykyisiltä isänmaantoivoilta riistetty pois, eli kenenkään II-saapumiserän puolivuotilaisen ei tarvitse Rovajärven maisemia lähteä ihailemaan.
Ainakin vuonna 2008 talvi-Rova oli vielä osa koulutusta, mutta siis itse en I-eräläisenä ja 6kk-palvelusajan vuoksi päässyt nauttimaan kuin melko leppoisasta kevät-Rovasta toukokuussa. Leiri kesti matkoineen muistaakseni 12 päivää, mikä hyvistä olosuhteista huolimatta oli melko eksoottinen kokemus. Toki jälkikäteen en mitään vaihtaisi pois. Ja onhan Rova monella tapaa meille tykäreille se koulutuksen huipennus ja kliimaksi tulenavauskilpailuineen ynnämuineen.
Jep. Ykköspatterista tuli tosiaan viestimiehiä aimo liuta, ja olin itsekin yksi heistä. Leirit koostuivat pääosin komentopaikan pystyttämisestä takatelttoineen sekä viestiyhteyksien rakentamisesta parikaapelilla. Välillä lakua vedettiin useita kilometrejä pitkin metsää ja kelojen loputtua linja kerättiin takaisin. Ja tätä toistettiin monta kertaa päivässä. Voisin sanoa, että harvinaisen turhauttavaa puuhaa ja lisäksi myös tehtävänä yksi tykistön rankimmista.Näköjään. :) Tosin itse olin 2KT:ssa, jossa metsäaamut erosivat valtavasti ainakin verrattuna 3KT:n. Mitäs siellä 1KT:n puolella tehtiinkään? Viestihommia? Tarkkaa leiriaamujen määrää en muista, mutta ei siellä hirveästi aikaa vietetty. Ampumaleirejä (rynkky) en edes laske leireiksi.
Säännölliset ginekset taitavat kuitenkin jo olla suurilta osin mennyttä aikaa.
Ivalossa palvelevilta olisi kiva kuulla ihan yksityiskohtaisesti minkälaista se palveleminen siellä on. Huhuja olen kuullut, että kuri on helvetin kova.
Ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh. Tiesin kyllä että pääsen sodankylässä vitusti helpommalla, mutta tuo Ivalon homma kuulostaa aika helvetilliseltä. Täällä on aikalailla joka ilta vapaa-aikaa klo 18-21 + mukavat alikessut , saa nuuskata millon tykkää yms yms...Täältä löytyy tällä hetkellä Ivalossa palveleva.
Huhut pitävät paikkaansa, sen voin sanoa. Vaikea pukea tuota kuria sanoiksi, mutta yritän parhaani mukaan selittää.
Vapaa-aikaa on hyvin vähän verrattuna muihin paikkoihin. 19.00-20.30 pitäisi periaatteessa olla vapaa-aikaa joka päivä, mutta ainakaan P-kaudella näin ei todellakaan ollut. Ensimmäisen kolmen viikon aikana "täyspitkiä" vapaa-aikoja oli tasan 2 kertaa. Yleensä vapaa-aika alkoi n. klo 20, mutta oli myös monia päiviä, jolloin vapaa-aikaa ei ollut yhtään. Koko komppania on oltava siivottuna ja aseiden putsattuna ennenkuin vapaa-aika myönnetään. Sotkukaan ei tästä syystä ole kovin usein auki, ehkä muutaman kerran viikossa. Toisen kolmen viikon aikana vapaa-aikaa oli hieman enemmän, mutta se oli fyysisesti paljon raskaampi viikko. Ruokalassa lounasta/päivällistä on syöty viimeisen kolmen viikon aikana 2 kertaa, muuten on syöty ampumaradalla, kasarmin pihalla tai metsässä pakista tai sissimuonia. Kasarmilla ei siis olla oltu päivisin juuri ollenkaan, heti aamusta lähdetty liikkeelle ja päivällisen jälkeen yleensä palattu kasarmille aseita putsaamaan sekä tupia ja alueita siivoamaan, jonka jälkeen on sitten päästy vapaa-ajalle.
