Inttiin lähdössä?

[tutzba]

Toivottavasti kenelläkään teistä ei ole niin psykoa tyttöystävää kuin eräällä intistä äskettäin vapautuneella. FB:n statuspäivityksissä on ollut muun muassa seuraavanlaista settiä (vapaasti mukaillen): "IHANAA TJ0 tänään vihdoinkin!", "vuosi on vihdoinkin ohitse, kiitos kaikille jotka jaksoivat tukea minua", "en voi vieläkään uskoa, että se on nyt ohi!", "en suosittele armeijaa kenellekään, on se niin rankka kokemus" ja näitä löytyy vielä lisää. Kyseessä siis armeijassa vuoden olleen pojan tyttöystävä, nainenhan ei ole itse päivääkään viettänyt porttien sisällä.

Minä ja puolisoni oltiin ainakin iloisia tuosta vuoden vapaa-ajasta. Olihan siellä ikävä ja varmaan Jatkoaikaankin siitä avauduin, mutta ihan loistava kokemus parisuhteelle. Oppipahan olemaan itsekseen, eikä koko aikaa tarvitse nyhjätä toisen vieressä.

 

[Bbird80]

Siviilielämän tj 0 koittanut. Noin puolen tunnin päästä lähtee hiukset helvettiin ja niitä mä ehkä eniten jään kaipaamaan. Siitä sitten pikkuhiljaa kamat kasaan ja rentoutumista Entouragen parissa ennen lähtöä kohti Tikkakosken Ilmasotakoulua. Matka kohti kirkkaan sinistä barettia alkakoot.

Onnea "paikanvalinnasta"! Sininen baretti on hieno.

2002 Tikkis oli mukava paikka, P-kausi suht rankka mutta sen jälkeen laskettelua 6 kuukauden maaliin.

Tervemenoa Hetolle...

 

[Sateentekijä]

Juurikin samaa ihmettelen. Itsekin Öbiksessä alokasajan palvelleena päästiin sotkuun ensimmäistä kertaa kahdenviikon jälkeen ja silloinkin vain me, jotka olimme edelleen viikonlopun kiinni (ja meistäkin vain arvomerkki kokeen läpäisseet). Kolme viikkoa kesti ensimmäiselle viikonloppuvapaalle. Ihan hyvä homma kyllä, että pääsette jo nyt. Turha sitä on heti alkaa hajottamaan.

Vapaa-ajalla sotkussa saa käydä ja tänään sitä tuli ensimmäisen kerran plus tietenkin tuon tutustumiskäynnin yj(näppäimistössä on yksi kirjain rikki, joka on kiusallinen)teydessä. Munkin ja Pepsi-max -pullon antoivat sotkussa käteen.

Marsseja on vedetty paljon ja ne sujuu jo kunnolla meidän kakkoskomppanialla... tai siis ykkösjoukkuueella, jojon totta kai kuulun.

Laivastopaikka on itselleni aika varma jo nyt, kunhan toki suoritan liikunta- ja ampumistestit hyvin läpi.

Helvetin kiire on koko ajan, mutta kun asenne on oikea, niin ei ole mitään hätää, mutta kannattaa totella, aina.

 

[naapuri]

Laivastopaikka on itselleni aika varma jo nyt, kunhan toki suoritan liikunta- ja ampumistestit hyvin läpi.

Helvetin kiire on koko ajan, mutta kun asenne on oikea, niin ei ole mitään hätää, mutta kannattaa totella, aina.

