Inttiin lähdössä?

[Fordél]

Miksi armeijassa johtamisharjoittelu olisi yhtään sen huonompaa kuin jossakin muualla johtaminen?

Riippuu täysin siitä työtehtävästä, johon johtamista opetellaan. Armeijan johtamistavoista voi olla hyötyä esim. kriisitilanteissa tai töissä, jotka eivät vaati luovutta tai suurta asiantuntijuutta vaan ovat lähinnä suorittavia duuneja.

Ja jos luet näitä kirjoittamiani tekstejä, olen kirjoittanut, että armeijan johtamisopeilla ei tee juuri mitään työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä, joihin kuuluvat juuri nuo muut kuin suorittavat ns. perushommat. Kun työprosessi voidaan selvästi ennakoida ja tiedetään tarkasti miten päästään haluttuun lopputulokseen, voidaan armeijantyylisillä johtamistavoilla johtaa. Sitten kun taas lopputulos on epävarmuuden peitossa eikä tiedetä miten haluttuun lopputulokseen päästään, tarvitaan muunlaista johtamista, jota taas ei armeijasta opita.

Minua ei kiinnosta sotiminen tai ihmisten tappaminen. Vaunut ja kranaatit eivät nekään ole lähellä sydäntäni. Armeijasta saa kuitenkin loistavia kokemuksia, varsinkin jos siellä on vuoden ja päätyy johtajatehtäviin. Kokemuksena hauska ja hyödyllinen, jos sen ottaa oikealla tavalla. Ihmisläheisyys on ainoa asia, joka minua kiehtoo.

Hieno juttu sinun kannaltasi. Kannattaa siis pysyä siellä jos saat sieltä hienoja kokemuksia.

 

[Fordél]

Niin, koska edellinen viestisi oli täysin älytön, sen mukaan käytännön johtamisharjoittelu on turhaa.

En ole missään näin kirjoittanut, joten älä laita sanoja mun suuhun.

 

[TosiFani]

Uskallan väittää, että se jolla on johtaminen verissä, tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä osaa todellakin laittaa oman persoonansa peliin eikä täten tarvitse intin johtajakoulutusta työelämää varten. Jos taas jää inttiin töihin, on siitä tietysti hyötyä...

Tässä sinä väität, että johtaminen on verissä eli johtaminen olisi jotenkin synnynäinen kyky. Olen tästä täysin erimieltä, ihan omista kokemuksistani johtuen. Nuorena poikana olin kaikkea muuta kuin johtaja, enemmänkin ujo ja arka, mutta nyt väittäisin tilanteen muuttuneen. Osa tästä muutoksesta tapahtui armeija aikana, varsinkin RUK:ssa.

Mitä johtaminen on? Se on organisaation eli ihmisten johtamista, oli kyseessä kiväärijoukkue tai Nokian konserni. Samat periaatteet toimivat molemmissa, johtajan tehtävä on saada organisaatio toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Armeijassa nuoret, kokemattomat johtajat saavat kokeilla johtamista turvallisissa olosuhteissa, saavat kokemusta, mitä on johtaa ihmisiä.

Se, että sinä miellät armeijan johtamisen periteiseksi käskyttämiseksi ilman syvempää ajatusta, kertoo ettet joko tiedä tai ymmärrä nykyistä systeemiä. Kuten Tuzba edellä kertoi, tämänkin homman voi tehdä monella tavalla. Toinen hoitaa homman ajatuksella, toinen puuttuu lillukanvarsiin (huopikkaisiin). Mutta homman ydin on se, että joudut kuitenkin olemaan johtaja, ottamaan vastuuta ratkaisuistasi.

 

[julle-jr]

Ei kannata Fordel mököttää, vaikka et päässytkään aikoinaan sinne AUKkiin.

Kyllä minä ainakin sain vähintään jonkinlaista esiintymisvarmuutta sekä tietynlaista asioiden junailukykyä intissä. Laivastossa homma oli sikäli erilaista, että matruusien kanssa asuttiin samoissa skansseissa ja arvomerkkeihin ei todellakaan voinut tukeutua. Samassa veneessä siellä oltiin jatkuvasti. Ainoa hyvin toimiva keino oli joko olla helvetin kova jätkä (jota minä en edes yrittänyt) tai sitten kaikkien mielestä hyvä jätkä.

Jos oli kaikkien kanssa hyvissä väleissä, niin pakolliset ja olennaiset hommat hoituivat kuin itsestään. Minusta eräs toimiva keino saavuttaa johdettavien luottamus oli saada heidät huomaamaan, että yrittää aina ajatella heidän parastaan. Eli tavallaan vetää aina mahdollisuuksien mukaan kotiin päin. Toki kokonaisuudenkin pitää toimia, eikä kotiinpäinvetoa, eli oman ryhmän hyödyn maksimoimista, voi tehdä muidenkaan kustannuksella. Olennaista olikin erilaisissa pikkuasioissa pyrkiä saamaan hyötyä omalle porukalle.

Itse esim. annoin aina ruokailuaikaa sen palvelusohjeessa määrätyn vähimmäisajan. Tämän takia sain itse paskaa niskaan kun tulimme myöhässä koulutukseen tai oppitunnille. Yleensä kuitenkin punaisena rääkyvä skappari hiljeni, kun kaivoin ohjesääntökirjan taskusta ja kysyin, että "herra luutnantti, ovatko tässä palvelusohjeessa, jossa on komentajan allekirjoitus, määrätyt käskyt vääriä käskyjä?" Jos aikataulut oli suunniteltu liian tiukaksi, ei siitä minusta kuulunut rangaista varusmiehiä, vaan kyseessä oli kantahenkilökunnan ongelma. Tällä tavalla pitäen kiinni matruuseille kuuluvista itsestään selvistä oikeuksista, oli heidän luottamuksensa helppo saavuttaa. Olin huomaavinani, että varusmiesjohtajilla, jotka eivät uskaltaneet pistää itseään likoon alaistensa puolesta ja pyrkivät lapsenomaisesti joka tilanteessa mielistelemään skappareita, oli välillä oman porukkansa kesken paljon hankalampaa.

