Pitäisköhän kirjoittaa lyhyt muistelma/avautuminen omista inttiajoista.
Suoritin asepalvelukseni Kontiorannassa jokunen vuosi sitten, aloitin kesällä. Itselläni on aika rapakunto, mutta yleensä olen sillä periaatteella liikenteessä, että se mikä pitää tehdä, niin tehdään kunnolla, ja minähän tein. P-kausi meni suht hyvin ja jostain syystä halusin AUK:hon, varmaan jotain itselleni todistellakseni.
Noh pälli1-testistä (siitä älykkyystestistä) sain aika lähelle täydet, kaikki leirit ja suoritukset olivat menneet hyvin, lihaskunto oli ihan hyvä, cooper-testi aika heikko. Vertais-, ryhmänjohtajan ja kouluttajan arvioinnit sopimisesta AUK:hon olivat kaikki muistaakseni "sopii erinomaisesti" tjsp. Sirad-testissäkin olin päässyt kakkoskierrokselle, jos se mihinkään vaikuttaa.
Mutta, pälli2-testissä (pahamaineinen psykologia-testi) en saanut tarpeeksi pisteitä AUK:hon päästäkseni. Jep, päässäni on ilmeisesti jotain vikana. Passittivat minut uudestaankin kyseiseen testiin, jotta saisin paremmat pisteet, mutta rehellisyyttäni vastailin totuudenmukaisesti kysymyksiin (eli en ole mikään bileiden keskipiste koskaan).
Noh sitten ku tuli päätösten aika ja olin komppanianpäällikön ja -varapäällikön juttusilla, niin he kertoivat että en pääse AUK:hon. Antoivat vaihtoehdotkin, että joko lääkintämieheksi tai vuoden kuskiksi. Kyselin, että eikö ois mahdollista sitten johonki 6kk hommaan päästä, mutta eihän nuo sellaisia vaihtoehtoja antaneet, kun olin kerran mennyt haluamaan 12kk hommaa. Tässä meinas kyllä maailma romahtaa ja melkein itku tulla! Kehtasivat vielä suositella kuskin hommaa sillä perusteella, että se kestäis yhtä pitkään kuin AUK-tie. Noh, sanoinpa sitten herroille, että otetaan sitten vaikka se lääkintämies-juttu ja lupaa kysyen lähdin äkkiä pois vitutuksissani.
Tästä järkytyksestä selvittyäni sitten suoritin kyseisen lääkintämies-kurssin ja olin sielläkin sen kurssin "priimus", niin kuin minua nimitettiin, eli sain eniten pisteitä kurssiarviooni. Sittenpähän loppuintti olikin melkoisen helppoa. Vähän harmitti joulukuussa kun ylennyksiä jaeltiin, niin ei sellaistakaan herunut, vaikka lämärikaverit olivat sitä mieltä, että minulle sellainen olisi kuulunut. Myös veksin henkilökunta oli kuulemma kahdelle lääkintämiehelle ehdottaneet ylennyksiä (nimiä ei kerrottu), mutta ne oli hylätty. Lääkintämiehiä ei kyllä hirveästi arvosteta, kun kuskikurssin kolme parasta saivat vissiinkin automaattisesti ylennyksen. Noh, eipä tuo nyt enää niin haittaa, tuleepahan kertauskutsu pienemmällä todennäköisyydellä. Sitten 9kk ajelin intistä pois, eikä kyseinen päivä ollut elämäni paras päivä, eikä mitenkään ikimuistoinen.
Mitä tästä opimme? Noh ainakin sen, että jos menette isoille herroille toivomaan pidempää palvelusta, sen luultavasti saattekin, vaikkette juuri sitä hommaa mihin haluatte. Ja jos ette halua AUK:hon niin pälli2-testi ainakin omalla kohdallani vaikutti siihen aika paljon. Yhteispistemäärät näistä kaikista kriteereistä oli omissa papereissa isommat, kun monella, jotka AUK:hon pääsivät. Pälli2-testistä en vain saanut tarpeeksi pisteitä. Sitten kun vertaa erääseen tuttuun, joka meni talvella inttiin, oli sairaana parit alun ampumaleirit tai jotain, muutenkin melko töhön oloinen kaveri, niin hän kuitenkin pääsi AUK:hon. Tästä olen vetänyt omat johtopäätökseni, että kesän tuloerässä on joukossa särmempiä kavereita, jolloin kilpailu AUK-paikoista on kovempaa kuin talvella. Toisin sanottuna, kesällä on helpompi välttää kyseinen homma. Ei tarvitse ottaa nokkiinsa mun päätelmistä, saa olla eri mieltä.
Sitten kun jotkut täällä kertoo, että pakostakin intistä jää tuttuja jopa koko eliniän ajaksi, niin itselläni ei kyllä jäänyt. Ei edes sitä kuuluisaa inttikaveria. En ole minkäänlaisissa yhteyksissä ollut intissä tapaamiini tyyppeihin.
Tulipas katkeranmakuinen tilitys. No oli siellä intissäkin ihan hyviä ja hauskoja hetkiä välillä ja tulipahan käytyä. Minneköhän ketjuun sitä seuraavaksi suuntaisi avautumaan...