Olet ilmeisen juuttunut juoksuhautaasi, jossa olet päättänyt, ettei armeijan johtamiskoulutus ole mistään kotoisin. Miksi et voi vain myöntää, että käytännön johtamiskokemus on eduksi tulevissa tehtävissä, oli se kokemus kotoisin mistä tahansa, armeijasta, harrastuksista yms.?
Mikä tarve sulla on koko vääristellä mun sanomisia? Missään en ole kirjoittanut, että johtamiskoulutus ei olisi mistään kotoisin. Olen vain todennut, että vaativissa tehtävissä siitä ei ole suuremmin hyötyä vaan käyttäisin AUK:n ajan itse vaikka pääsykokoisiin lukemiseen. Olen kuitenkin tuonut esiin kuinka siitä on hyötyä epävarmoille tapauksille ja suorittavan työn johtamiseen.
Turha sun kanssa enempää vääntää, koska tahallisesti tai tahattomasti laitat sanoja mun suuhun.
No, miksi vaativissa tehtävissä näistä kokemuksista ei ole hyötyä?
Kaikesta on toki hyötyä kaikkeen
Olen samaa mieltä Fordelin kanssa siitä, että armeijan johtamiskoulutus on hyvä asia niille joita juuri jännittää esim. powerpoint esitelmien pitäminen tai porukan edessä puhuminen. Työelämässä missä työskennellään eri alojen asiantuntijoiden kanssa, jotka voivat edustaa montaa eri kansallisuutta ei mielestäni armeijan johtamiskoulutuksesta ole mitään hyötyä.
Armeijassahan kyse on juuri siitä, että vaikka johtaja olisi kuinka väärässä joku homma pitää tehdä, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä. Tämä tapa ei mielestäni toimi monissa muissa yhteisöissä, missä tulee kuunnella myös muiden mielipiteitä.
Muutenkin Fordelin näkemys on nyt hieman biasoitunut siitä, ettei hän oikein kykene näkemään armeijaa muuna kuin jonkinlaisena "huudetaan ja juostaan"-tyylisenä instanssina, ihan kuin sotilasjohtaminen on vain käskyjen antamista ja punnerruttamista kun taas yritysmaailmassa johtaminen on niin kovin erilaista, not.
Edelleen, kannattaa lukea näitä viestejä ennen kuin tekee näitä johtopäätöksiä. Olen tästäkin asiasta tänne kirjoittanut ja tiedän kyllä ihan tarpeeksi hyvin nykyarmeijan johtamistavat.
Edelleen, kannattaa lukea näitä viestejä ennen kuin tekee näitä johtopäätöksiä. Olen tästäkin asiasta tänne kirjoittanut ja tiedän kyllä ihan tarpeeksi hyvin nykyarmeijan johtamistavat.
No ei siltä vaikuta, kun toistelet jokatoisessa viestissä pelkästään olkiukkoja siitä mitä sotilasjohtaminen on ja miten se ei toimi "vaativissa johtamistehtävissä" tai ettei se toimi työelämässä jne..
No huh huh. Laitappa tänne viesti, jossa kirjoitan, että armeijan johtamisopit eivät toimi työelämässä ja jatketaan sitten keskustelua.
Olen kirjoittanut, että "työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä" intin johtamisopeilla ei tee juuri mitään. En ole kirjoittanut, että työelämässä intin johtamisopeilla ei tee mitään. Jos johtamisteorioita yhtään tunnet, on erotettava suorittavat työt ja vaativammat asiantuntijuutta vaativat työt. Ensimmäiseen intin opeista on hyötyä, toiseen taas ei suuremmin. Näin olen koko ajan kirjoittanut.
Entä mitä tulee kokemukseen? Olen kirjoittanut, että kaikesta on toki hyötyä, mutta johtamiskokemukset ovat eri asia kuin intin johtamisopit. Täällä olen käsittääkseni koko ajan koittanut kirjoittaa intin johtamisopeista, joista ei ole hyötyä vaativissa työelämän johtotehtävissä. Kokemukset ovat asia erikseen. Jos hyviä sellaisia saa esim. AUK:sta niin hyvä niin.
Eli aika selvästi toteat, että intin johtamiskoulutuksella ei ole oikein mitään merkitystä.
Eli tiivistäen, sinulla ei oikein ole mitään hajua intin johtamiskoulutuksesta eikä oikein johtamisesta itsestäkään, kun noin innokkaasti mitenkään perustelematta kategorisoit johtamista.