 

[Fordél]

Tässä sinä väität, että johtaminen on verissä eli johtaminen olisi jotenkin synnynäinen kyky. Olen tästä täysin erimieltä, ihan omista kokemuksistani johtuen. Nuorena poikana olin kaikkea muuta kuin johtaja, enemmänkin ujo ja arka, mutta nyt väittäisin tilanteen muuttuneen. Osa tästä muutoksesta tapahtui armeija aikana, varsinkin RUK:ssa.

Lue hyvä ihminen näitä kirjoituksia. Kirjoitin, että se jolla johtaminen on verissä, tietää vahvuutensa jne. eikä tarvitse intin johtamiskoulutusta. Sinulla se ei ollut, mutta osa muutoksesta tapahtui intissä eli kävi kuten kirjoitin: jos on ongelmia sosiaalisten taitojen ja itsetunnon kanssa, on intin johtamiskoulu hyvä paikka.

Se, että sinä miellät armeijan johtamisen periteiseksi käskyttämiseksi ilman syvempää ajatusta, kertoo ettet joko tiedä tai ymmärrä nykyistä systeemiä. Kuten Tuzba edellä kertoi, tämänkin homman voi tehdä monella tavalla. Toinen hoitaa homman ajatuksella, toinen puuttuu lillukanvarsiin (huopikkaisiin). Mutta homman ydin on se, että joudut kuitenkin olemaan johtaja, ottamaan vastuuta ratkaisuistasi.

Tiedän kyllä nykyisen systeemin ja sen muutoksen, joka intissä on käynyt. Olen jopa kuunnellut erään henkilön luentoa, joka on ollut armeijassa viemässä tätä uudistusta läpi. Siltikin, siitä johtajakouutuksesta ei ole suuremmin hyötyä vaativiin johtamistehtäviin, mutta kylläkin niihin suorittaviin tehtäviin, aivan kuten kirjoitin viesti pari sitten.

 

[Fordél]

Ei kannata Fordel mököttää, vaikka et päässytkään aikoinaan sinne AUKkiin.

Olisin varmasti päässyt ja pärjännyt siellä sekä RUK:ssa hyvin, mutta en halunnut.

Kyllä minä ainakin sain vähintään jonkinlaista esiintymisvarmuutta sekä tietynlaista asioiden junailukykyä intissä.

Niin eli olet samaa mieltä kanssani.

 

[TosiFani]

...Siltikin, siitä johtajakouutuksesta ei ole suuremmin hyötyä vaativiin johtamistehtäviin, mutta kylläkin niihin suorittaviin tehtäviin, aivan kuten kirjoitin viesti pari sitten.

Olet ilmeisen juuttunut juoksuhautaasi, jossa olet päättänyt, ettei armeijan johtamiskoulutus ole mistään kotoisin. Miksi et voi vain myöntää, että käytännön johtamiskokemus on eduksi tulevissa tehtävissä, oli se kokemus kotoisin mistä tahansa, armeijasta, harrastuksista yms.?

Alkuperäisessä viestissä, johon otin kiinni sanoit:

"Jos työelämässä kiinnostaa johtaminen, suosittelen tuon 6kk:n aikana ja vuoden palveluksestä säästyneen toisen 6kk:n aikana lukemista pääsykokeisiin ja hakemaan johtajakoulutus asiaosaamisen ja johtamisopintojen kautta yliopistosta eikä mistään intistä."

Asiaosaaminen on johtamisen yksi osa-alue, sen saa kyllä opiskelun kautta esim. yliopistosta, mutta käytännön johtamista ei opita oppikirjoista vaan kokemuksen kautaa. Sinä väität, että armeijan johtajakaudella ei ole mitään annettavaa tähän käytännön johtajamiseen. Voisitko perustella tämän väitteen.

 

[Fordél]

Olet ilmeisen juuttunut juoksuhautaasi, jossa olet päättänyt, ettei armeijan johtamiskoulutus ole mistään kotoisin. Miksi et voi vain myöntää, että käytännön johtamiskokemus on eduksi tulevissa tehtävissä, oli se kokemus kotoisin mistä tahansa, armeijasta, harrastuksista yms.?

Mikä tarve sulla on koko vääristellä mun sanomisia? Missään en ole kirjoittanut, että johtamiskoulutus ei olisi mistään kotoisin. Olen vain todennut, että vaativissa tehtävissä siitä ei ole suuremmin hyötyä vaan käyttäisin AUK:n ajan itse vaikka pääsykokoisiin lukemiseen. Olen kuitenkin tuonut esiin kuinka siitä on hyötyä epävarmoille tapauksille ja suorittavan työn johtamiseen.

Turha sun kanssa enempää vääntää, koska tahallisesti tai tahattomasti laitat sanoja mun suuhun.

 

[TosiFani]

Mikä tarve sulla on koko vääristellä mun sanomisia? Missään en ole kirjoittanut, että johtamiskoulutus ei olisi mistään kotoisin. Olen vain todennut, että vaativissa tehtävissä siitä ei ole suuremmin hyötyä vaan käyttäisin AUK:n ajan itse vaikka pääsykokoisiin lukemiseen. Olen kuitenkin tuonut esiin kuinka siitä on hyötyä epävarmoille tapauksille ja suorittavan työn johtamiseen.

Turha sun kanssa enempää vääntää, koska tahallisesti tai tahattomasti laitat sanoja mun suuhun.

No, miksi vaativissa tehtävissä näistä kokemuksista ei ole hyötyä?

