Erikoista, että nuorille miehille lenkit tai marssit ovat kauhistus. Itselle ne olivat hyvä treeni muoto, ei kauhistus. Itsele kassulla makaaminen oli kaikista pahinta.
Marssit oli itselle se kovin haaste, koska kestävyyskunto ei ollut mikään kovin kummoinen armeijaan mennessä. Psyykkisestihän marssit on raskaita, kun jo muutenkin puhalluttaa ja tietää että monta tuntia on vielä edessä. Itselle nopeat mutta raskaat suoritukset on mukavampia.
Armeijassa kannattaa muistaa, jos on vähän heikompi kunto että se pääkin alkaa jumittamaan kun jalat ei enää oikein kanna.
Itse olin armeijaan mennessä vähän laskukunnossa, pelaaminen oli jäänyt lukio-iässä ja jne. Siinä peruskaudella se nousi ja AUK 1 oli jo helpompaa ja RUK meni jo ihan mukavasti, vaikka raskasta talvella olikin.
Armeija kannattaa ottaa kokemuksena, ei se ole kuin puoli vuotta pidempään jos olet vuoden siellä. Kyllä siellä töissä ja omilla kämpillä ennättää koko loppuelämänsä köllöttelemään :).
Armeija nosti oman kuntoni ja jatkoi uudelleen syttyneen liikuntakipinän myöhempään elämään. Vähän näin jälkikäteen harmittaa, että lätkä jäi silloin nuorena, tiedä mihin olisi päässyt, vaikka en mikään tähti ollutkaan.
Edit: Tällä sivulla on paljon puhuttu pioneereista ja pst-miehistä. Niiissä hommissa saa kantaa tavaraa ja se kaluston HUOLTO on aika vittumaista. PST tykki eli se raskassinko taitaa vieläkin olla se Musti, painaa jotain 140kg ja on aivan paskainen kun sillä on ammuttu. Monesti iltavahvarin jälkeen pst-miehet kuunasivat vielä kalustoa. Itse en niissä hommissa ollut, vaan korohorossa.
Ja sitten taas tykistössä ja heittimistössä ollaan PALJON leireillä, kun ei niitä hommia kassullakaan opi, kun se kalusto on vaan yksinkertaisesti vietävä sinne metsään. Mutta ei ne leirit aina niin mahdottomia olleet.
Sissit ja jääkärit taas liikkuvat paljon metsässä ja ainakin jv-miehet sykkivät paljon asemarallia ja tetsaavat muutenkin ihan tarpeeksi.