En todellakaan halua masentaa, mutta II/06 erässä sinne laivastoon oli todella vaikea päästä, ja tuskin tuo ainakaan yhtään on helpompaa nyt, kun Pohjanmaa ei ole vaihtoehto. Öbikseen menevistä pojista ainakin puolet haluaa lonkkalepoon laivalle joten laivastopaikka ei todellakaan ole mikään itsestäänselvä asia. Tuo 2. komppania oli kyllä ns. kovakuntoisten komppania P-kaudella ja sieltä muutama menikin AUK:iin laivastolinjalle. Itse olin 1.komppaniassa jossa oli sekalaista porukkaa fyysisen kunnon puolesta. Kovalla tsempillä ja itsepintaisella AUKin välttelyllä pääsin Pohjanmaalle ja vieläpä unelmien tehtävään, eli merenkulkujoukkueeseen. Kirsikkana kakun päällä oli hälytysruorimiehen pesti. Aijai, se vasta oli hienoa kun sai Kustaanmiekasta ohjata, tai avomerellä istuskella ruorin takana ja katsella aamuauringon nousua.

Kuntotestit kannattaa tietysti painaa hyvällä asenteella läpi, ja ampuminen on ihan muuten vaan hauskaa hommaa. Anna mennä hyvällä huumorilla ja oikealla asenteella. Aina kun joku skappari kysyy niin musta mainita että haluat laivastoon. Sitäpaitsi, Pohjanmaan kuri ja päivittäiset toimet olivat sata kertaa vittumaisempia kuin esim. miinalautoilla. Niissä kenkälaatikoissa jengi oli joka viikonloppu lomilla ja "kuri" oli löysää. Jos Sateentekijä pääsee pukemaan mikkihiiren päälleen niin olet jo voittaja :D

 

[Sambody]

Jahas. Eka viikko kohta takana ja ihan letkeetä alkaa aika olemaan. Pari ekaa päivää oli perseestä, mutta nyt kun oppinut talontavoille niin aika menee oikein mukavasti. Vielä kun tuo alikessujen perässä ravaaminen vähenisi niin olisi kaikki ihan jees. Joukkueen johtajana oikeinkin mainio kouluttaja. Tuvan esimies ehkä joukkueen paras alikessu eikä muutkaan ryhmänjohtajat täysin kädettömiä ole. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikonlopun lomia.

 

[TimanttiLada]

Ensimmäinen viikko ryhmänjohtajana takana ja pakko kyllä sanoa kiirettä pitäneen. Kun mortitkaan eivät osaa vielä mitään niin on saanut juosta ympäri ämpäri opettamassa ihan vatteitten pukemisesta kengännauhojen sitomiseen. Ääntäkin on saanut käyttää ihan kiitettävästi, vaikka alku oli tarkoituksella pehmeä. Mutta faktahan on se, että alkuun kovaa kuria on paljon helpompi löystää kuin päinvastoin.

Ja onnea vaan kaikille Isosaaren uusille alokkaille jos täällä pyöritte. Skarppina vain ja aivot mukana niin kaikki on loppujen lopuksi armeijassa helvetin yksinkertaista. Ja jos on epäselvyyksiä muistakaa kysyä.

 

[tutzba]

Mutta faktahan on se, että alkuun kovaa kuria on paljon helpompi löystää kuin päinvastoin.

Tuossahan se homma onkin tiivistettynä parhaiten. Mitä parempaa duunia teette mosien kanssa nyt P-kaudella, sitä enemmän heistä on apua teille E- ja J-kaudella. En tiedä millaisia hommia teillä on, mutta meillä esimerkiksi joku teltan pystyttäminen oli ihan kiva saada nopeasti tehtyä ja kun sen alussa opetti hyvin, ei myöhemmin tarvinnut olla kyttäämässä, että tuleeko siitä mitään.

 

[heskey #11]

"Herra alokas, Yliluutnantti penon ase tarkistettu puhdistustanne varten, aseen numero..."

Sitten juostiin, ja puhdistettiin ase pariin kertaan uudestaan.

Nämä ovat legendaarisia. Muistan kanssa itse kun oli näitä ensimmäisiä punkkien tarkastuksia niin vedin jotenkin näin:
"Herra Alikersantti, alokas heskeyn vuode..peti..perkele sänky on valmis tarkastustanne varten"
Nauru kaikui ympäri käytävien siinä (aluksi) hyvinkin totisen oloisessa tilanteessa.