 

[Fordél]

No, miksi vaativissa tehtävissä näistä kokemuksista ei ole hyötyä?

Olen tähänkin jo vastannut. Lue edelleen niitä viestejä. Kaikesta on toki hyötyä kaikkeen, mutta nuo tehtävät vaativat erilaista johtamista ja osaamista.

 

[tutzba]

Kaikesta on toki hyötyä kaikkeen

Aivan! Ties kuinka moni huippu-urheilija on sanonut, että laajasta harrastuspohjasta on hyötyä omaan päälajiinsa. Ei kannata keskittyä vain yhteen aktiviteettiin vaan pitää monipuolistaa harrastuksia.

Uskoisin tämän pätevän myös johtamiseen, kuten jo sanoitkin. Tältä pohjalta AUK/RUK ei ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto.

 

[Valkohuulikyy]

Itse armeija-aikana tuli huomattua, että kokelaiden tultua takaisin koulutuksestaan alikkeja sapetti suunnattomasti heidän paluunsa ja aina nitkuteltiin kokelaiden selkien takana heidän käskyistään. Olen aistivinani vähän samaa Tutzban teksteistä. Itse kunnoitin kokelaita huomattavasti enemmän ja pidin alikersantteja lähinnä raivoavina puupäinä. Ehkä itselleni sattuivat vain huonot alikersantit ja hyvät kokelaat, mutta kavereiden kanssa puhuttaessa monella muullakin oli samanlaiset mielipiteet.

Olen samaa mieltä Fordelin kanssa siitä, että armeijan johtamiskoulutus on hyvä asia niille joita juuri jännittää esim. powerpoint esitelmien pitäminen tai porukan edessä puhuminen. Työelämässä missä työskennellään eri alojen asiantuntijoiden kanssa, jotka voivat edustaa montaa eri kansallisuutta ei mielestäni armeijan johtamiskoulutuksesta ole mitään hyötyä.

Armeijassahan kyse on juuri siitä, että vaikka johtaja olisi kuinka väärässä joku homma pitää tehdä, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä. Tämä tapa ei mielestäni toimi monissa muissa yhteisöissä, missä tulee kuunnella myös muiden mielipiteitä.

Tietenkin ihmisrobottihommissa myös armeijan johtaminen voi toimia kuin junan vessa.

Summa summarum, jos intistä haluaa ottaa mahdollisimman "paljon" irti mielestäni 6kk tai RUK ovat ainoat vaihtoehdot.

 

[varjo]

Olen samaa mieltä Fordelin kanssa siitä, että armeijan johtamiskoulutus on hyvä asia niille joita juuri jännittää esim. powerpoint esitelmien pitäminen tai porukan edessä puhuminen. Työelämässä missä työskennellään eri alojen asiantuntijoiden kanssa, jotka voivat edustaa montaa eri kansallisuutta ei mielestäni armeijan johtamiskoulutuksesta ole mitään hyötyä.

Armeijassahan kyse on juuri siitä, että vaikka johtaja olisi kuinka väärässä joku homma pitää tehdä, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä. Tämä tapa ei mielestäni toimi monissa muissa yhteisöissä, missä tulee kuunnella myös muiden mielipiteitä.

En kyllä tiedä missä armeijassa olet ollut itse intissä, mutta ainakaan itse en muista että intissä/kertausharjoituksissa touhu olisi ollut tuollaista.

Muutenkin Fordelin näkemys on nyt hieman biasoitunut siitä, ettei hän oikein kykene näkemään armeijaa muuna kuin jonkinlaisena "huudetaan ja juostaan"-tyylisenä instanssina, ihan kuin sotilasjohtaminen on vain käskyjen antamista ja punnerruttamista kun taas yritysmaailmassa johtaminen on niin kovin erilaista, not. Sotilasjohtaminen varusmiesorganisaatiossa on jotain aivan muuta kuin pelkkää yksiulotteista käskemistä, vaan yksinkertaisesti sitä että alaisia johdetaan yhteisen päämäärän tavoittamiseksi vaadittavilla keinoilla.
Huutaminen, kyykytys yms. voi toimia jossain määrin P-kaudella kun siviilimadoista pitää nopealla aikataululla saada koulittua tarvittaessa käskyjä tottelevia sotilaita, mutta varsinaisilla erikoiskoulutuskausilla metodeitten on syytä muuttua jos tahtoo myös oikeasti saada alaisten kunnioituksen ja toisaalta saada alaiset toimimaan annettujen ohjeitten mukaan ilman kitkaa.

Ihmisten erilaisten ominaisuuksien huomiointi, rajoitteitten ja avujen hyödyntäminen sotilastoiminnassa on ihan samaa mitä kuka tahansa yritysjohtaja tekee ja se mitä varusmiesjohtaja saa, on kokemusta tästä kokonaisuudesta. Sotilasjohtaminen myös tuo kokemusta omien heikkouksiensa havaitsemiseksi, synnynnäisillä johtajillakin on puutteensa ja on paljon parempi jos esim. stressin seurauksena syntyvät ongelmat avautuvat itselle "merkityksettömän" varusmieskoulutuksen aikana eikä vasta sitten kun ensimmäistä kertaa firmalla menee huonosti ja vaimo ja lapset huutavat kotona.
Samat johtamisperiaatteet toimivat organisaatiosta riippumatta, juuri kokemus opettaa soveltamaan menetelmiä eri tavalla vaikka nyt akateemisessa asiantuntijaorganisaatiossa tai sitten suorittavan työn organisaatiossa. Se minkä jokainen johtamista vähänkään tunteva ihminen tietää on se, että ei ole mitään "ainoaa oikeaa" tapaa johtaa, vaan erilaisilla tavoilla voi päästä samaan tulokseen.

