Inttiin lähdössä?

[Fernando]

Jos ei oo menossa inttiin taikka oo antamassa hyviä vinkkejä inttiin meneville niin hyvä olis että jättäis tän ketjun rauhaan, kiitos.

 

[Myyrä]

Tulee hirveän syyllistynyt olo siitä, että vapaamatkustajilla viitataan C:n paperit saaneisiin. Kuten itsekin olen monesti sanonut, niin itse olisin halunnut todella kovasti käydä armeijan, mutta siihen ei annettu lääkärin eikä rajavartiolaitoksen puolelta edes mahdollisuutta.

Kyllä minuakin todella pännii sellaiset, jotka saavat vapautuksen vedoten jokaiseen pieneenkin vikaansa, mutta täytyy muistaa, että kaikki eivät niitä C:n papereita vapaaehtoisesti ota. Siinä se pieni ero.

Oletko ihan tosissasi tämän marttyyrileikkisi kanssa? Jos olet niin tiedoksi, että missään vaiheessa ei ole mitään ihmettelyä tullut (ainakaan omalta osaltani) niitä kohtaan, joilla on ollut oikeasti jokin terveydellinen syy armeijan skippaamiseen. Vaan on ihmetelty niitä pellejä, jotka keksivät väkisin joitain syitä, mitä voisivat lääkäreille syöttää ja anoa niitä C:n papereita, vaikka ainut oikea vika on korvien välissä.

 

[Nume]

Oletko ihan tosissasi tämän marttyyrileikkisi kanssa? Jos olet niin tiedoksi, että missään vaiheessa ei ole mitään ihmettelyä tullut (ainakaan omalta osaltani) niitä kohtaan, joilla on ollut oikeasti jokin terveydellinen syy armeijan skippaamiseen. Vaan on ihmetelty niitä pellejä, jotka keksivät väkisin joitain syitä, mitä voisivat lääkäreille syöttää ja anoa niitä C:n papereita, vaikka ainut oikea vika on korvien välissä.

Mikä marttyyrileikki? Toin vain ilmi, että kaikki vapautukset ei ole ilman syytä tai tarkoituksella haettuja. Ei sinun osaltasi ole tullut mitään mikä minua ärsyttää, en ole missään niin toki väittänytkän. Mutta nuo, että vapautuksen saaneilta pitäisi ottaa perusoikeudet pois tms. on minun mielestäni naurettavia väitteitä. Eihän ne lääkäritkään tiedä, että kellä oikeasti on vikaa.

 

[Lättykiekko]

TJ 11 ja semmoisia terveisiä, että mukavaa täällä on. Tuntuu ennemminkin, että liian nopeasti meni kuin hitaasti. Hienoja kokemuksia riittää ja nimenomaan semmoisia, mitä ei koskaan enää pääse tekemään/koskaan siviilissä pysty tekemään. Väitän kyllä, että lopulta kaikki kaipaavat inttiaikoja. Äärettömän lyhytnäköistä väittää, ettei ole saanut intistä mitään tai että se on täysin turhaa. Mikä elämässä sitten on tärkeää, ellei kokemukset?

Omasta asenteestahan tämä homma on pitkälti kiinni, olkaa huumorimielellä liikkeellä ja suhtautukaa positiivisesti. Hyvä ohje voisi olla, että teet kaiken täysillä mutta pidät huumorin matkassa. Kaikesta löytyy lopulta huumoria, viimeistään jälkikäteen, ja joskus vitutus menee niin paljon yli, ettet pysty muuta kuin nauramaan. Noita hetkiä tulee ikävä.

Ryhmähenki hioutuu intissä myöskin aivan uskomattoman tiiviiksi. Sitä ei tajuakkaan siviilissä, kun et ole kenenkään kanssa ollut ympäri vuorokauden viikon tai kahden pätkiä putkeen. Metsässä tämä vielä korostuu. Käsittämättömän hienoja miehiä ollut palvelustovereina.

Paljon parjatut armeijan johtamismenetelmätkin ovat mielestäni sovellettuina täysin käyttökelpoisia siviiliin. Vai onko muka jossain siviilihommissa selän takana kyttääminen ja jatkuva kontrolloiminen tehokkain johtamismenetelmä? Tai eikö siviilissä voi omalla ammattitaidolla rakentaa luottamusta alaisiin ja saada heidät yrittämään parhaansa tätä kautta? Lisäksi pääsee johtamaan ja kouluttamaan ensimmäisiä alaisia. Jotkut vielä väittävät, etteivät ole kehittyneet intissä johtajana yhtään vaikka pääsevät oikeasti johtamaan alaisia ensimmäistä kertaa. Alaisia, joista jokainen on ihmisenä erilainen. Toki heistä intissä pyritään tekemään kaikista samanlaisia, mutta se ei silti onnistu kaikkien kohdalla samalla kaavalla.