Kyllä se siitä!

 

[Cassu]

Niinhän siinä kävi että polvi meni ja siinä meni tämän tytön inttihaaveet. Viikon ehdin olla ja hullua ehkä mutta tykkäsin ihan hirveästi. Ei mitään ongelmia ollut kuriin ja ohjeisiin tottuminen, päinvastoin monesti tupakaverin kanssa ennakoitiin ja oltiin aina ajoissa valmiina. Mutta kroppaa en uhraa armeijan takia, ei se enää koko elämä ole.

 

[MikGo]

En tiedä mikä meidänkin tupaa vaivasi kun kusi oli aivan sukassa ensimäisissä tupatarkastuksissa ja yleensä se päättyi siihen kun joku repesi päin alikersantin naamaa tupailmoitusta tehdessä. Kyllähän ne hieman sitä ihmettelivät ja kysyivätkin, että mikä helvetti tuvalla a xxx on vikana? Ehkä se on parempi nauraa kuin itkeä...eihän se vakava tilanne edes loppujen lopuksi edes ole.

 

[KiVi]

Tupatarkastukset ovat tosiaan veikeitä tapahtumia. P-kauden loppupuolella oltiin painittu, härvätty ja vittuiltu toisillemme väsymyksestä hysteerisinä noin viimeinen tunti ennen tupatarkastusta. Sitten pitäisi muistaa litania ulkoa alikersantin tullessa kymmenen sentin päähän naamasta ja muiden vilkuillessa ja odottaessa innokkaina mahdollista virhettä. Samat ukot sen aina kusi.

Yksi intin oudoimpia/hauskimpia tapahtumia liittyykin tupatarkastuksiin. Toisena iltana kotiyksikköön palaamisen jälkeen minua pyydettiin tekemään tupatarkastusta, ja totta kai lähdin huudattamaan mortteja. No, astuin tupaan, valitsin yhden taistelijan ja menin hänen eteensä seisomaan. Suusta ei tullut sanaakaan. Naaman väri vaihteli vitivalkoisesta tulipunaiseen. Lopulta sankarin silmäkulmat alkoivat kostua. Siinä vaiheessa ajattelin, että ei vittu tätä touhua ja vaihdoin ukkoa. Tämä choke artist ei edes ollut mikään töhö, menipä vielä AUK:uunkin.

Ei nämä ilmoittamiset menneet minultakaan joka kerta ihan putkeen. Ampumaleirillä olin kaverin kanssa vartioimassa mustia muiden ollessa syömässä. Siinä iltahämärissä metsikön suunnasta kömpi yksinäinen skappari ja alkoi haahuilla meidän suuntaan. Siinä sitten kaverin kanssa sovittiin, että minä ilmoitan, jos se tulee kohti. Tulihan se. "Herra kapteeni, uo nönnönnöö, vartiomies." Vartiomies tuli jo vähän hiljempaa, koska kapteenin ruusut olivat aika ison näköiset ja naama muistutti hyvin paljon Reserviupseerikoulun johtajan naamaa. Siinä sitten tahdikkaasti korjailin: "Oho, taisikin olla herra eversti." Noh, ukko ei ollut moksiskaan ja turistiin kymmenisen minuuttia kovista pakkasista, varusteista ja ampumaleiristä ylipäätään. Lupasin opetella arvomerkitkin.

Myöhemmin sama eversti muisti minua vielä juhlapuheessaan, kehuen keskusteluamme ja sanoen jotakin siitä, että kyllä hänelläkin oli kylmä ampumaleirillä, mutta hän lähti sisälle lämmittelemään tapaamisen jälkeen vartiomiesten jäädessä pakkaseen seisomaan.

Skapparitkin ovat ihmisiä. (Eivät tosin alokkaille, huom.)