Vain täydellinen idiootti (tai ihminen jolla ei ole johtamiskokemusta) kyseenalaistaa johtamiskokemuksen roolia johtamisosaamisen kehittymiselle, riippumatta siitä millaista se kokemus on, koska on juuri johtajasta itsestään kiinni miten hän käyttää kokemuksen tuomia tietoja omassa kehittymisessään.
Koska suurin osa ihmisistä ei ole täydellisiä johtajia kaikessa, on kaikki kokemus hyväksi, jos vain ottaa jotain irti siitä kokemuksesta.
Ainakin itse koen että se johtamisen sivuainekokonaisuus yliopistossa (lue kirjojen lukemista ilman mitään kontaktia käytäntöön) kyllä antoi loppupeleissä paljon vähemmän kuin varsinainen johtamiskokemus niin intissä kuin vapaa-ajan harrastuksissa.

 

[Fordél]

Muutenkin Fordelin näkemys on nyt hieman biasoitunut siitä, ettei hän oikein kykene näkemään armeijaa muuna kuin jonkinlaisena "huudetaan ja juostaan"-tyylisenä instanssina, ihan kuin sotilasjohtaminen on vain käskyjen antamista ja punnerruttamista kun taas yritysmaailmassa johtaminen on niin kovin erilaista, not.

Edelleen, kannattaa lukea näitä viestejä ennen kuin tekee näitä johtopäätöksiä. Olen tästäkin asiasta tänne kirjoittanut ja tiedän kyllä ihan tarpeeksi hyvin nykyarmeijan johtamistavat.

 

[varjo]

Edelleen, kannattaa lukea näitä viestejä ennen kuin tekee näitä johtopäätöksiä. Olen tästäkin asiasta tänne kirjoittanut ja tiedän kyllä ihan tarpeeksi hyvin nykyarmeijan johtamistavat.

No ei siltä vaikuta, kun toistelet jokatoisessa viestissä pelkästään olkiukkoja siitä mitä sotilasjohtaminen on ja miten se ei toimi "vaativissa johtamistehtävissä" tai ettei se toimi työelämässä jne.

Ja ongelma ei ole se, että tunnetko vai etkö tunne intin johtamistapoja, vaan se ettet kykene ymmärtämään että johtamiskokemus itsessään on tärkeää, koska se millaista johtamistapaa soveltaa on loppupeleissä täysin yhdentekevää jos johtajalla ei ole kokemusta minkäänlaisesta johtamisesta.
Tai ylipäätänsä se, että erottelet nyt mitenkään määrittelemättä "inttijohtamista" jonkinlaisesta "oikeasta johtamisesta", yhä vain sinä tunnut elävän jossain maailmassa missä kaikki intissä tapahtuva johtaminen on vain jonkinlaista syljensekaista taaksepoistuttamista millä ei tosiaan kauheasti ole sovelluskohteita siviilielämässä.

 

[TosiFani]

Edelleen, kannattaa lukea näitä viestejä ennen kuin tekee näitä johtopäätöksiä. Olen tästäkin asiasta tänne kirjoittanut ja tiedän kyllä ihan tarpeeksi hyvin nykyarmeijan johtamistavat.

Tätä olet toistellut jatkuvasti ja olet näin asettautunut keskustelun yläpuolelle. Miten sinä edes pystyt kommentoimaan armeijan johtajakoulutusta, kun sinulla ei kunnon kokemusta siitä?

 

[Fordél]

No ei siltä vaikuta, kun toistelet jokatoisessa viestissä pelkästään olkiukkoja siitä mitä sotilasjohtaminen on ja miten se ei toimi "vaativissa johtamistehtävissä" tai ettei se toimi työelämässä jne..

No huh huh. Laitappa tänne viesti, jossa kirjoitan, että armeijan johtamisopit eivät toimi työelämässä ja jatketaan sitten keskustelua.

Olen kirjoittanut, että "työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä" intin johtamisopeilla ei tee juuri mitään. En ole kirjoittanut, että työelämässä intin johtamisopeilla ei tee mitään. Jos johtamisteorioita yhtään tunnet, on erotettava suorittavat työt ja vaativammat asiantuntijuutta vaativat työt. Ensimmäiseen intin opeista on hyötyä, toiseen taas ei suuremmin. Näin olen koko ajan kirjoittanut.

Entä mitä tulee kokemukseen? Olen kirjoittanut, että kaikesta on toki hyötyä, mutta johtamiskokemukset ovat eri asia kuin intin johtamisopit. Täällä olen käsittääkseni koko ajan koittanut kirjoittaa intin johtamisopeista, joista ei ole hyötyä vaativissa työelämän johtotehtävissä. Kokemukset ovat asia erikseen. Jos hyviä sellaisia saa esim. AUK:sta niin hyvä niin.

 

[varjo]

No huh huh. Laitappa tänne viesti, jossa kirjoitan, että armeijan johtamisopit eivät toimi työelämässä ja jatketaan sitten keskustelua.

Tsiisus, luetko sinä edes omia viestejäsi.
"Jos työelämässä kiinnostaa johtaminen, suosittelen tuon 6kk:n aikana ja vuoden palveluksestä säästyneen toisen 6kk:n aikana lukemista pääsykokeisiin ja hakemaan johtajakoulutus asiaosaamisen ja johtamisopintojen kautta yliopistosta eikä mistään intistä."

Eli aika selvästi toteat, että intin johtamiskoulutuksella ei ole oikein mitään merkitystä.

"Sanoin vain, että tuosta intin johtajakoulutuksesta on hyötyä lähinnä niille, joilla on tiettyjä epävarmuustekijöitä. Työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä ei intillä tee mitään eikä sillä näihin hommiin pääsemisissä ole juurikaan hyötyä"

"Armeijan johtamistavoista voi olla hyötyä esim. kriisitilanteissa tai töissä, jotka eivät vaati luovutta tai suurta asiantuntijuutta vaan ovat lähinnä suorittavia duuneja. "

Eli tiivistäen, sinulla ei oikein ole mitään hajua intin johtamiskoulutuksesta eikä oikein johtamisesta itsestäkään, kun noin innokkaasti mitenkään perustelematta kategorisoit johtamista.