Puhelimien ja nuuskan käytön suhteen ollaan helvetin tarkkoja. Puhelinta saa käyttää vain vapaa-ajalla tuvissa sekä sotkussa + iltaisin tv-tuvassa, mutta sinne ei alokkailla ole ollut mitään asiaa. Hiljaisuudenkaan aikana ei siis puhelimen käyttö ole sallittua, mutta meidän tuvassa ei johtajia ainakaan se haittaa. Muutaman kerran hiljaisuuden aikana muutama mulkkualikessu on tullut tekemään tupiin puhelinratsioita ja uhkailemaan poistumiskielloilla yms. Uhkauksiksi ovat kuitenkin vain jääneet, itse kerran olen tuosta kiinni jäänyt. Nuuskan käyttö on sallittua tupakkakopissa ja sotkussa vapaa-aikana sekä joskus ruokailujen jälkeen, kasarmilla siinä jotkin johtajat ovat helvetin tarkkoja, ja käskevät ilmoittautumaan kouluttajalle, jos joku kiinni jää. Itsekin kyllä käyttävät, mutta silti siitä kitisevät.. Metsässä nuuskan ja tupakan suhteen ei olla niin tarkkoja, ja siellä saakin käyttää oikeastaan niin paljon kuin haluaa.
Jonotuksissa ja muotokäyttäytymisissä ollaan myös erittäin tarkkoja. Jonottaessa kaiken on sujuttava täydellisesti. Kasarmilla ruokalaan jonottaessa kenkien läpät ei saa näkyä, vyön täytyy olla oikein, nimilapun on oltava suorassa, paidan housuissa ja katseen koko ajan yläviistossa. Pienestäkin eroavaisuudesta joutuu jonon perälle. Suihkuun mentäessä pyyhkeiden on oltava täysin särmättynä, muuten joutuu takaisin tupaan korjaamaan ja tätä toistetaan tarvittaessa useammankin kerran ennen suihkuun pääsemistä. Jotkin tuvat joutuvat edelleen uusimaan useita kertoja suihkuunmenon ennenkuin pääsevät, nämä tosin riippuvat täysin siitä, kuinka tarkkoja johtajia tuvasta löytyy. Ulkona ruokajonotus on vieläkin pahempi, takkien on oltava täysin särmänä ja kaikilla on oltava täysin samanlainen varustus, katseen on pysyttävä yläviistossa eikä mitään ylimääräistä härväämistä sallita. Johtajilta on kysyttävä lupa jopa sääskien tappamiseen, ellei halua päätyä jonon perälle. Nimimerkillä jonon perä on tullut tutuksi aivan liian monta kertaa.
Palveleminen Ivalossa on myös fyysisesti erittäin raskasta. Valamarssissa marssittiin rinkka selässä ~75km noin 30 tunnin aikana. Talvisin sama lenkki suoritetaan hiihtämällä. Viikon mittainen metsäleiri oli myös ainakin itselleni hyvin raskas, kun jo neljännellä palvelusviikolla sellaiselle lähdettiin. Muita fyysisesti raskaita suoritteita on ollut mm. 1km tetsaus putkeen sekä suojeluhälytysvarustuksessa suoritettu 2km "nassejuoksu" +30 asteen helteessä.
Täältä löytyy tällä hetkellä Ivalossa palveleva...
Ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh. Tiesin kyllä että pääsen sodankylässä vitusti helpommalla, mutta tuo Ivalon homma kuulostaa aika helvetilliseltä. Täällä on aikalailla joka ilta vapaa-aikaa klo 18-21 + mukavat alikessut , saa nuuskata millon tykkää yms yms...
Allekirjoittanut tulee mahdollisesti puolen vuoden jälkeen Ivaloon loppupalveluksen ajaksi. Olen siis sissiradisti. Puolet radistijoukkueesta laitetaan sinne.
Mukava huomata, että tässä maassa on vielä ainakin yksi ihan oikea palveluspaikka. Hyvä Ivalo!
Ja voi hyvät vitut sitä tj 0 aamua!
:)
Yleensä ei nuo inttijuut paljon säikäyttele, mutta kyllä vähän olen miettinyt, että minkä vitunvitun takia laitoin kakkosvaihtoehdoksi Ivalon. Pirkkalaan en kuitenkaan pääse. Tosin ensin pitäisi pari kuukautta varmaan treenata, että ylipäänsä johonkin pääsen. Olispa nyt se kolmosvaihtoehdon Niinisalo. VMP. Onneksi on vielä pari vuotta ainakin aikaa.
