Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin luin koko ketjun. Ketjussa on valtavan paljon asiaa armeijasta ja sen suorittamisesta. Kun kuitenkin harva tulee käsittääkseni lukemaan koko ketjua, niin tässä pikapikaa joitain poimintoja niille, jotka ovat armeijaan menossa (käsittääkseni joku saapumiserä on tulossa?). Omat kokemukseni tosiaan vuodelta -92, mutta silti:
- Voit miettiä etukäteen mikä kiinnostaisi, mutta totuus on valitettavasti se, että sijoituspaikkasi on määrätty jo etukäteen ja liikkumavara on "mallia armeija" - eli hyvin monitahoinen juttu. Vaihtoehdot valkenevat sitten ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, joten liian pitkällemeneviä suunnitelmia ei ehkä kannata tehdä.
- Ensimmäiset viikot voivat olla todella haastavaa aikaa lähinnä pään kestävyyden suhteen. Kuten ketjun syövereissä on todettu, "kuria on helpompi löysätä kuin kiristää", jonka jokainen varusmiesjohtaja (alikersantti ja kokelas) tietää. Alussa harrastetaan "shokkihoitoa" ja otetaan turhat luulot pois. Ei kannata pelästyä asiasta. Ideana on vain saada porukka tekemään se, mitä sanotaan.
- Muutenkin, armeija on niin erilainen maailma siviiliin verrattuna. Esimerkiksi minulle itselleni kesti tovi tottua siihen, että kaikki asiat hoidetaan huutamalla. Sillekin on loppujen lopuksi syy; sen informaation olisi tavoitettava koko komppania niin sisä- kuin ulkotiloissa, ja äänenkäyttöä kyllä AUK:ssa (ja tod. näk. myös RUK:ssa) harjoitellaan sen mukaan, että kauimmaisessakin tuvassa saadaan selvää siitä, millainen varustus pitäisi olla päällä. Siihen huutamiseen tottuu puolin ja toisin.
- P-kausi on kaikille sama, ja se on aika tylsä ja jankkaava. Loppuaika onkin sitten enemmän sitä omaa hommaa, ja se voi olla todella kiinnostavaa, jos valikoit paikan, joka kiinnostaa sinua. Itse en tiennyt räjähdysaineista mitään ennen armeijaa, mutta sen jälkeen tiesin niistä enemmän kuin siviililaki sallii ;)
- Rannekello: On olemassa hyvin vähän tavaroita, joita armeijaan tarvii, mutta ota mukaan rannekello taustavalolla. Helpottaa järkyttävän montaa asiaa lafkassa, jossa eletään kellon perusteella. Suunnilleen kaikki muu ehdotettu siviilikampe (omat bokserit, lenkkarit, otsalamput, ...) on sellaista, jonka voit roudata paikalle kyllä myöhemminkin tarpeen niin vaatiessa. Ota halpa kello, koska iso osa niistä kuitenkin jää koristamaan Suomen luontoa.
- Sinner (2011) sanoo: "Jep, eli älä koskaan ala "selventämään" käskyä oli se mielestäsi kuinka typerä tahansa tai hoidettavissa jotenkin helpommin. Vastuu on kuitenkin aina käskijällä. Käskyn takana on myös usein sellaisia seikkoja ja tarkoituksia joita et välttämättä osaa edes ajatella." - niin totta kuin vain voi olla. Jos sinua kiinnostavat nämä asiat, mene AUK/RUK:iin, jos et halua, niin älä sitten ala "pätemään".
- Niin hurjalta ja sairaalta kuin se aluksi tuntuukin, Suomen armeijan koulutusmetodit ovat pääpiirteissään hyvin moderneja, ja näitä metodeja on testattu sodissa (Bosnia, Irak, Afganistan, ...) ja ne on hyväksi havaittu. Suomen armeija ei ole missään tyhjiössä, vaan osa kansainvälistä - tai, no - länsimaista sotilas- ja turvallisuusyhteisöä.
- Joka tapauksessa, armeija (niin Suomen kuin muidenkin maiden) on fyysinen paikka. Ne on kaikki mitoitettu 180cm/80kg miehelle, ja sen kyllä sitten huomaa niiden tavaroiden pakkaustavoissa. Tästä huolimatta armeijassa ehdottomasti tärkein asia on puhdas sinnikkyys, ja aerobinen kunto on ehdottoman ratkaisevassa roolissa jaksamisen kanssa. Ja tätä asiaa koulutuksessa myös haetaan!