Olen kirjoittanut, että "työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä" intin johtamisopeilla ei tee juuri mitään. En ole kirjoittanut, että työelämässä intin johtamisopeilla ei tee mitään. Jos johtamisteorioita yhtään tunnet, on erotettava suorittavat työt ja vaativammat asiantuntijuutta vaativat työt. Ensimmäiseen intin opeista on hyötyä, toiseen taas ei suuremmin. Näin olen koko ajan kirjoittanut.

Ok, myönnettäköön että sen sijaan että perustelisit vihdoin väitteitäisi oletkin onnistunut suojaamaan itsesi jossittelulla.
Sen sijaan tuo kategorisointisi on täysin perusteeton siltä osin että et ole vieläkään mitenkään sanonut miten intin johtamismetodiikka per se _ei_ sovellu myös asiantuntijaorganisaation haasteisiin. Elät nyt jatkuvasti jossain maailmassa missä inttijohtaminen on vain sitä alokkaille huutamista, mutta unohdat sen että se on vain pieni osa todellisuutta. Luuletko, että vaikkapa 12kk yhdessä palvelevat laskuvarjojääkärit huutavat taaksepoistumista kurssitovereilleen sen jälkeen kun osa heistä on käynyt RUK:n ja heistä on tullut partionjohtajia? Entä 12kk yhdessä palveleva vaunumiehistö, missä yksi kaveri nyt vain käy sen AUK:n ja muut jäävät miehistöasteelle. Tai ylipäätänsä johtamista on myös se omien varusmiesjohtajatoverien johtaminen E- ja J-kaudella. Mutta ei, inttijohtaminen on vain sitä yhdenlaista suorittavan työn johtamista, eikä mitään muuta.

Kirjoitat paljon, mutta perustelet vähän, karikatyyrisesti (ei niinkään henkilökohtaisuutena) voisi sanoa että yliopiston johtamiskoulutusta parhaimmillaan. Muistaakseni henkilöstöjohtamisen tentissäkin lähinnä kysyttiin mitä joku nimi NN on mieltä jostain, kolmen esseen verran, mutta varsinaisesti mitään ei pitänyt perustella, sen kuin kirjoitti sen mitä NN, ZZ ja YY olivat sanoneet kirjoissaan.

Entä mitä tulee kokemukseen? Olen kirjoittanut, että kaikesta on toki hyötyä, mutta johtamiskokemukset ovat eri asia kuin intin johtamisopit. Täällä olen käsittääkseni koko ajan koittanut kirjoittaa intin johtamisopeista, joista ei ole hyötyä vaativissa työelämän johtotehtävissä. Kokemukset ovat asia erikseen. Jos hyviä sellaisia saa esim. AUK:sta niin hyvä niin.

Taas kerran, heität väitteitäsi ilmaan ilman mitään perusteluita. Ja vielä kerran, miten intin johtamisopeista ei ole hyötyä, kerrotko nyt vihdoin vähän tarkemmin tästä oivalluksestasi.
Esim. ihmisen yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen, täysin turhaa "vaativissa johtotehtävissä" varmastikin. Alaisten motivointi, kuka urpo sellaista tarvitsee. Älyllisten haasteitten antaminen alaisille kykyjensä mukaisesti, prkl asiantuntijaorganisaatioissa ei tarvita mitään älyllisiä haasteita. Luottamuksen rakentaminen, ei alaisten pidä luottaa johtajaan, vaan totella!!!!!1111111

 

[Fordél]

Eli aika selvästi toteat, että intin johtamiskoulutuksella ei ole oikein mitään merkitystä.

Et ole nyt nyt tosissasi? Aluksi väität, että olen kirjoittanut ettei johtamiskoulutuksella ole mitään merkitystä mutta sitten heätät heti perään kaksi lainaustani:

"Sanoin vain, että tuosta intin johtajakoulutuksesta on hyötyä lähinnä niille, joilla on tiettyjä epävarmuustekijöitä. Työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä ei intillä tee mitään eikä sillä näihin hommiin pääsemisissä ole juurikaan hyötyä"

"Armeijan johtamistavoista voi olla hyötyä esim. kriisitilanteissa tai töissä, jotka eivät vaati luovutta tai suurta asiantuntijuutta vaan ovat lähinnä suorittavia duuneja. "

Johan tossakin tuodaan esille kohdat, joissa mielestäni intin johtamiskoulutuksestä on hyötyä. Kun luetun ymmärtäminen näyttää tökkivän, niin teen sinulle tiivistelmän missä intinjohtamisopeilla ja koulutuksella on mielestäni ainakin merkitystä:

1. Kriisitilanteissa
2. Jos on heikkuoksia itseluottamuksen ja sosiaalisen kanssakäymisen kanssa
3. Suorittavissa töissä

Vieläkö olet samaa mieltä, että mielestäni intin johtamiskoulutuksella ei ole mitään merkitystä?

Eli tiivistäen, sinulla ei oikein ole mitään hajua intin johtamiskoulutuksesta eikä oikein johtamisesta itsestäkään, kun noin innokkaasti mitenkään perustelematta kategorisoit johtamista.

Tarkoitat tällä mitä? Ja miten itse kategorisoit johtamista? Mielestäsi on siis vääsin kategorisoida se työstä käsin eli jakaa työt suorittaviin tehtäviin ja asiantuntijuutta vaativiin. Tästä olen tänne kirjoittanut enemmänkin, mutta mielestäsi tuo (joka on vain yksi tapa) jaottelu on väärä?