En vaan millään voi ymmärtää henkilöitä, jotka sanovat inttiaikaa täysin turhaksi ajaksi elämässä. Nämä henkilöt perustelevat sen usein hukkaan heitetyksi, koska voisit olla samaan aikaan töissä ja tienaamassa. Ei se ole turhaa, vaikka et saakkaan siitä rahaa. Saat siitä kokemuksia. Ihmiset jopa maksavat siitä, että saavat kokemuksia esimerkiksi lomamatkoilta tai elokuvista.

Kärjistetty esimerkki:

Henkilö A. Menee peruskoulun jälkeen ammattikouluun. On intin sijaan töissä vuoden. Jatkaa samoissa hommissa, kun oma ikäluokka pääsee intistä ja on töissä 40 vuotta. Jää eläkkeelle.

Henkilö B. Menee peruskoulun jälkeen ammattikouluun. Käy inttiä vuoden. Menee intin jälkeen töihin ja on töissä 39 vuotta. Jää eläkkeelle.

Siinä pientä mittakaavaa, töitä kerkeää kyllä tekemään vaikka kävisitkin intin. Rahaa kerkeää tienata, vaikka kävisitkin intin.

Kokemus, sitä ei rahalla saa.

Terveisin (11 päivän päästä),
res. Kersantti Lättykiekko

PS. Jos haluaa palveluksesta kaiken irti, niin suosittelen hakeutumista erikoisjoukkoihin. Lisää tietoa Firman sivuilta. Jos mikään erikoisjoukko ei sinällään kiinnosta, kannattaa ainakin pyrkiä AUK/RUK linjalla eteenpäin. Kun menee inttiin, niin eikö kannata samantien ottaa siitä kaikki ilo irti? Ei ainakaan jää harmittamaan jälkikäteen.

 

[anatsu]

Hehaa, tulipa haettua hienoihin virkoihin. Mahdollisuudetkin päästä ovat varmaan melkosen kovat, ottaen huomioon terveydelliset tekijät.

1. hakutoive on 1.itptr:n kirjuriksi. Datailla päivät pitkät ja palvella vääpeliä. Varmasti hieno homma ja eikä kovin raskas.

2. hakutoive on 4.itptr:n lähetti. Hoitaisi sotilaskodin ja esikunnan postittamoa ja olisi niinkin rankkoja tehtäviä kuin puhelimeen vastaaminen. Tähän patteriin ei kuulu 6 viikon peruskautta. Sen tähden olisi varmaan ihan ok juttu. Ei tulisi astman tai näön kanssa vaikeuksia.

Jos näihin pääsen, niin sitähän voi jo innolla lähteä sotimaan! (Muutenkin toki asenne kunnossa, mutta terveys niin ja näin.)

 

[tutzba]

Varmaan haluaisit mennä vuodeksi vankilaan, ellei sulla armeija eikä sivari nappais.

Sinua ei siis kiinnosta kumpikaan? Saanko kysyä, että miksi? Tai siis se on ihan ok jos et halua mennä armeijaan, mutta mikä siviilipalveluksessa mättää? Senhän voi (tietääkseni, korjatkaa jos olen väärässä) suorittaa aika monessa eri paikassa. Varmasti sieltä löytyisi joku, joka sinuakin kiinnostaisi.

 

[J.Petke]

1. hakutoive on 1.itptr:n kirjuriksi. Datailla päivät pitkät ja palvella vääpeliä. Varmasti hieno homma ja eikä kovin raskas.

Itse suosittelen tätä vaihtoehtoa. Saa hieman oikeaa vastuutakin ja pääsee ns. sisäpiiriin helpommin. Tämä homma tosin riippuu myös vääpelistä. Mukavan vääpelin kanssa homma toimii ja juttu luistaa. Tästä parempi homma on mielestäni ainoastaan ToimistoAU ja AUKin apukouluttaja.

 

[cottonmouth]

Lässyn lässyn. Ei tässä mitään vapaamatkustajia olla vaan vapautuksen saaneet, sivarit, totaalit ym osallistuvat aivan yhtä paljon yhteiskunnan pyörittämiseen kuin intin käyneetkin. Koulujärjestelmät, julkinen infra, toimimaton terveydenhuolto ym hoidetaan verovaroilla ja jokainen veronmaksaja on yhteiskuntajärjestelmän rakentaja. Kaikki eivät nykypäivänä yksinkertaisesti voi olla sotilaita. Jonkun on kriisienkin aikana ylläpidettävä elintarviketeollisuutta, terveydenhuoltoa, koulutusta ja muuta teollisuutta. On käsittämättömän puusilmäistä väittää että em. asioiden hoitaja olisi jotenkin alempi(/ylempi-)arvoinen kuin metsässä ryynäävä sotilas.

