Isäin jalanjälkiä astelemaan. Kunniakasta palvella Suomen armeijan teräksisen selkärangan joukoissa. Laguksen miehiä.Niin se aika rientää ja oma jälkikasvu vietiin eilen Parolannummelle.
Terveisin: Alik. Bat79 KAITR/VPTRI 1/96.
No ei se enää tuosta paremmaksi tule jatkossakaan muuttumaan.Onnea matkaan uusille alokkaille. Niin se aika rientää, vuosikymmenen verran omista ajoista. Snif. Tähänastisen elämän onnellisinta aikaa.
Pinkat ja punkat räjähteii….jos jonkunsorttinen asusteissa iltavahvuus laskennassa…tehtiin pojista miehiäKylläpä täällä on nuorta porukkaa eivätkä tiedä simputtamisesta onneksi mitään.
08/1992 Pohjan prikaati,Hiukkavaara, 3.jääkärikomppania/SPOL.
Oma poika lähti eilen. Ei siellä ainakaan kännykällä anneta surffata. Eilen oli päässyt viestit tsekkaamaan 21.30, tänään ei ole vieläkään viestejä lukenut.
Pinkat ja punkat räjähteii….jos jonkunsorttinen asusteissa iltavahvuus laskennassa…tehtiin pojista miehiä
Terve, aseveli. Samoja polkuja tallattiin. Siitä yhdestä yliluutnantista tehtiin muuten just kenraali. Ja tuolloinen komppanian päällikkö oli ihan täysi Susi.Terveisin viestimies Pekko kelaperse Pelikaani PSPR/PsVK 2/95
Pinkat ja punkat räjähteii….jos jonkunsorttinen asusteissa iltavahvuus laskennassa…tehtiin pojista miehiä
Vahvuuslaskenta pihalla 20 asteen pakkasessa varustuksena oli jotain tyyliin kalsarit, peltipaita ja kusiluistimet. No, ihan itse aiheutettua kun tahallamme vedettiin vituiksi koko homma.Pinkat ja punkat räjähteii….jos jonkunsorttinen asusteissa iltavahvuus laskennassa…tehtiin pojista miehiä
Tehtiinpäs. Se "mieheksi" kasvaminen armeijassa on juuri tuota,että opitaan kestämään vähän kurjuutta ja epämukavuutta ja se, ettei itse ole se maailman napa, vaan homma pyörii vähän isomman porukan ympärillä. Toki samalla opitaan ne tarpeelliset sotajututkin.Mahdankohan olla kovinkin yksin mielipiteeni kanssa, mutta itse kyllä tykkäsin siitä, että armeijassa joutui kokemaan niitä epämukaviakin asioita. Vituttiko marssia talvella märillä jaloilla, kun olit hypännyt ojan pohjalle suojatuaksesi kranaattitulelta? Juu. Entäs täysin hyvän punkan räjäytys? Juu, kyllä. Paljon muitakin epämukavia hetkiä mahtui palvelukseen, mutta tiedostin, että tämä on nyt tälläistä ja se kestää nyt jonkin aikaa ja sitten se on ohi. Ei minusta varmasti yhtään sen parempaa miestä siellä tehty, mutta ei palvelus huonoakaan tehnyt.
Hehe, sama saapumiserä ja panssarintorjuntakomppania. Puolen vuoden mies itse.II/09 PKarPr, Kontiolahti.
No jaa, on siinä hienoinen ero kestää hieman kurjuutta ja epämukavuutta kuin sietää kasapäin ihan turhaa paskaa.Tehtiinpäs. Se "mieheksi" kasvaminen armeijassa on juuri tuota,että opitaan kestämään vähän kurjuutta ja epämukavuutta ja se, ettei itse ole se maailman napa, vaan homma pyörii vähän isomman porukan ympärillä. Toki samalla opitaan ne tarpeelliset sotajututkin.
Kyllä, turhanpäiväinen kiusaaminen ja väärä vallan käyttö ei pitäisi asiaan kuulua. Se ei palvele PV:n eikä asevelvollisen etua. Ihan turhaa pikkumulkkujen hommaa, ja valitettavasti noita vanhan liiton kikkareita on henkilökunnassa edelleen runsaasti.No jaa, on siinä hienoinen ero kestää hieman kurjuutta ja epämukavuutta kuin sietää kasapäin ihan turhaa paskaa.
Mä kävin itse Porin Prikaatissa joskus vuosituhannen alussa. Motivaatio kesti P-kauden yli ja AUK:n alun. Sitten kun ei tullut lähtöä RUK:hon, niin motivaatio aika pitkälti romahti. Kaikista testeistä osapuilleen täydet pisteet, mutta ilmeisesti pällitesteistä jäi vajaaksi. Kotiutuminen olisi ollut heinäkuussa, kaikki muut taistelutoverit pääsivät juhannusvapaille, minut ”arvottiin” jäämään yhden toisen ohella ginekseen. Otin jalat alle muiden lomalaisten mukana, siitä palatessa spollipäällikön kuulusteluun ja ”rangaistuksena” sopivasti esapekkaa, että sai vielä yhden viikonlopun viettää lähes tyhjällä kasarmilla. Sotilaspassiin suunnilleen matalimmat mahdolliset arvosanat.
Kertaamaan olen kuitenkin päässyt kolmen viikon edestä, jostain syystä ylennystä ei ole kuulunut eikä näkynyt. :D
Nykyään hoitaisin homman aika eri tavalla, mutta eipä silloin nuorena ja notkeana paljon huimannut. Keskeyttäminen ei käynyt koskaan edes mielessä ja muiden muroihin en kussut, ainoastaan omiini.