Ok, myönnettäköön että sen sijaan että perustelisit vihdoin väitteitäisi oletkin onnistunut suojaamaan itsesi jossittelulla.
Sen sijaan tuo kategorisointisi on täysin perusteeton siltä osin että et ole vieläkään mitenkään sanonut miten intin johtamismetodiikka per se _ei_ sovellu myös asiantuntijaorganisaation haasteisiin. Elät nyt jatkuvasti jossain maailmassa missä inttijohtaminen on vain sitä alokkaille huutamista, mutta unohdat sen että se on vain pieni osa todellisuutta.
Riippuu täysin siitä työtehtävästä, johon johtamista opetellaan. Armeijan johtamistavoista voi olla hyötyä esim. kriisitilanteissa tai töissä, jotka eivät vaati luovutta tai suurta asiantuntijuutta vaan ovat lähinnä suorittavia duuneja.
Ja jos luet näitä kirjoittamiani tekstejä, olen kirjoittanut, että armeijan johtamisopeilla ei tee juuri mitään työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä, joihin kuuluvat juuri nuo muut kuin suorittavat ns. perushommat. Kun työprosessi voidaan selvästi ennakoida ja tiedetään tarkasti miten päästään haluttuun lopputulokseen, voidaan armeijantyylisillä johtamistavoilla johtaa. Sitten kun taas lopputulos on epävarmuuden peitossa eikä tiedetä miten haluttuun lopputulokseen päästään, tarvitaan muunlaista johtamista, jota taas ei armeijasta opita.
Et ole nyt nyt tosissasi? Aluksi väität, että olen kirjoittanut ettei johtamiskoulutuksella ole mitään merkitystä mutta sitten heätät heti perään kaksi lainaustani:
1. Kriisitilanteissa
2. Jos on heikkuoksia itseluottamuksen ja sosiaalisen kanssakäymisen kanssa
3. Suorittavissa töissä
Vieläkö olet samaa mieltä, että mielestäni intin johtamiskoulutuksella ei ole mitään merkitystä?
Tarkoitat tällä mitä? Ja miten itse kategorisoit johtamista? Mielestäsi on siis vääsin kategorisoida se työstä käsin eli jakaa työt suorittaviin tehtäviin ja asiantuntijuutta vaativiin. Tästä olen tänne kirjoittanut enemmänkin, mutta mielestäsi tuo (joka on vain yksi tapa) jaottelu on väärä?
Missä olen sanonut, että intin johtaminen on vain huutamista? Kun kerran tällaista väität niin heitä tänne se viestini, jossa olen näin sanonut, kiitos.
Mitä tulee väitteeseen, että en ole perustellut kantaani niin tässä on viesti, jonka olen tähän keskusteluun kirjoittanut. Eli jos vain vaivaudut lukemaan kirjoituksia, ei tarvitse tuollaisia aivopieruja heittää.
Tuo kommenttihan perustui siihen ensimmäiseen lainaukseen, missä yksiselitteisesti totesit "ettei mistään intistä" kannata hakea johtamiskokemusta yms..
Olet näemmä yhä autuaan kyvytön ymmärtämään, että olen koko ajan yrittänyt sanoa että tuo määrittelysi on täysin perusteeton. Ja juuri tuolla jaottelulla vain osoitat, että mielestäni intin johtamiskoulutuksella ei ole merkitystä em. alueitten ulkopuolella, mikä on juuri se perusteeton väite mihin olen puuttunut.
Johtamisen kategorisointi on ihan normaalia, mutta se että kategorisoit ilman mitään perusteita intissä käytetyn johtamismetodiikan soveltuvaksi vain tietyntyyppiseen johtamiseen on täysin perusteetonta.
Toisaalta oletan kyllä että ymmärrän missä se ongelma piilee, olet lukenut johtamiskurssien aikana niin paljon organisaatiojohtamisen teorioita yms. että unohdat että johtaminen on aina, riippumatta tasosta, myös ihmisjohtamista (niin sen vuoropäällikön ja duunarin kuin toimitusjohtajan ja vaikkapa talousjohtajan välillä) ja juuri sitä inttijohtaminen on.
Ihan mielenkiinnosta, mikä se sinun johtamiskokemuksesi määrä ja toisaalta opintokokonaisuutesi suuruus onkaan.