Ei oikein kyllä avaudu miten se jokaiselle ilmeinen tosiasia, että osa ihmisistä hoitaa kriisitilanteessakin yhteiskunnalle välttämättömiä toimintoja liittyy siihen, että pyrkii tietoisesti sluibailemaan velvollisuuksista keksityillä perusteilla? Lisäksi on jotenkin melko lapsellista yrittää kääntää näkökulma siten, että tämän toiminnan tuomitsevat vaikuttaisivat jonkinlaisilta inttiuskovaisilta niputtamalla omaan kerhoonsa aidosta terveydellisestä tms. syystä vapautuksen saaneet, sivarit tai totaalit. Näillä ryhmillähän ei ole mitään tekemistä näiden feikkaajien kanssa. Itse ainakin arvostan sivaria siinä missä perusjääkäriä ja ei se ole myöskään minulta pois, jos joku istuu vakaumuksensa takia vuoden linnassa ja välttää sillä tämän. Paljon enemmän siihen munaa vaaditaan kuin lääkärille kitisemiseen.

Noh, mutta [Tunna]"I'm not here to judge"[/Tunna]. Kukin tavallaan, vaikka en tätä kruununraakkeilua ymmärräkään.

 

[Mopsi|]

Suosittelen jokaiselle armeijaan lähtevälle vilkaisemaan mtv3:lla pyörivää Kasarmi-sarjaa, antaa varsin hyvän kuvan armeijan touhuista. Jaksot on nähtävillä myös Katsomossa. Sarjaa on nyt tullut vasta 6 osaa, jotka käsittelevät armeijjan ensimmäisiä viikkoja, meininki näyttää tuossa vaiheessa varsin tiukalta, mutta helpottuu kyllä palveluksen edetessä. Tietysti eri varuskunnissa toiminnassa on jonkun verran eroja, mutta varsin hyvän yleiskuvan sarja mielestäni antaa.

Itselläni on kotiutumisesta aikaa jo muutoma vuosi, mutta hyviä muistoja ja fiiliksiä kyseinen sarja on itsellä nostanut pintaan. Joten katsomisen arvoinen sarja myös jo meille kotiutuneille. Ja niinkuin monet ovat jo maininneet niin armeijja on kyllä sellainen kokemus, että ei sitä kannata jättää välistä sen takia, kun ei vaan satu kiinnostamaan. Omasta mielestäni armeija antaa paljon enemmän kuin mitä se ottaa.

 

[DaleDoback]

Noniin maanantaina se alkaa. Kajaaniin kutsu kävi ja en nyt tiedä miten päin sitä tässä pitäisi olla. Toisaalta ihan mielenkiinnolla odotan, mutta toisaalta taas pelottaa ihan saatanasti. Kunnon kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, eikä toimeentulo muiden ihmisten kanssa aiheuta päänvaivaa, mutta jokin tökkii. Kajaanissa asepalveluksen suorittaneilta olisi kiva kuulla vähän kyseisestä paikasta?

 

[Ameno]

Pitäisköhän kirjoittaa lyhyt muistelma/avautuminen omista inttiajoista.
Suoritin asepalvelukseni Kontiorannassa jokunen vuosi sitten, aloitin kesällä. Itselläni on aika rapakunto, mutta yleensä olen sillä periaatteella liikenteessä, että se mikä pitää tehdä, niin tehdään kunnolla, ja minähän tein. P-kausi meni suht hyvin ja jostain syystä halusin AUK:hon, varmaan jotain itselleni todistellakseni.

Noh pälli1-testistä (siitä älykkyystestistä) sain aika lähelle täydet, kaikki leirit ja suoritukset olivat menneet hyvin, lihaskunto oli ihan hyvä, cooper-testi aika heikko. Vertais-, ryhmänjohtajan ja kouluttajan arvioinnit sopimisesta AUK:hon olivat kaikki muistaakseni "sopii erinomaisesti" tjsp. Sirad-testissäkin olin päässyt kakkoskierrokselle, jos se mihinkään vaikuttaa.
Mutta, pälli2-testissä (pahamaineinen psykologia-testi) en saanut tarpeeksi pisteitä AUK:hon päästäkseni. Jep, päässäni on ilmeisesti jotain vikana. Passittivat minut uudestaankin kyseiseen testiin, jotta saisin paremmat pisteet, mutta rehellisyyttäni vastailin totuudenmukaisesti kysymyksiin (eli en ole mikään bileiden keskipiste koskaan).