 

[Ervasti]

Ampumaleirillä olin kaverin kanssa vartioimassa mustia muiden ollessa syömässä. Siinä iltahämärissä metsikön suunnasta kömpi yksinäinen skappari ja alkoi haahuilla meidän suuntaan. Siinä sitten kaverin kanssa sovittiin, että minä ilmoitan, jos se tulee kohti. Tulihan se.

Aliupseerikoulun ampumaleirillä (raskassinkoammunnat myös kyseessä) olin määrätty vartiomieheksi takavaara-alueella olevalle saapumisuralle. Saimme halkopinon, tulitikut, radion ja toimintaohjeet. Ja siihen meidät sitten unohdettiinkin.

Aikamme kuluksi sytytimme nuotion (kyseessä siis talviaika), ammunnat jatkuivat ja puut loppuivat nuotiosta - poistua ei saanut puita hakemaan. Jo tunnin päästä pyörittelimme lumiukkoa lämpimiksemme. Tauolla ammunnanjohtaja määräsi lumiukolle kypärän päähän ja itse lisäsimme rähinäremmin. Kohta saapui paikalle prikaatin komentaja, aliupseerikoulun johtaja ja kurssinjohtaja. Kurssin johtaja oli saamassa jo johtamisorgasmia nähdessään lumiukon, joten tilanne pelastettiin tekemällä ilmoitus everstille.

Tein ilmoituksen opetetulla tavalla, ja eversti totesi että vartiomiehiähän on ilmoitetun kahden sijaan kolme, nimesi lumiukon Arskaksi ja veti kättä päähineeseen, sillä olihan lumiukollakin käsi lipassa.

Jäi nimi mieleen - ei komentajan mutta kurssinjohtajan (=

 

[Beagle Boy]

En todellakaan halua masentaa, mutta II/06 erässä sinne laivastoon oli todella vaikea päästä, ja tuskin tuo ainakaan yhtään on helpompaa nyt, kun Pohjanmaa ei ole vaihtoehto.

Vuosituhannen alussa toinen ja muistaakseni neljäs komppania olivat ns. laivakomppanioita, josta tulivat pääsääntöisesti laivapalvelukseen väki. Tiedä, jos tuo on muuttunut.

Jos Sateentekijä pääsee pukemaan mikkihiiren päälleen niin olet jo voittaja :D

Mikkihiiren?

 

[Mogly]

Noniin ensimmäiset vlv:t on virallisesti alkaneet, joten on aika antaa väliaikakatsausta.

Minusta ollaan näköjään tekemässä Asutuskeskustaistelu taitoista sotilaspoliisia kovalla vauhdilla, ollaan käyty ampumassa kovia ja yksi kympin kilpasarjakin melko huonoin tuloksin tuli ammuttua. Toisaalta tähtäimet sain vasta tuohon kilpasarjaan jotenkuten kohdilleen.

On jo tässä vaiheessa loistava henki joukkueen sisällä ja on mielenkiintoisia juttuja jo tapahtunutkiin mitä voi sitten vanhempana muistella lämmöllä.
Ensimmäinen vauhtisäkki oli se eka etappi, vitutti kantaa sitä loskassa kun ei mistään saanu kiinni kunnolla ja mietti että onko tässä nyt mitään järkeä.

Onhan tuo meno mielenkiintoista kasarmilla, mutta oikeanlaisella huumorilla toi on jopa ihan kivaakin välillä. Eniten tällä hetkellä odotan että päästään kunnolla akettamaan ja vyöryttämään rakennuksia.

Korvahiiri: Mihis komppaniaan jouduit? :)

 

[korvahiiri]

Noniin ensimmäiset vlv:t on virallisesti alkaneet, joten on aika antaa väliaikakatsausta.

Minusta ollaan näköjään tekemässä Asutuskeskustaistelu taitoista sotilaspoliisia kovalla vauhdilla, ollaan käyty ampumassa kovia ja yksi kympin kilpasarjakin melko huonoin tuloksin tuli ammuttua. Toisaalta tähtäimet sain vasta tuohon kilpasarjaan jotenkuten kohdilleen.