Ehkä voisit vaan suoraselkäisesti sanoa, että liiottelit hieman ja että kyllä siitä intinkin johtajakoulutuksesta ihan hyötyä on. Eli Tuztban kehotus on ihan varteen otettava vaihtoehto.
Ja muutamalla sanalla poistat sitten kaiken muun minkä tänne olen kirjoittanut. Hienoa keskustelukulttuuria varjo!
Niin et edelleenkään ole vastannut kysymykseeni, että miten itse kategorisoit johtamisen?
Ja olen edelleen perustellut miksi mielestäni intin johtamisopit käyvät suoritettuun työhön.
Sori, mutta tämäkään mutuheittosi ei osunut. Tiedän kyllä perusjaottelun ihmistenjohtamisesta ja asioiden johtamisesta.
Kuten ei kukaan muukaan ole täällä velvollinen ilmoittamaan CV:ään ja opintojaan, en minäkään siihen ryhdy. Jokainen antakoot kirjoitusten puhua puolestaan ja tekee siitä omat johtopäätöksensä.
Miksi minun pitäisi kategorisoida johtamista, en minä ole johtamisen tutkija.
Jep, eiköhän se tämän myötä kaikille tullut selväksi se millä substanssilla liikut.".
Mutta ihan selvennyksenä, ei itselläkään niitä johtamisen opintoja ole kuin HY:n Valtsikan Johtamisen sivuainekokonaisuuden C-oppimäärän verran. En voi suositella kenellekään, ellei erityisesti nauti kirjojen ulkoaopettelusta, tentit kun olivat sitä perinteistä "lue 300 sivun kirja ja tenttikysymys koskee yhtä kuvaa sivulla 134".
...Itseluottamuksen tai sosiaalisen kanssakäymisen kanssa painiskelevä nuori saa varmuutta ihmisten kanssa toimimiseen...
...Selvä. Surullista, että sinulla oli noin huonot opinnot. Onneksi kaikkialla asiat eivät ole noin huonolla tasolla.
Olen erityisopettaja, RUK 183, Jaarli.
Lisäksi vielä toteaisin, että kuulun siihen porukkaan jotka uskovat ettei hyvät paperit tee vielä hyvää johtajaa. Toki esim. omaankin yksikkööni (virassa ollessani) tuli ihan hyviä valmiita johtajia sotakorkeakoulusta (itse en sellaista käynyt), mutta muutama "kirjanoppinut" oli kyllä niin pihalla henkilöjohtamisesta, että oksat pois. Kun puuttui se käytännön kokemus.
Sinun täytyy olla kova jätkä, sen verran alentuvasti olet täällä muista ihmisistä puhunut. Tulee mieleen oman työkokemuksen perusteella, että kovan ulkokuoren alta löytyy yleensä se arka ja pelokas ihminen, ehkä tästä on kyse nytkin.
Erilaisia ihmisiä oli välttämätöntä käsitellä eri tavoin, samoin kuin eri tilanteissa vaadittiin erilaista otetta (etkö näe tällä mitään yhteistä minkä tahansa siviilipuolenkin organisaation kanssa?). En nyt yritä sanoa, että olisin itse aina onnistunut kovinkaan hyvin, mutta toisaalta epäonnistumisten kautta varmaan jotain oppikin. Eikä intistä saatua oppia tarvitse tietenkään soveltaa sellaisenaan siviilielämässä. Minusta kuitenkin tuntuu kummalliselta väite, jonka mukaan laajemmasta kokemuspohjasta ei olisi ensiarvoista hyötyä missä tahansa johtamistehtävässä.
Kannattaa myös muistaa, että ei kaikkea koulussa kerrottua tarvitse uskoa absoluuttisena totuutena. Jos joku on sinulle koulussa kertonut, että intissä johtaminen on tietynlaista ja asiantuntijaorganisaation johtaminen taasen jotain ihan muuta, niin sehän on vain hänen ehkä taroituksellisen mustavalkoinen näkemyksensä asiasta.
Itse en tiedä johtamisen teorioista mitään, eikä edes kiinnosta, mutta uskoisin, että karkeasti ottaen johtamisella pyritään aina siihen, että joukko ihmisiä saadaan toimimaan tehokkaammin tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Tähänhän johtaminen intissäkin tähtää ja tilanteesta riippuen metodit saattavat olla hyvinkin erilaisia.