Noh sitten ku tuli päätösten aika ja olin komppanianpäällikön ja -varapäällikön juttusilla, niin he kertoivat että en pääse AUK:hon. Antoivat vaihtoehdotkin, että joko lääkintämieheksi tai vuoden kuskiksi. Kyselin, että eikö ois mahdollista sitten johonki 6kk hommaan päästä, mutta eihän nuo sellaisia vaihtoehtoja antaneet, kun olin kerran mennyt haluamaan 12kk hommaa. Tässä meinas kyllä maailma romahtaa ja melkein itku tulla! Kehtasivat vielä suositella kuskin hommaa sillä perusteella, että se kestäis yhtä pitkään kuin AUK-tie. Noh, sanoinpa sitten herroille, että otetaan sitten vaikka se lääkintämies-juttu ja lupaa kysyen lähdin äkkiä pois vitutuksissani.

Tästä järkytyksestä selvittyäni sitten suoritin kyseisen lääkintämies-kurssin ja olin sielläkin sen kurssin "priimus", niin kuin minua nimitettiin, eli sain eniten pisteitä kurssiarviooni. Sittenpähän loppuintti olikin melkoisen helppoa. Vähän harmitti joulukuussa kun ylennyksiä jaeltiin, niin ei sellaistakaan herunut, vaikka lämärikaverit olivat sitä mieltä, että minulle sellainen olisi kuulunut. Myös veksin henkilökunta oli kuulemma kahdelle lääkintämiehelle ehdottaneet ylennyksiä (nimiä ei kerrottu), mutta ne oli hylätty. Lääkintämiehiä ei kyllä hirveästi arvosteta, kun kuskikurssin kolme parasta saivat vissiinkin automaattisesti ylennyksen. Noh, eipä tuo nyt enää niin haittaa, tuleepahan kertauskutsu pienemmällä todennäköisyydellä. Sitten 9kk ajelin intistä pois, eikä kyseinen päivä ollut elämäni paras päivä, eikä mitenkään ikimuistoinen.

Mitä tästä opimme? Noh ainakin sen, että jos menette isoille herroille toivomaan pidempää palvelusta, sen luultavasti saattekin, vaikkette juuri sitä hommaa mihin haluatte. Ja jos ette halua AUK:hon niin pälli2-testi ainakin omalla kohdallani vaikutti siihen aika paljon. Yhteispistemäärät näistä kaikista kriteereistä oli omissa papereissa isommat, kun monella, jotka AUK:hon pääsivät. Pälli2-testistä en vain saanut tarpeeksi pisteitä. Sitten kun vertaa erääseen tuttuun, joka meni talvella inttiin, oli sairaana parit alun ampumaleirit tai jotain, muutenkin melko töhön oloinen kaveri, niin hän kuitenkin pääsi AUK:hon. Tästä olen vetänyt omat johtopäätökseni, että kesän tuloerässä on joukossa särmempiä kavereita, jolloin kilpailu AUK-paikoista on kovempaa kuin talvella. Toisin sanottuna, kesällä on helpompi välttää kyseinen homma. Ei tarvitse ottaa nokkiinsa mun päätelmistä, saa olla eri mieltä.

Sitten kun jotkut täällä kertoo, että pakostakin intistä jää tuttuja jopa koko eliniän ajaksi, niin itselläni ei kyllä jäänyt. Ei edes sitä kuuluisaa inttikaveria. En ole minkäänlaisissa yhteyksissä ollut intissä tapaamiini tyyppeihin.

Tulipas katkeranmakuinen tilitys. No oli siellä intissäkin ihan hyviä ja hauskoja hetkiä välillä ja tulipahan käytyä. Minneköhän ketjuun sitä seuraavaksi suuntaisi avautumaan...

 

[Sinner]

Noniin maanantaina se alkaa... Toisaalta ihan mielenkiinnolla odotan, mutta toisaalta taas pelottaa ihan saatanasti.

Ole aivan huoleti. Täysin normaalit tunnetilat ja lähes kaikki tulevat inttikaverisi ovat samoissa fiiliksissä. Avoimin mielin vaan. Teet mitä käsketään ja yrität parhaasi. Se riittää.

 

[Hiker]

Tämä vinkki ei ole ehkä kaikille inttiin menijöille sopiva, mutta sanon sen kuitenkin: Hakeutukaa johtajakoulutukseen.

Minä suoritin asepalvelukseni eräässä pohjois-Suomen pienehkössä varuskunnassa muutama vuosi sitten ja aloittaessani päätin, että hakeudun aliupseerikurssille. Tämä siksi, koska opintoni olisivat alkaneet kuitenkin vasta vuoden päästä inttiin menostani, enkä olisi kuitenkaan keksinyt mitään järkevää tekemistä tuolle toiselle puolikaalle vuodelle. Tiesin myös, että jos en olisi johtajakoulutukseen hakeutunut, olisi se harmittanut minua myöhemmin.