On jo tässä vaiheessa loistava henki joukkueen sisällä ja on mielenkiintoisia juttuja jo tapahtunutkiin mitä voi sitten vanhempana muistella lämmöllä.
Ensimmäinen vauhtisäkki oli se eka etappi, vitutti kantaa sitä loskassa kun ei mistään saanu kiinni kunnolla ja mietti että onko tässä nyt mitään järkeä.

Onhan tuo meno mielenkiintoista kasarmilla, mutta oikeanlaisella huumorilla toi on jopa ihan kivaakin välillä. Eniten tällä hetkellä odotan että päästään kunnolla akettamaan ja vyöryttämään rakennuksia.

Korvahiiri: Mihis komppaniaan jouduit? :)

Mut iskettiin 3. jääkärikomppaniaan ja 2. joukkueeseen. Hyvät tupakaverit, vaikka ekana iltana ei puhuttu mitään. Nyt juttu lentää ja "ei naureta" on tullut tutuksi. Hyvä alikki sattui omalle tuvalle ja muutkin ovat siedettäviä. Kun kokelaat saapuvat niin ollaankin sitten alikersanttien kanssa vähän kuin samassa paatissa.

Eka ikävä tuulahdus oli se kun ei millään saanut sitä varustesäkkiä selkään ja joutui hauiksilla viemään tuskastuttavan matkan. Hapoillehan se hieman iski ja vikat metrit jouduin jo pyytämään apua. Onneksi 2. säkki sitten haettiin vähän lähempää (tai ainakin se tuntui siltä) ja sen jaksoi kantaa paremmin. Ekat aamut olivat takapuolesta ja kun yksi tupamme 12 miehestä lähti kolmantena aamuna kotiin olin jo harkitsemassa itsekin. Onneksi jäi harkitsemiseen, aloin viihtyä paremmin ja paremmin vaikka homma tuntuukin turhalta hösäämiseltä vielä. Onneksi jatkossa ei olla kiinni kuin yksi tai kaksi v-loppua P-kaudella mitä todennäköisimmin.

Safkat on erinomaisia ja tulee kyllä lapattua kaikki mahdollinen kitaan. Ampumistakin testattiin jo (68/100, keskipiste 12cm liian vasemmalla taululla). Eka laukaus vähän pelotti kun ei ole koskaan ennen ampunut.

Pari kaveria löytyy sieltä 2.jk:sta 1. joukkueesta ja 5. joukkueesta, oikeastaan jokainen tapaamasi porvoolainen on jollain lailla mulle tuttu.

"Mikä naurattaa, alokas nönnönnöö?"
"2.jääkärikomppania, herra alikersantti!"
"Se on juuri näin."

Näin meillä.

 

[Mogly]

Pari kaveria löytyy sieltä 2.jk:sta 1. joukkueesta ja 5. joukkueesta, oikeastaan jokainen tapaamasi porvoolainen on jollain lailla mulle tuttu.

Mehän ollaan sitten melkein naapureita, itse olen 2jk 5 joukkueessa juurikin.
Hieman ollaan myös kuittia Porvoosta annettu eräälle joukkueemme jäsenelle.

Ensimmäinen vauhtisäkki oli tosiaan kaikista pahin, toka ei ollutkaan enään niin paha omasta mielestäni johtuin tosin varmaan siitä että oli jo tuttua hommaa.

Mukesin safkat on ihan syötäviä, kunhan vain kerkeää syömään ettei heti kuulu "2JK viides joukkue linjastoon".

Jos tänään saadaan on mielessä JOUKKUE!

"Alik: Mikä naurattaa Alokas nönnönöö?"
"Alokas: Tukikomppnia Herra Alikersantti"

 

[korvahiiri]

Mehän ollaan sitten melkein naapureita, itse olen 2jk 5 joukkueessa juurikin.
Hieman ollaan myös kuittia Porvoosta annettu eräälle joukkueemme jäsenelle.

