No niin, intistä kotiuduttu sitten viime torstaina. Olo oli hieman kaksijakoinen. Toisaalta oli erittäin hyvä, että sieltä pääsi pois, että alkaisi taas normaali elämä. Sitten toisaalta taas se normaali elämä ei ole alkanut ihan niin hyvin kuin odotti.
Kun intissä aina vähenee ne mielenkiintoiset siviiliasiat, niin itse en ole lainkaan viitsinyt noita mielenkiintoisia asioita tehdä kotiutumisen jälkeen. Esim. tuolla NHL:n puolella on ketju, jossa kysellään, montako peliä porukka jaksaa plutakon takaista lätkää aina seurata. Itse kun ei intissä ja lomilla lätkää katsonut, niin ei sitten nytkään yhtään viitsi edes ottelusarjaketjuja seurailla. Mielenkiintoa olisi vaikka kaikille JA:n käyttäjille jakaa, mutta ei vain viitsi.
Samaten erittäin aktiivinen saliharrastus jäi intin aikana kokonaan väliin, eikä nyt ole tullut edes harkittua salikorttia. Kiinnostusta taas olisi vaikka kuinka ja paljon, mutta ei saa mitään aikaiseksi.
Kämppää tuli siivottua aina kaksi kertaa viikossa vähintään, mutta nyt ei ole tullut siivottua vielä kertaakaan.
Suurin asia mikä mättää on se, että kun intissä aika meni päivän aikana niin helvetin hitaasti, niin nyt päivät tuntuu menevän jo liiankin nopeasti. Töistä kun himaan tulee, niin pari minuuttia ja 7-8 tuntia kulunut. Ainakin siltä se tuntuu. Tuntuu, että mitään ei kerkeä tekemään, ja kuitenkaan ei tee yhtään mitään.
Työpäivät menee paljon nopeammin kuin ennen inttiä. Silloinkin ne menivät erittäin nopeaan, mutta nyt tuntuu menevän pikavauhtia.
On vain jotenkin sellainen fiilis, että kun kaikkea mielenkiintoista ei ehdi päivän aikana tekemään, niin ei sitten oikeastaan tee yhtään mitään. Ei jaksa valita, katsonko lätkää vai menenkö salille. En tee kumpaakaan. Tai luenko päivän lehdet vai hengaanko kavereiden kanssa. Siinäkään en tee kumpaakaan.
Kyllä intti ainakin sai koko homman ihan sekaisin.