Täällä näyttää olleen vääntöä PV:n johtajakoulutuksen tasosta, mikä sinällään on aivan ymmärrettävää, koska johtamis- ja organisaatiokulttuuri puolustusvoimissa oli ainakin ruohonjuuritasolla ns. perseestä. Itse aliupseerikurssi ja RUK eivät tarjonneet kovin kummoisia eväitä itse johtamiseen, sillä ne olivat vain ikään kuin eräänlainen sisäänajo myöhempään toimintaympäristöön, ja varsinainen oppiminen tapahtuikin johtajakaudella.

Intissä johtamisella on joitain erityispiirteitä, kuten se, että johdettavat ovat keskimäärin melko haluttomia tekemään mitään, mutta että heidän on kuitenkin pakko. Huolimatta näistä erityispiirteistä oli omalla tavallaan mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset eri tavalla reagoivat johtamiseeni eri tilanteissa. Sen lisäksi nuo johtajatehtävät pakottivat aktiivisesti poistumaan omalta mukavuusalueelta. Olessani kokelaana joukkueenjohtajan tehtävässä jouduin tietysti ottamaan vastuun koko joukkueen toiminnasta, mikä osoittautui sitten paljon haastavammaksi kuin se, mitä olin kirjoista lukenut tai siihen asti harjoitellut. Tällaiset kohtuullisen haastavat tilanteet myös altistivat minut itsetutkiskelulle, kun olen jälkeenpäin miettinyt, miten toimin kyseisissä tilanteissa, ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Esimerkiksi komppaniamme (sodanajan) varapäällikkönä toimi eräs toinen upseerikokelas, joka oli minua ahkerampi ja älykkäämpi. Hän ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen kyvykäs sosiaalisesti, mikä yhdistettynä pikkutarkkaan luonteeseen ei tehnyt häntä erityisen suosituksi henkilöksi. Itse piilouduin eräällä tavalla tämän epäsuosittuvuuden taakse, esimerkiksi ns. tyhmät käskyt kuitattiin sillä, että ne oli ups.kok. Varapäälliköltä. Myöhemmin olen tätä harmitellut ja jutellutkin aiheesta tämän kaverin kanssa, joten siltä osin asia on käsitelty. Muitakin vastaavia esimerkkejä oman toimintani puutteellisuudesta olen löytänyt näin jälkeenpäin. Minusta tällainenkin itsensä tunteminen on eteenpäin, vaikka se ei ihmisestä mitään maailman karismaattisinta henkilöjohtajaa tekisikään.

Tässä oli pari pointtia, miksi kannattaa hakeutua intin johtajakoulutukseen. Sen lisäksi nuo inttikaverit ovat tuolla alikessu-/upseerikokelastasolla keskimäärin vähän älykkäämpää porukkaa kuin normimosat. Armeijasta saa aika paljon irti, vaikka se ei aina kovin mukavaa olisikaan.

 

[Uleåborgir]

Kajaanissa asepalveluksen suorittaneilta olisi kiva kuulla vähän kyseisestä paikasta?

Ensinnäkin varuskunta on iso. Sotku on aina ammuttu täyteen. Näet sitten, kun pääset sinne, ohjatusti tietysti ensimmäisinä viitenä viikkona. Ruoka on aluksi hyvää, mutta loppua kohti se huononee, eikä sitä voikaan syödä. Valmistaudu henkisesti maitoperunoihin ja omenaan. Tämä johtuu siitä, että muonituskeskuksen eli Mukeen töihin alkaa jokusen viikon kuluttua saapua varusmieskokkeja eli spadeja. Koko p-kausi, eli ensimmäiset 8-9 viikkoa syödään kyllä enimmäkseen ulkona. Aikaa on tuolloin noin 5 minuuttia kauhoa napalmi nassuun. Syöminen suoritetaan asennossa seisten esimiehen ohjatessa ruokailua. Cooperin testiin juostaan 10 kilometriä pitkin pururataa, ja urheilukentällä lämmitellään juoksemalla puolisen tuntia ohjatusti. Sitten juostaan Cooperin testi. Testistä juostaan varuskuntaan. Asennossa juosten. Myös nukkuminen suoritetaan asennossa, mutta silloin saa monesti mennä makuulleen. Sotilaspoliisit valvovat nukkumista.

Ketjun hengessä uskallan kirjoittaa ärsyttävästi:

jatkakaa.

 

[Sateentekijä]

Tässä oli pari pointtia, miksi kannattaa hakeutua intin johtajakoulutukseen. Sen lisäksi nuo inttikaverit ovat tuolla alikessu-/upseerikokelastasolla keskimäärin vähän älykkäämpää porukkaa kuin normimosat. Armeijasta saa aika paljon irti, vaikka se ei aina kovin mukavaa olisikaan.