Ensimmäinen vauhtisäkki oli tosiaan kaikista pahin, toka ei ollutkaan enään niin paha omasta mielestäni johtuin tosin varmaan siitä että oli jo tuttua hommaa.

Mukesin safkat on ihan syötäviä, kunhan vain kerkeää syömään ettei heti kuulu "2JK viides joukkue linjastoon".

Jos tänään saadaan on mielessä JOUKKUE!

"Alik: Mikä naurattaa Alokas nönnönöö?"
"Alokas: Tukikomppnia Herra Alikersantti"

Juu, itse oon tottunut mättämään aika nopeesti muutenkin, joten ruokailuun varattu 10min ei ole edes paha. Meillekin huudatettiin vähän "Jos tänään saadaan on mielessä, herra alikersantti", "karkkia ja videopelejä, herra alikersantti", "kirjaston kautta kotiin, herra alikersantti" jne.

Kuittailla voit sille Porvoon pitkälle oranssipäälle myös narrifaniudesta. Ihan vain vinkkinä.

Oikeasti lomat menevät vain lepäilyyn, itsellä nousi kuume torstai-iltana ja sinnittelin särkylääkkeellä perjantain että pääsin lomille. Maanantaina cooper ja nyt aika kipeä olo, meillähän on puolet 3JK:ssa jo kipeänä.

Eka leirikin ensi viikolla, tosin vain yhden yön harjoitus, mutta kuulemma ihan tarpeeksi pitkä aika sekin:D.

 

[tutzba]

Kun kokelaat saapuvat niin ollaankin sitten alikersanttien kanssa vähän kuin samassa paatissa.

Kuka teille noin on uskotellut? Kyllä se niin vain menee, että kokelaat ja alikit on samassa paatissa ja siihen paattiin eivät alokkaat mahdu. Ota huomioon, että alikersantit ja kokelaat ovat samaa saapumiserää ja ovat olleet AUKissa yhdessä.

 

[Mogly]

Kuittailla voit sille Porvoon pitkälle oranssipäälle myös narrifaniudesta. Ihan vain vinkkinä.

Voin kertoa että kyllä sitä kuittia on jo viljeltykkin narrifaniudesta, on melko sotilaallinen se hiusvarustus. Alikersantit typoo aina kyseisen herran nimeen huutaessaan sitä aina tulee ylimääräinen i johonkin väliin tai kirjaimia puuttuu.

Itsellekkin flunssa iski torstai aamuna ja nyt ollaan lääkkeitä syöty ja kohta pitäisi lähteä desinfioimaan ja asettamaan pää jälleen tehdasasetuksille maanantaita varten.

 

[Kolokettu]

Jahas, se ois ens viikolla alkamassa intti neljännen kerran uudestaan.

P-kauden jälkeen siirrettiin toiseen patteriin, josta tie johti AUK I:n jälkeen RUK:hon. No ainakin on vaihtelua ollut riittämiin...

Suurella innolla kyllä odotan torstaista paluuta Haminasta "kotiin". Sitä kun on kohta 7 kk ollut käytännössä organisaation alimmalla portaalla, niin on ihan hienoa lähteä koittamaan miten sitä pärjää "herran" roolissa.

Myös yleinen mieliala on tällä hetkellä tosi jees. Joskus tossa joulun aikaan oli pientä vitutusta päällänsä, kun kaverit viettivät 2 viikon joululomiaan ennen tammikuun kotiutumistaan, ja ite lähti tapaninpäivänä takaisin itärajalle vain mennäkseen tutustumaan taas viikoksi Haminan jatkuvasti yllättävään ilmastoon.

Uusille alokkaille voin kyllä suositella RUK:hon pyrkimistä. Siinä ei ole mitään uskomattoman maagista, mutta nyt kun kyseinen koulu rupeaa olemaan ohi niin eipä kaduta kyllä tippaakaan että tuli ylitettyä aitaa vähäsen korkeammalta. Ja aika nuokin muistot vielä entisestään kultaa.