Ok, myönnettäköön että sen sijaan että perustelisit vihdoin väitteitäisi oletkin onnistunut suojaamaan itsesi jossittelulla.
Sen sijaan tuo kategorisointisi on täysin perusteeton siltä osin että et ole vieläkään mitenkään sanonut miten intin johtamismetodiikka per se _ei_ sovellu myös asiantuntijaorganisaation haasteisiin. Elät nyt jatkuvasti jossain maailmassa missä inttijohtaminen on vain sitä alokkaille huutamista, mutta unohdat sen että se on vain pieni osa todellisuutta.

Missä olen sanonut, että intin johtaminen on vain huutamista? Kun kerran tällaista väität niin heitä tänne se viestini, jossa olen näin sanonut, kiitos.

Mitä tulee väitteeseen, että en ole perustellut kantaani niin tässä on viesti, jonka olen tähän keskusteluun kirjoittanut. Eli jos vain vaivaudut lukemaan kirjoituksia, ei tarvitse tuollaisia aivopieruja heittää.

Riippuu täysin siitä työtehtävästä, johon johtamista opetellaan. Armeijan johtamistavoista voi olla hyötyä esim. kriisitilanteissa tai töissä, jotka eivät vaati luovutta tai suurta asiantuntijuutta vaan ovat lähinnä suorittavia duuneja.

Ja jos luet näitä kirjoittamiani tekstejä, olen kirjoittanut, että armeijan johtamisopeilla ei tee juuri mitään työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä, joihin kuuluvat juuri nuo muut kuin suorittavat ns. perushommat. Kun työprosessi voidaan selvästi ennakoida ja tiedetään tarkasti miten päästään haluttuun lopputulokseen, voidaan armeijantyylisillä johtamistavoilla johtaa. Sitten kun taas lopputulos on epävarmuuden peitossa eikä tiedetä miten haluttuun lopputulokseen päästään, tarvitaan muunlaista johtamista, jota taas ei armeijasta opita.

 

[varjo]

Et ole nyt nyt tosissasi? Aluksi väität, että olen kirjoittanut ettei johtamiskoulutuksella ole mitään merkitystä mutta sitten heätät heti perään kaksi lainaustani:

Tuo kommenttihan perustui siihen ensimmäiseen lainaukseen, missä yksiselitteisesti totesit "ettei mistään intistä" kannata hakea johtamiskokemusta yms.

1. Kriisitilanteissa
2. Jos on heikkuoksia itseluottamuksen ja sosiaalisen kanssakäymisen kanssa
3. Suorittavissa töissä

Vieläkö olet samaa mieltä, että mielestäni intin johtamiskoulutuksella ei ole mitään merkitystä?

Olet näemmä yhä autuaan kyvytön ymmärtämään, että olen koko ajan yrittänyt sanoa että tuo määrittelysi on täysin perusteeton. Ja juuri tuolla jaottelulla vain osoitat, että mielestäni intin johtamiskoulutuksella ei ole merkitystä em. alueitten ulkopuolella, mikä on juuri se perusteeton väite mihin olen puuttunut.

Tarkoitat tällä mitä? Ja miten itse kategorisoit johtamista? Mielestäsi on siis vääsin kategorisoida se työstä käsin eli jakaa työt suorittaviin tehtäviin ja asiantuntijuutta vaativiin. Tästä olen tänne kirjoittanut enemmänkin, mutta mielestäsi tuo (joka on vain yksi tapa) jaottelu on väärä?

Johtamisen kategorisointi on ihan normaalia, mutta se että kategorisoit ilman mitään perusteita intissä käytetyn johtamismetodiikan soveltuvaksi vain tietyntyyppiseen johtamiseen on täysin perusteetonta.

Missä olen sanonut, että intin johtaminen on vain huutamista? Kun kerran tällaista väität niin heitä tänne se viestini, jossa olen näin sanonut, kiitos.

No voit toki kertoa mitä se inttijohtaminen on, koska minähän vain referoin sinun viesteistäsi tullutta käsitystä siitä millaisena sinä näet inttijohtamisen. Ja jos olet seurannut keskustelua, en ole ainoa joka on tehnyt saman havainnon, joten onko kyse vain yhteisestä lukutaidottomuudesta vai kenties jotain omassa ulosannissasi/argumentaatiossasi (tai sen puutteessa).

Mitä tulee väitteeseen, että en ole perustellut kantaani niin tässä on viesti, jonka olen tähän keskusteluun kirjoittanut. Eli jos vain vaivaudut lukemaan kirjoituksia, ei tarvitse tuollaisia aivopieruja heittää.

Tuotako kutsut perusteluksi? Missä ne perustelut nyt ovat yhtään millekään esittämälläsi väitteelle?
Jatkat vain samaa kategorisointia siihen mihin inttijohtamista voi käyttää ja mihin ei, ilman että mitenkään erittelet miksi esim. mainitsemani älyllinen stimulointi, alaisten inspirointi ja motivointi, yksilöllisten tarpeitten huomiointi ja luottamuksen rakentaminen _eivät_ käy "vaativissa johtotehtävissä".
Toisaalta oletan kyllä että ymmärrän missä se ongelma piilee, olet lukenut johtamiskurssien aikana niin paljon organisaatiojohtamisen teorioita yms. että unohdat että johtaminen on aina, riippumatta tasosta, myös ihmisjohtamista (niin sen vuoropäällikön ja duunarin kuin toimitusjohtajan ja vaikkapa talousjohtajan välillä) ja juuri sitä inttijohtaminen on.