Jos minut olisi P-kauden jälkeen laitettu aliupseerikouluun, olisin kyllä laittanut hanskat tiskiin. Syynä se, että AUKki-ykkösessä ei oikeasti mitään lepotaukoja pidetä, koko ajan on kiire tehdä ties mitäkin asiaa ja varsinkin ne kaiken maailman marssit kääntävät kantani selkeästi turn off -nappulalle, leireistä puhumattakaan - rankkaa on. Tapaturmien mahdollisuus AUKissa on myöskin suurempi kuin perusmiehistötehtävissä. No, eiköhän jokainen tiennyt, että AUKissa sykitään ja paljon, kunhan vain turisin huvikseni.

AUKin suorittaneille nostan kyllä hattua, varmasti siellä kehittyy paineensietokyky ja itseluottamus kasvaa. Itsestäni ei vain sinne kyllä olisi ollut, mutta onneksi monista muista sinne on menijäksi.

---

Ai niin, mikäs se meikäläisen TJ onkaan? No 2, tietenkin. Eli loppusuoralla ollaan jo tovi oltu ja kohta on mahtavaa ylittää maalilinja. Hienoa päästä siviilielämään taas takaisin ja kyllä sitä osaa arvostaa siviliiä intissä olon jälkeen.

Kyllä intti kasvattaa ja miehistää poikaa. Niin se vain on. Kyllä intistä on hyötyä työelämään ja uudet kokemukset rikastuttavat. Se vitutus kuuluu vain asiaan.

Huumoria mukaan II/12 -saapumieserälle... ja hajotkaa aamuihinne! :)

 

[J.Petke]

Jos minut olisi P-kauden jälkeen laitettu aliupseerikouluun, olisin kyllä laittanut hanskat tiskiin. Syynä se, että AUKki-ykkösessä ei oikeasti mitään lepotaukoja pidetä, koko ajan on kiire tehdä ties mitäkin asiaa ja varsinkin ne kaiken maailman marssit kääntävät kantani selkeästi turn off -nappulalle, leireistä puhumattakaan - rankkaa on.

Ei ainakaan meillä AUK ollut oikeastaan lainkaan rankka. Siellä keskityttiin enemmänkin siihen ns. fiksumpaan puoleen eikä niinkään fyysisesti sykitty liikoja. Toki se oma fyysisen kunnon ylläpitäminen kuului asiaan mutta väitän, että enemmän meillä 6kk miehet olivat sykkimässä kuin me. He kun keskittyivät niihin fyysisiin tehtäviin enemmän kuin järkeä vaativiin.

 

[Sambody]

Kyllä intti kasvattaa ja miehistää poikaa. Niin se vain on. Kyllä intistä on hyötyä työelämään ja uudet kokemukset rikastuttavat. Se vitutus kuuluu vain asiaan.

Jos ei muuta opeta niin sen ettei kannata sitten työelämässä nurista, jos joutuu vähän epämiellyttävämpiäkin hommia tekemään. Täällä se on arkipäivää ja palkkaahan siitä ei saa kuin nimeksi. Henkilökohtaisesti ainakin voin myöntää olleeni melkoinen tissiposki "miestenhommissa" ennen inttiä ja nyt on tullut kelailtua kuinka paljon sitä on tullut siviilissäkin avauduttua turhista asioista, jotka on vaan tehtävä. Sanotaanko näin, että minun kohdalla ainakin on jonkinlaista kypsymistä(/aikuistumista) ihmisenä tapahtunut.

TJ 92

 

[Hippi Hiiri]

lääkintämies-juttu

Meidän komppanian lääkintämiehillä tuntuu olevan ihan oma lääkintämiesjuttunsa. Vuosi sitten kotiuduttiin ja kaksi on jo hengettä: toinen oman käden kautta ja toinen troppeihin. Miettikää mosat kaksi kertaa ennen kuin lähdette lääkintämieskurssille!

Johtamisjutusteluun sellanen näkökulma, että onhan se kiva käskeä, kun muut tottelevat. Jatkuva henkinen paine ei sitten olekaan ihan niin kivaa.

 

[tutzba]

Huutonaurua AUKin rankkuudelle. Sehän oli ihan lepiä aikaa. Ja tähän ne perinteiset, että tietysti joissakin paikoissa AUK on rankka ja joissakin ei, eli yleistäminen sen osalta on turhaa.

Johtamisjutusteluun sellanen näkökulma, että onhan se kiva käskeä, kun muut tottelevat.