6 kk ei myöskään ole huono vaihtoehto, etenkin talven saapumiserällä kuitenkin korostuu se kun toiset lähtevät heinäkuussa reserviin ja ite tekee mitä tekee. Mutta oli palvelusaika ja -motivaatio sitten mitä tahansa, niin en suosittele aloittamaan missään kohtaa varsinaista perseilyä. Oli tuosta touhusta sitten mikä mielipide hyvänsä, niin helpommalla pääsee tekemällä asiat kerralla kunnolla ja siten miten käsketään. Onko se sitten alistumista vai mitä lie kuvien kumartamista, mutta pirun paljon helpommaksi se elämän tuolla tekee.

Edelliseenkin liittyen en kuitenkaan suosittele heittämään aivoja narikkaan palveluksen ajaksi. P-kaudella kannattaa vähän ennakkoon jo miettiä erinäisiä toimintatapoja, jos haluaa omaan palvelusaikaansa vaikuttaa muutenkin kuin mielipiteensä kertoen. Toisaalta jos AUK:kkiin eksyy niin siellä nyt ei kannata ajatella kuin kokeissa jos niissä mielii pärjäillä, sillä skappareita lainatakseni "siinä kohtaa homma menee vituiksi kun pirpana rupeaa ajattelemaan" (pirpana=aliupseerioppilas). RUK:issa ajattelua jo taas sitten jatkuvasti vaaditaan ja kokelaskaudella se lienee elinehto, ettei aivan menetä luottamustaan joukkojensa edessä.

Eli mitä tästä jaarittelustani pitäisi oppia? Tuskinpa yhtään mitään. Hajotkaa vaan aamuihinne ja ensi viikon kokelaiden saapumiseen. :)

 

[Sateentekijä]

Armeijaelämää on nyt takana kaksi viikkoa ja kaksi päivää, eka rentouttava loma oli viime viikonloppuna (lauantaista maanantai-iltaan, kassulla piti olla 20:30 - 21:30 välillä).

---

Tänään oli aika koominen pieni hiihtomarssi, intin kämäsillä suksilla. Pitovoidetta oli pakko laittaa, se hieman hymyilytti. No, kun alikersantti tai kersantti käskee, niin silloin kannattaa kyllä totella.

Täysvarustusmarssi repun kanssa on kyllä kaikista vittumaisinta täällä intissä, kaksi kertaa sellainen vedetty ja samalla rynkyllä ammuttu. Ammunta on jees, mutta aseen kokoaminen ja muu putsauspaska saavat kyllä raivon partaalle.

P1- ja P2-testit menivät aika hyvin, tuloksia ei ole kyllä vielä tullut. P2-kokeessa huvitti aika paljon, kun kysyttiin varmasti joku pari-kolkytä kertaa eri muodoissa, että suututko helposti kritiikistä. Onko viime aikoina intin käyneillä ollut myös samanlainen koe ja tuollaista umpiskeidaa kysytty?

---

Se on muuten TJ 3 meikäläisellä enää eli vähiin käy olo intissä... tietenkin loma-tj:hän tuo on, joka alkaa perjantaina. Loman käytän itse ainakin rentoutumiseen ja hetki hetkestä nauttien. Hiljaa todellakin hyvä tulee.

Tunti olisi vielä vapaa-aikaa jäljellä, huomenna voisi mennä pelaamaan vähän säbää vapaa-ajalla.

Hieno mesta tää Upinniemi, kesällä varsinkin todella hulppeat maisemat. Ei vituta tämä palveluspaikka, joku Santahamina vasta saisikin kunnon kiehumisen pääkopan sisälle.

