Hyvin nousee taas muistot mieleen kun noita juttuja lukee.
Muistuu mieleen ne pahimmat epätoivon hetket, kun märkänä ja rättiväsyneenä seisoin vartiossa ja mietin epäuskoisena että vaikka 10 päivää on jo takana, on silti leiristä yli puolet jäljellä. Sitä oikein kidutti itseään miettimällä, mitä joku kaveri tai veli kotona silläkin hetkellä tekee, muistan yhden keskiviikon leiriltä kun asemia kaatosateessa vartioidessani mietin että kello on näköjään n. 23 eli siellä varmaan katsellaan kotona Mestareiden liigan loppuottelua ja sen jälkeen painutaan peiton alle sänkyyn mukavasti nukkumaan jne. Nuo hetket jäivät mieleen pahimpina vitutuksen ja yksinkertaisesti armottoman hajotuksen hetkinä.
Vuosi täynnä erinäköisiä ankaria vitutustiloja mutta toisaalta jälkikäteen ajateltuna vuosi täynnä hyviä muistoja. Ne kauheimmatkin hetket ovat aina jälkikäteen kodin lämmöstä muisteltuna ihan kivoja juttuja ja tarinoita.
Muistan hyvin omat huippuvitutuksen hetkeni armeijassa, kyseessä oli minullakin Rovajärven leiri. Meillä se tosin kesti vain puolitoista viikkoa toukokuun lopussa, mutta olihan siellä silloinkin vielä lunta maassa ja vähän pakkasta, tosin leirin aikana lumet suli lähes kokonaan pois.
Ensimmäinen supervitutus tapaus: Kuuluin huoltokomppaniaan ja sen päivän ohjelmana oli pyykinvaihto, eli porukka kävi saunassa ja samalla toivat likaiset vaatteet meille ja me heitimme kuorma-auton lavalta puhtaita tilalle. Ja tietysti siinä samalla kävin itsekkin saunomassa. Tähän saakka ei siis yhtään hullumpaa. Itseasiassa siinähän tuli melkein rock-tähti olo, seisoin (auton)lavalla ja nuoret tytöt heitti minua kohti alushousuja.
No sitten lopulta oli illalla aika palata leiriin, siellä minua odottikin heti puomivartio nakki. No varusteet niskaan ja puomia vartioimaan. Tietysti koska päivällä oli lämmintä en ollut saunomisen jälkeen laittanut villapaitaa päälle, joten illan viiletessä alkoi tulla kylmä siellä paikallaan seistessä.
Vartiovuoro oli muistaakseni klo.21.00-23.00, tai olisi ollut jos joku olisi tullut päästämään minut ja vartiotoverini pois vartiosta. Siinä alkoi vituttamaan jo ihan kunnolla ja sanoin tälle toiselle kaverille, että nyt varmaan päästään vielä kipinävartioon kun täältä joskus päästään pois. No joskus 23.30 aikoihin lopulta seuraavat vartiomiehet saapuivat paikalle ja vapaus koitti.
Ja kuten kaikki varmaan jo arvaavat, pääsin teltan luo ja kuulin taikasanat: "xAnZax, sulla on kipinävuoro seuraavana". Nämä on niitä hetkiä, kun ei oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Vitutus oli sen tasoista, että menin telttaan ja kehoitin kaikkia pukemaan lämpimästi päälle, sillä en todellakaan ala mitään kaminaan vahtimaan enää. Voin kyllä sen tunnin kipinävuoron valvoa mutta mitään muuta en tee. Muutenkin kylmissäni,väsynyt ja vittuuntunut. No kyllähän minä lopulta kun vitutus vähän laantui taisin sen verran puita lisätä ettei tuli päässyt sammumaan. Eli hengissä ja ilman seuraamuksia siitäkin selvittiin.
Toinen tarina samalta reissulta: Leiri loppui ja istuin junassa matkalla tampereelle jossa sitten purettaisiin äijät ja kulkuneuvot pois junasta ja siitä sitten Säkylään. Siinä sitten katselin ikkunasta ulos kun saavuttiin tampereelle ja mitä silmäni näkevätkään? Siellä naiset pelaavat bikinit päällä rantalentopalloa. Mitä minä teen? istun junassa hikisenä,paskasena,väsyneenä,
pitkät kalsarit jalassa. Silloin tuli sellainen olo, että elämästäni on juuri mennyt puolitoista viikkoa täysin hukkaan.
Mutta onhan noita mukava muistella jälkeenpäin.