Johtamisjutusteluun sellainen näkökulma, että olipa harvinaisen omituinen kommentti. Onhan tuo nyt aivan perseestä, jos johtajaksi hakeutuu sellaisia ihmisiä, joiden pitää pönkittää omaa egoaan.

 

[J.Petke]

Johtamisjutusteluun sellainen näkökulma, että olipa harvinaisen omituinen kommentti. Onhan tuo nyt aivan perseestä, jos johtajaksi hakeutuu sellaisia ihmisiä, joiden pitää pönkittää omaa egoaan.

Totta turiset.

Johtajien hommahan on pitää homma hallussa ja systeemi pyörimässä. He joutuvat käskemään ja pitämään kuria sillä ilman sitä homma ei vaan pyörisi.

Mielestäni kannattaa ehdottomasti hakeutua AUK:hon sillä sieltä kuitenkin saa ne ensimmäiset kokemukset ihmisten johtamisesta ja ns. "homman pyörittämisestä". Ainakin oma kokemukseni toimistoaliupseerina toi hyvää kokemuksta yleisestä asioiden pyörittämisestä ja kokonaisuuden hallitsemisesta.

 

[Fordél]

Onneks vuonna 39 oli suomalaisilla nuorilla miehillä korkeampi moraali kun muutamalla jäpällä tässä ketjussa, tosin silloin näille muutamille olis käynyt köpelösti..no joo aikas huono vertaus mutta kuitenkin.

Todellakin huono vertaus kun kyse on täysin eri tilanteesta. Ja sota-aikanikin oli ongelmia, varsinkin jatkosodan aikana eikä kaikki olleet lähdössä rintamalle riemumarsilla. Osaa ei silloinkaan napannut.

Asevelvollisuus on vaan juttu mikä pitää hoitaa himaan, tai sitten sivariin / totaaliin. Vituttaahan siellä moneen otteeseen, mutta se on saakelin lyhyt aika loppupeleissä ja jälkikäteen niitä hetkiä on hauska muistella vaikka bissen äärellä. Ei muuta kun oikealla asenteella / pilkettä silmäkulmaan tulevat sotapojat kohta alkavaan palvelukseen !

Moni puhuu siitä kuinka intti oli ihan perseestä, mutta kuinka jälkikäteen sitä on ollut mukava muistella. Itse en ymmärrä tätä näkökantaa. Mun mielestä intti oli jo silloin kun siellä olin suht turhaa ajan hukkausta, koska saman olisi voinut opettaa paljon nopeammin. Näin jälkikäteen muistot ovat edelleen ihan samat eikä aika ole yhtään kullannut muistoja. Kyllä paska on paskaa vaikka aikaa kuluisi kuinka.

 

[Ameno]

Meidän komppanian lääkintämiehillä tuntuu olevan ihan oma lääkintämiesjuttunsa. Vuosi sitten kotiuduttiin ja kaksi on jo hengettä: toinen oman käden kautta ja toinen troppeihin. Miettikää mosat kaksi kertaa ennen kuin lähdette lääkintämieskurssille!

Heh, joo, täällä kyllä henki vielä pihisee!

Tosta lääkintämieskoulutuksesta vielä sen verran, että siellä käytiin EA2-kortin myös uimavalvojakurssi!, jonka ansiosta sain aika lepposia kesätöitä parina kesänä intin jälkeen uudella paikakunnalla opiskelemaan muutettuani!
Edit: Uimavalvojakurssihan suoritettiin, koska lääkintämiehet valvoivat uimahallissa sen ensimmäisen kuukauden uusien tulokkaiden tullessa, ennenkuin heistä saatiin sopivat b-miehet uimahallin valvojiksi.

 

[Amerikanihme]

Moni puhuu siitä kuinka intti oli ihan perseestä, mutta kuinka jälkikäteen sitä on ollut mukava muistella. Itse en ymmärrä tätä näkökantaa. Mun mielestä intti oli jo silloin kun siellä olin suht turhaa ajan hukkausta, koska saman olisi voinut opettaa paljon nopeammin. Näin jälkikäteen muistot ovat edelleen ihan samat eikä aika ole yhtään kullannut muistoja. Kyllä paska on paskaa vaikka aikaa kuluisi kuinka.

Onhan se noin tietenkin. Onhan se tavallaan hauska muistella niitä erilaisia kapiaispersoonallisuuksia, mutta eihän se tuska koskaan poistu. En osaa oikein mitään neuvoa antaa inttiin lähtijöille muuta, kuin että kyllä siitäkin selviää kun jaksaa olla tarpeeksi kärsivällinen. Ja kertausharjoitukset oli sitten jo tosi leppoisaa touhua, ihan eri asia kuin varusmiespalvelus.