Ihan mielenkiinnosta, mikä se sinun johtamiskokemuksesi määrä ja toisaalta opintokokonaisuutesi suuruus onkaan. Kun olet nyt suureen ääneen tässä kertonut johtamisesta niin paljon, niin tokihan sinulla on oltava varsin laaja kokemus ja asiantuntemus asiasta. Erityisesti kiinnostaisi kuulla kokemuksiasi vaativista johtotehtävistä, kun tunnut olevan alan asiantuntija ainakin sen verran paljon korostat noita tehtäviä ja niitten erikoisluonnetta "tavalliseen johtamiseen" verrattuna.

 

[Fordél]

Tuo kommenttihan perustui siihen ensimmäiseen lainaukseen, missä yksiselitteisesti totesit "ettei mistään intistä" kannata hakea johtamiskokemusta yms..

Ja muutamalla sanalla poistat sitten kaiken muun minkä tänne olen kirjoittanut. Hienoa keskustelukulttuuria varjo!

Olet näemmä yhä autuaan kyvytön ymmärtämään, että olen koko ajan yrittänyt sanoa että tuo määrittelysi on täysin perusteeton. Ja juuri tuolla jaottelulla vain osoitat, että mielestäni intin johtamiskoulutuksella ei ole merkitystä em. alueitten ulkopuolella, mikä on juuri se perusteeton väite mihin olen puuttunut.

Johtamisen kategorisointi on ihan normaalia, mutta se että kategorisoit ilman mitään perusteita intissä käytetyn johtamismetodiikan soveltuvaksi vain tietyntyyppiseen johtamiseen on täysin perusteetonta.

Niin et edelleenkään ole vastannut kysymykseeni, että miten itse kategorisoit johtamisen?

Ja olen edelleen perustellut miksi mielestäni intin johtamisopit käyvät suoritettuun työhön.

Toisaalta oletan kyllä että ymmärrän missä se ongelma piilee, olet lukenut johtamiskurssien aikana niin paljon organisaatiojohtamisen teorioita yms. että unohdat että johtaminen on aina, riippumatta tasosta, myös ihmisjohtamista (niin sen vuoropäällikön ja duunarin kuin toimitusjohtajan ja vaikkapa talousjohtajan välillä) ja juuri sitä inttijohtaminen on.

Sori, mutta tämäkään mutuheittosi ei osunut. Tiedän kyllä perusjaottelun ihmistenjohtamisesta ja asioiden johtamisesta.

Ihan mielenkiinnosta, mikä se sinun johtamiskokemuksesi määrä ja toisaalta opintokokonaisuutesi suuruus onkaan.

Kuten ei kukaan muukaan ole täällä velvollinen ilmoittamaan CV:ään ja opintojaan, en minäkään siihen ryhdy. Jokainen antakoot kirjoitusten puhua puolestaan ja tekee siitä omat johtopäätöksensä.

 

[TosiFani]

...

Olen erityisopettaja, RUK 183, Jaarli.

Koko tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun Tutzba kehui omaa johtamiskauttaan palkitsevaksi ja viihdyttäväksi. Tähän sinä kommentoit:

"Suosittelen kaikille alokkaille, joilla on itsevarmuus ja sosiaaliset taidot öpaut kohdillaan eivätkä ne tarvitse intin johtajakoulutuksen kautta pönkitystä, hakeutumista 6kk:n palvelukseen. Jos työelämässä kiinnostaa johtaminen, suosittelen tuon 6kk:n aikana ja vuoden palveluksestä säästyneen toisen 6kk:n aikana lukemista pääsykokeisiin ja hakemaan johtajakoulutus asiaosaamisen ja johtamisopintojen kautta yliopistosta eikä mistään intistä."

Eli tässä sinä lyttäät intin johtamiskoulutuksen (joka sisältää sen käytännön johtamiskokemuksen) ja myöhemmin sanoit vielä:

"Työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä ei intillä tee mitään eikä sillä näihin hommiin pääsemisissä ole juurikaan hyötyä. Mutta jos se auttaa epävarmaa yksilöä niin mikäs siinä."

Eli jatka edelleen intin johtamiskoulutuksen väheksymistä. ...vaativissa johtotehtävissä ei intillä tee mitään ... Ei kai tuon suorempaa voi sanoa.

Nyt venkoilet siffamaisesti ja yrität pelastaa kasvosi vääntelemällä sanomisiasi. Ehkä voisit vaan suoraselkäisesti sanoa, että liiottelit hieman ja että kyllä siitä intinkin johtajakoulutuksesta ihan hyötyä on. Eli Tuztban kehotus on ihan varteen otettava vaihtoehto.

 

[Fordél]

Ehkä voisit vaan suoraselkäisesti sanoa, että liiottelit hieman ja että kyllä siitä intinkin johtajakoulutuksesta ihan hyötyä on. Eli Tuztban kehotus on ihan varteen otettava vaihtoehto.

Olen jo tämän tehnyt aika päiviä sitten eli ilmoittanut omat näkemykseni intin johtajakoulutuksen hyödyistä.

 

[varjo]

Ja muutamalla sanalla poistat sitten kaiken muun minkä tänne olen kirjoittanut. Hienoa keskustelukulttuuria varjo!

Hienosti ohitettu se pointti!
Miten selvemmin minun pitää sanoa, että kommentti jota lainasit koski sitä ensimmäistä lainaustasi joten sitten vastauksesi johon vastasit kahdella muulla lainauksella on hieman epärelevantti.
Se, että toteat intin johtamistapojen olevan merkityksellisiä intissä tms. on lähinnä itsestäänselvyys, joten sen takia on täysin merkityksetöntä myönnätkö sen vai et, koska koko keskustelu keskittyy siihen intin ulkopuoliseen maailmaan.

Niin et edelleenkään ole vastannut kysymykseeni, että miten itse kategorisoit johtamisen?