- Jos välttämättä haluat selvitä 6kk:lla, niin kuten tässä ketjussa on sanottu, mene kesän saapumiserään ja mene suht "kovaan" yksikköön, jossa vapaaehtoisia riittää myös pidemmille palvelusajoille. Tässä ketjussa ollaan todettu moneen kertaan, että kesän saapumiserissä on useammin jopa kilpailua AUK-paikoista. Sen vaan sanon, että pioneeripuoli (jossa itse olin) voi olla haasteellinen puoli välttää "jatkokoulutusta" johtuen siitä, että taistelupioneerien (6kk) osuus on aika pieni suhteessa erikoiskoulutuksen saaviin (AUK/RUK, kuljettajat, venemiehet, konekuskit, ponttoonimiehet, ...)
- Minä itse kuitenkin suosittelisin kaikille AUK/RUK-linjaa, jos vain mahdollista. Ensinnä, ihmisen elämässä yksi "ylimääräinen" 6 kk on häviävän pieni osa elämää. Se 6kk antaa aivan toisenlaisen kuvan koko hommaan, ja paljon mielekästä tekemistä. Armeijaa ei kannata ottaa pakollisena pahana, vaan ainutkertaisena (ja ilmaisena!) mahdollisuutena viettää elämänsä extreme-leiri.
- - -
Jos sitten kommentoi jotain noihin vanhoihin juttuihin, niin yksi voisi olla tämä Alik vs Kokelas -juttu. Ketjussa on ollut kommentteja siitä, että kuinka alikersanttien ja kokelaiden välillä on ollut joidenkin mielestä selvä ero siinä, että kokelaat ovat olleet selkeästi alikersantteja fiksumpaa väkeä.
Itsehän kyllä koetin päästä AUK:ssa RUK:iin, mutta lukupääni ei yksinkertaisesti pärjännyt tuoreille ylioppilaille. Minä siis silloin jatkoin AUK II:n, ja kuten tuolla aiemmin totesin, menin sitten entisille tupakavereille ryhmänjohtajaksi. Siihen aikaan homma meni niin, että me tolskattiin ilman koksuja näiden entisten tupakavereiden kanssa niiden palvelusajan loppuun saakka. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kun koksut "kotiutui" takaisin perusyksikköön, niin oli vähän sellaista kitkaa välillä - vaikka siis hehän olivat olleet ensin meidän tupakavereita perusyksikössä ja sittemmin AUK:ssa.
En tiedä. Minä vietin helkkarin haasteellisen kolmikuukautisen vanhojen pioneerien eli entisten tupakavereiden kanssa. Voi olla, että kun viimeisenä kuukautena olin sitten yhden alokastuvan johtajana, niin saattoi olla kotiuttaminen jo liikaa mielessä. Voi olla, että RUK:iin lähti meiltä kovia jätkiä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ainakin me vanhojen RJ:t oltiin aika monessa liemessä koeteltuja kavereita... Siinä ei paljoa muutama kulmarauta kauluksessa auta, kun vastassa ovat sun entiset tupakaverit, jotka siis olivat siinä vaiheessa kuljettajia, konekuskeja, pienkonekuskeja ja muita erikoismiehiä, ja joku onneton jopa taistelupioneeri :D Varusmiesjohtaminen oli kyllä aivan jotain muuta kuin auktoriteettijohtaminen siinä mielessä, että nappulat kaulassa olisivat vaikuttaneet mihinkään.
BTW, josta tulee mieleen ohje koksuille: minua itseäni häiritsi se, että meidän uusi kokelas aina sulkeisharjoituksissa sanoi "Alikersantit pois muodosta". Siis kaiken sen koulutuksen jälkeen, mikäs siinä olisi ollut juostessa :D Eli siis, kokelaat, jutelkaa ryhmänjohtajienne kanssa tästä asiasta. Kyllä siinä sillä koulutuksella sopii näyttää, että kuinka tässä hommassa tulee toimia ;)
- - -
EDIT: Ja vielä yksi juttu. Missään tapauksessa armeija ei vie ihmisiltä yksilöllisyyttä. Vaikka se päällisin puolin pakottaa yhdenmukaiseen varustukseen - johon on olemassa syynsä - ja vaikka se nojaa hyvin vahvasti joukkohenkeen, niin siitä huolimatta jokainen kaveri sen laitoksen sisällä tajuaa ihmisten olevan yksilöitä, niin hyvässä kuin pahassa.