Johtamisestakaan en tiedä mitä sanoa. Muistaakseni meillä oli psykologinen testi vasta AUK:ssa, ja jotkut puolihullun paperithan siitä minulle tulivat. Mutta RUK:hon laitettiin silti. Ja siellä kaikenmaailman oppilasjohtaja ja -päällikkötehtäviin. Oli kyllä kypsää yrittää määräillä noin 115 hengen porukkaa. Ei ole vain sellainen luonne minulla. Kokelaana olin sitten vielä AUK:ssa santsarina ja sekin meni laidasta laitaan. Ensin pidin kauheaa kuria ja pompotin porukkaa niin, että en varmaan kovin suosittu ollut. Mutta eihän se tuntunut hyvältä minustakaan. Sitten halusin olla enemmän kaveria näiden aliupseerioppilaiden kanssa, josta seurauksena oli sitten kaiken auktoriteetin menettäminen, ja sain tehdä kaiken itse. Sellainen Tuntemattoman Sotilaan vänrikki/luutnantti Koskela-tyyppi on ihanteeni, tyyppi, joka on kaikkien kaveri, mutta jota kaikki kunnioittavat ja kun hän sanoo että "mennääs pojat" niin silloin kaikki menevät mukisematta. Eipä ole helppoa löytää tuollaista kultaista keskitietä. Tuntuu vähän siltä, että toiset ovat syntyneet johtajiksi, toiset taas eivät. Lahjakkuus siis sekin.

 

[Kummeli]

Voi veljet! Olen aina kuvitellut, että muutamaa päivää ennen armeijaa alkaa jännittämään ja pelottamaan ihan sikana, mutta nyt, kun on 4 aamua aikaa armeijaan lähtöön, niin odotan oikeasti jopa vähän innolla sitä. Tällä hetkellä tavoite on asetettu 6kk:n palvelukseen, mutta toki jos vuoden joutuu olemaan, niin sitten vedetään täysiä, muuten pidetään vain hauskaa. Tottakai se hajottaa jos vaan miettii, että kuinka perseestä on lähteä sinne, mutta kun ajattelee positiivisesti, niin hienosti se menee. Intti on kuitenkin mahdollisuus, jota jokaisessa maassa ei ole.

Sitten ihan käytännön asioihin. Mukaan ajattelin ottaa seuraavata tavarat:

-Palvelukseenastumismääräys + lappu, jossa kysytään tilinumeroa
-Passi
-Lompakko (käteistä)
-Puhelin + laturi
-Hygieniatarvikkeet (hammasharja+tahna, shampoot+pesuaineet, parranajovälineet, deodorantti)
-Päällä olevat vaatteet (kelin mukaan mahd. kevyesti, luultavasti shortsit, bokserit, sukat t-paita ja kengät)

Jääkö tuosta luettelosta puuttumaan jotain? Kannattaako ottaa joku reppu, missä kuskaa omat vaatteet takaisin sitten ensimmäisellä lomalla, vai saako ne kulkemaan siinä intistä saatavassa lomakassissa? Tai oikeastaan joka tapauksessa pitää ottaa reppu, kun tuota tavaraa täytyy sinnekin päin kuskata ainakin jonkin verran.

EDIT: Onko muuten esim. Panssarivaunukomppania automaattisesti vuoden nakki, vai onko sielläkin 6kk:n hommia? Tietää vaan sitten mitä osaa pyytää, jos tarjoutuu tilaisuus. Ja kuunnellaanko siellä, jos esittää toivomuksen, että haluaa olla vain tuon puoli vuotta? Tosin luulen, että en ole ainoa joka tuollaisen toiveen esittää. :)

 

[TAM]

Jääkö tuosta luettelosta puuttumaan jotain? Kannattaako ottaa joku reppu, missä kuskaa omat vaatteet takaisin sitten ensimmäisellä lomalla, vai saako ne kulkemaan siinä intistä saatavassa lomakassissa? Tai oikeastaan joka tapauksessa pitää ottaa reppu, kun tuota tavaraa täytyy sinnekin päin kuskata ainakin jonkin verran.

Nythän en ihan tarkkaan tiedä mikä on tänä päivänä systeemi, mutta omat lenkkarit ottaisin ainakin (siis jos ne nyt ei olleet ne kengät mitkä jalassa olet menossa). Ja sitten ehkä omia alusvaatteita jos siltä tuntuu. Alushousut on firmankin puolesta ihan ok, mutta en sitten tiedä millaisia sukkia nykyään jaetaan. Eli ovatko ihan oikeasti käyttökelpoisia myös urheillessa. Ne joilla ei ihan yhtä kauaa ole intin käymisestä tietänevät paremmin.
Niin ja jos noilla kamoilla lähdet, niin varmasti mahtuvat lomakassiin.