Meikäläisen palvelusaika on 165vrk ja tykin viereen on tarkoitus mennä palloilemaan tulijaokseen. Voisiko joku vähän avata, että mitä E-kausi sisältää tykkimiehenä? Onko leirit paljonkin rankempia kuin esimerkiksi P-kauden huipentanut ampumaleiri?
Oletko siis ihan ns. tuliasemalinjan mies? Vekaralla tykkimiehiksi laskettiin tykistön viestimiehet, tulenjohtomiehet sekä tuliasemalinja, eli ne jotka sillä tykillä ampuu. Minä kuuluin jälkimmäiseen porukkaan.
E-kaudella oli muistaakseni jonkin verran ns. asemarallia.
J-kaudella homma sitten muuttuu siten, että leirit ovat sisällöltään mielekkäämpiä, eli päästään oikeasti ampumaan niillä tykeillä eikä kokoajan ajeta asemista toiseen. Tällöin leireillä on välillä myös ihan leppoista hengailua tykeillä/teltassa. Käänteisesti taas niitä metsäaamuja tulee enemmän, esim. se kuuluisa Rovajärven ammuntaleiri.
Meillä oli tuo Rovajärven leiri 12vrk, loppusota taisi olla 5-6vrk ja muut leirit olivat sitten lyhyitä, 2-4vrk. Eikä niitäkään loppujen lopuksi kovin montaa ollut. Yksikkökohtaistahan tämäkin on, mutta näin siis Vekaran tykistössä 2007.Olen siis tuliasemalinjan miehiä. Eli metsäleireistä yksikään ei ole kestoltaan mitään lukemattoman pitkiä?
Muutamia tunteja varmaan, riippuu vähän kuinka pitkiä välejä siirrytään ja millaista maastoa. Tosin meillä oli nuo vanhat 152H55 -tykit vielä jotka on nykyään ilmeisesti poistunut käytöstä. En tiedä miten uusi kalusta vaikuttaa tähän.Kauan tuon tykin asemaanajo kerrallaan kestää? Minuutteja vai tunteja? Rasittavaa varmasti jos noita asemaanajoleirejä on viikosta toiseen ja jatkuvasti joutuisi sykkimään kuin mikäkin.
Kaikki on suhteellista, J-kaudella niillä leireillä ei toistella niitä turhia rutiineja enää samalla tavalla ja toiminnalla on ns. tarkoitus. Monesti saa odotella pitkään että tulenjohdolta alkaa tulla lukemia. Toisaalta sitten kun on intensiiviset tulenkäyttöleirit käynnissä, ja porukkaa alkaa putoilemaan veksiin, niin se kranaattien ja kartussien valmistelu, ja ammunta tiheässä aikataulussa käy kyllä ihan työstä.Vaikka metsäaamuja tulee varmaankin määrällisesti eniten J-kaudella, mutta ymmärtääkseni leirit ovat leppoisampia?
Ei niitä kunnollisia poteroita varmaan kaiveta kuin sillä P-kauden "mosaleirillä". Hyökkäys- ja puolustusammuntojakaan ei paljon ole, E-kaudella taisi olla yksi ammuntaleiri, J-kaudella keskitytään vain ja ainoastaan niihin tykkeihin.Kuinka paljon muuten tykkimiehet harjoittelevat jatkossa hyökkäys ja puolustusammuntoja? Järjellä ajateltuna kyseisiä asioita tuskin hirveän paljon tarvitsee tykin vierellä seistessä. Keskiviikkona sain kaivaa seisomapoteron itse alusta lähtien itse, kuinka paljon jatkossa tykkimiehet tarvitsevat poteroita ja kuinka paljon niitä kaivellaan?
P-kausi on nyt ohitse ja luojan kiitos puolen vuoden nakki napsahti! Taistelupelastajaksi erikoistun, onkos kenelläkään tarkempaa tietoa mitä minulla on edessä? Evakuointia ainakin, mutta mitä muuta tuohon kuuluu?