Miksi minun pitäisi kategorisoida johtamista, en minä ole johtamisen tutkija.
Suorastaan hämmästyttävää, miten yhä puhut aidan seipäästä, kun se aita, eli itse asia, koskee nyt sitä miten kategorisesti rajaat johtamisen jotenkin sellaiseksi että tietyntyyppinen johtaminen toimii vain tietyssä ympäristössä.
Tämähän on kuitenkin vain osittain totta, kyllä, sylki lentäen käskyjen huutaminen toimii paljoltikin vain auktoritäärisessä johtamisessa eli esim. intissä, mutta se ei tarkoita sitä että inttijohtaminen olisi vain edellä mainittua, et voi kategorisoida "inttijohtamista" jos et edes tiedä mitä se on.

Ja olen edelleen perustellut miksi mielestäni intin johtamisopit käyvät suoritettuun työhön.

Teetkö tätä venkoilua nyt tahallasi vai etkö ihan oikeasti ymmärrä mikä ero on sillä että perustelet koko väitteesi tai vain pienen osan siitä. Sinun väitteesihän nyt on, että inttijohtaminen soveltuu vain määrittelemiisi toimintaympäristöihin, mutta et ole mitenkään perustellut miksi se ei sovellu muihin ympäristöihin. Uskoisin tosin että tämä johtuu pääosin siitä, että et vieläkään oikein tiedä mitä eroa on johtamismetodilla ja johtamisen käytännöllä ts. samaa metodiikkaa voi soveltaa eri tavoilla, käskyn voi antaa sylki lentäen mutta myös saman ohjeistuksen voi antaa myös ihan puheäänellä noin äärimmilleen yksinkertaistettuna esimerkkinä.

Sori, mutta tämäkään mutuheittosi ei osunut. Tiedän kyllä perusjaottelun ihmistenjohtamisesta ja asioiden johtamisesta.

No miksi sitten kategorisesti kiellät koko ihmisjohtamiskokemuksen merkitystä johtajan omassa kehittymisessä paremmaksi johtamiseksi? Koska juuri tätä koko ristiretkesi "inttijohtamista" vastaan on, et missään vaiheessa ole edes käsitteellisesti ottanut esille sitä että se inttijohtaminen tuo kuitenkin kokemusta ihmisjohtamisesta, sitä mitä mainostamasi yliopiston johtamiskurssit eivät tuo pätkääkään nm. kokemusta on.
Ja ennenkuin puutut siihen mitä olet sanonut ja mitä et, tähän olet ottanut kantaa suoraan:
"Jos työelämässä kiinnostaa johtaminen, suosittelen tuon 6kk:n aikana ja vuoden palveluksestä säästyneen toisen 6kk:n aikana lukemista pääsykokeisiin ja hakemaan johtajakoulutus asiaosaamisen ja johtamisopintojen kautta yliopistosta eikä mistään intistä"

Kuten ei kukaan muukaan ole täällä velvollinen ilmoittamaan CV:ään ja opintojaan, en minäkään siihen ryhdy. Jokainen antakoot kirjoitusten puhua puolestaan ja tekee siitä omat johtopäätöksensä.

Jep, eiköhän se tämän myötä kaikille tullut selväksi se millä substanssilla liikut.
Mutta ihan selvennyksenä, ei itselläkään niitä johtamisen opintoja ole kuin HY:n Valtsikan Johtamisen sivuainekokonaisuuden C-oppimäärän verran. En voi suositella kenellekään, ellei erityisesti nauti kirjojen ulkoaopettelusta, tentit kun olivat sitä perinteistä "lue 300 sivun kirja ja tenttikysymys koskee yhtä kuvaa sivulla 134".

 

[Fordél]

Miksi minun pitäisi kategorisoida johtamista, en minä ole johtamisen tutkija.

Mutta kuitenkin tuomitset vääräksi kategorisoinnin, jossa olen jakanut työtehtävät kahteen osaan: suorittaviin ja asiantuntijuutta vaativiin (tämä selkeä kahtiajako siksi, että ajatus tulee paremmin ilmi). Suorittavissa töissä koko työprosessi on suht selvä, joten siksi sen johtaminenkin vaati erilaisia tapoja kuin sellaisen, jossa ei tiedetä tarkalleen miten päästään haluttuun lopputulokseen, joten pitää yhdistellä erilaisten asiantuntijoiden osaamista ja käyttää luovuutta. Tämä on yksi tyypillinen kategorisointi, jota en ole kehittänyt, mutta sinulle se ei siis kelpaa?

Toinen tapa on jakaa johtaminen asiajohtamiseen ja ihmisten johtamiseen. Tällä jaotuksella ihmisten johtamisessa on intin opeilla hyötyä kuten olen sen täällä tunnustanut. Itseluottamuksen tai sosiaalisen kanssakäymisen kanssa painiskelevä nuori saa varmuutta ihmisten kanssa toimimiseen. Tuohon toiseen puoleen (eli asioiden johtamiseen) taas intistä ei saa hyötyä ellei sitten tuleva työpaikka ole Suomen armeija.

Jep, eiköhän se tämän myötä kaikille tullut selväksi se millä substanssilla liikut.".

Tämä on sinun mielipiteesi ja sinulla on siihen toki täysi oikeus. Mitään perusteita sinulla toki siihen ei ole muuta kuin nämä kirjoitukset.

Mutta ihan selvennyksenä, ei itselläkään niitä johtamisen opintoja ole kuin HY:n Valtsikan Johtamisen sivuainekokonaisuuden C-oppimäärän verran. En voi suositella kenellekään, ellei erityisesti nauti kirjojen ulkoaopettelusta, tentit kun olivat sitä perinteistä "lue 300 sivun kirja ja tenttikysymys koskee yhtä kuvaa sivulla 134".

Selvä. Surullista, että sinulla oli noin huonot opinnot. Onneksi kaikkialla asiat eivät ole noin huonolla tasolla.