 

[tutzba]

P1- ja P2-testit menivät aika hyvin, tuloksia ei ole kyllä vielä tullut. P2-kokeessa huvitti aika paljon, kun kysyttiin varmasti joku pari-kolkytä kertaa eri muodoissa, että suututko helposti kritiikistä. Onko viime aikoina intin käyneillä ollut myös samanlainen koe ja tuollaista umpiskeidaa kysytty?

Eikös nuo testit ole vakiot, eli kaikille on ollut samat. Tuossahan se idea juuri onkin, että kysytään samoja asioita hiukan eri tavalla. Nähdään, ketkä keskittyvät vastauksiin ja ketkä eivät. Huvittavaa kun jotkut vastaavat puoleen, että en suutu ja toiseen puolikkaaseen myöntävät suuttuvansa. Siinä on täydellä fokuksella vastattu.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Tulipa mieleen...

Taisteluparikoulutuksessa, tai mikävittusenytolikaan, taisi olla ainoa kerta, kun olin armeijassa vähän enemmän kuset housussa.
Kranaatti lensi poterosta suht oikeille taajamille ja singolla sain osuman tankkiin, mutta siinä vaiheessa, kun pistettiin kovat piippuun ja vedettiin taisteluparin kanssa rinnakkain, syöksyen ja toista suojaten, oli kieltämättä aika jäätävät fiilikset.
Ihme ettei noissa (kai) tapahdu kuitenkaan mainitunlaisesti vahinkoja. Taistelupari kun saattaa eksyä tulilinjalle vähän helvetin helposti.

Noooh, ei mitään paniikkia. Kyllä se siitä, kun vaan muistaa ampua maaleja, ei vieressä juoksevaa kaveria. :)

 

[peno]

Taisteluparikoulutuksessa, tai mikävittusenytolikaan, taisi olla ainoa kerta, kun olin armeijassa vähän enemmän kuset housussa.
Kranaatti lensi poterosta suht oikeille taajamille ja singolla sain osuman tankkiin, mutta siinä vaiheessa, kun pistettiin kovat piippuun ja vedettiin taisteluparin kanssa rinnakkain, syöksyen ja toista suojaten, oli kieltämättä aika jäätävät fiilikset.
Ihme ettei noissa (kai) tapahdu kuitenkaan mainitunlaisesti vahinkoja. Taistelupari kun saattaa eksyä tulilinjalle vähän helvetin helposti.

Noooh, ei mitään paniikkia. Kyllä se siitä, kun vaan muistaa ampua maaleja, ei vieressä juoksevaa kaveria. :)

Lisätään tähän vielä sen verran, että astetta vittumaisempaa on olla vyöryttämässä juoksuhautaa porukan ensimmäisenä kovat piipussa. Varsinkin jos selän takaa löytyy pari kpl. ns. ei niin terävää jantteria.

Mutta hyvinhän tuokin meni, kun hönöt muistivat pitää varmistimen päällä siellä peremmällä. Tosin sieltä löytyi niitäkin jotka kompastuivat joka vitun kantoon, ja sai oikeasti pelätä sitä vahinkolaukausta.

 

[Mahola]

Taisteluparikoulutuksessa, tai mikävittusenytolikaan, taisi olla ainoa kerta, kun olin armeijassa vähän enemmän kuset housussa.

Taisteluparikoulutus oli ainoa kerta kun jouduin huutamaan moneen kertaan opetellun "Seis!" komennon. Skappari oli toki myös valvomassa tilannetta mutta hän katseli maalitauluille päin. Itse tulin hieman taaempana tehtävänäni nostaa ja laskea kauko-ohjattavia maalitauluja. Periaatteessa taisteluparin molemmilla osapuolilla oli selkeät urat mitä pitkin heidän piti edetä mutta jostain syystä toinen sankari lähti säntäämään väärälle uralle juuri tulilinjan poikki. Onneksi toinen osapuoli ei juuri silloin päättänyt ampua vaikka taulutkin oli ylhäällä rynnistyksen alkaessa. Silloin kävi mielessä, että mahtaako näissä hommissa sattua kuinka paljon vahinkoja.