Inttiin lähdössä?

[Jack Daniel's]

Aika moni jonka kanssa jatkoajassa vääntänyt, niin on nyt lähdössä tai vuosi sitten käynyt, hehe. Väittele siinä sitten jostain Kurri vs Selänne kun joku ikijokeri kotiutunut vuosi sitten.

Mistä sinä tiedät, minkä ikäisenä minä olen inttini käynyt? :) Meidänkin yksikössä oli yksi 28-vuotias äijä, joka karkasi ilmeisesti ulkomaille kesken E-kauden inttiä pakoon...

Onnittelut muuten tomageenille Karjalan tykistörykmenttiin pääsemisestä! Hiukan ehkä yksiköstä riippuen; Leppoisat 6kk tulossa, jos pelaat korttisi oikein.

Ainakaan me ei tykistössä:

- Juostu muodosta takaisin tupiin hakemaan vauhtia uuteen järjestymiseen. Tätä tapahtui ehkä 3-4 kertaa koko puolen vuoden aikana.
- Juostu maisemareittiä syömään
- Juostu aamulenkkejä
- Pidetty siivouspalvelua kuin kerran päivässä
- Pidetty tarkkoja siivoustarkastuksia/pinkkatarkastuksia
- Vaadittu Huomio!-huutoa esimiehen saapuessa tupaan
- Marssittu leireille enää E-kaudella(kenttätykistön etu yleensäkin)

Ainoa huono puoli tykistössä on, että ne murkulat ovat kohtuu painavia kannella, jos tväl-mieheksi joudut ja että herätys tulee yleensä aiemmin kuin muiden aselajien yksiköissä... :D EDIT: Ja niin... Ei se AJOOOON !!! huuto keskellä yötä leireillä myöskään mitään herkkua ole...

TJ 0!

 

[TosiFani]

Erikoista, että nuorille miehille lenkit tai marssit ovat kauhistus. Itselle ne olivat hyvä treeni muoto, ei kauhistus. Itsele kassulla makaaminen oli kaikista pahinta.

 

[Cartman-Costanza Kramer]

Itselle jäi AUK ja RUK parhaiten mieleen, koska siellä oli "pukukoppi tunnelma" eli pelattiin joukkueen eteen, eikä joukossa ollut kiukuttelijoita.

Tehtävien välttely ja tutkan alla pysyminen oli taitolaji, mä otin se itse enemmänkin haasteena. Toinen haaste oli pioneereille hallan aiheuttaminen jokaisella leirillä millä olivat samaan aikaan. Myös jalkaväenmittauksessa samaan aikaan ollut Kaartin jääkäriporukka sai kärsiä, siinäpä ihmettelivät mihin nakke makupalat, dukes pitsat ja kuivamuonat hävisivät aamuisin.

Meikäläisen omalla kohdalla jäi parhaat muistot lähinnä muutamasta alikista ja kokelaasta. Meillä ei ainakaan tuota "pukukoppi tunnelmaa" hirveästi ollut, komppania oli kuitenkin viimeisiä todellisia konnakomppanioita ja useampi "inttikaveri" oli tuolloin jo surkeassa kondiksessa ja useampi on poistunut jälkeenpäin tästä maailmasta tai asuu edelleen valtion täysihoidossa. Meillä laitettiin alikessut samoihin tupiin miehistön kanssa j-kaudelle, joten meininki oli loppu intin ajan todella rento ja siellä viihtyi viimeiset kuukaudet jopa erinomaisesti. Varsinkin e-kauden alku oli täyttä tuskaa, kun oli komppanian yleinen nakkikone, mutta erittäin rento ja jopa hauska ITK-kurssi pelasti paljon, siinä missä muut ryynäsi metsässä, me käytiin ampumassa simulaattoria ja mentiin viikoksi Reilaan ammuskelemaan merelle. Herätykset kello. 10 ja ruokana sissipaketit ja makkaraa. Yliluti paikan päälle joskus 12. aikaan ja pois alueelta 17.00 menessä, siinä sitten keskenään ilman vartioita ja saunoen loppu päivät.

Varsinkin loppusodat ja jalkaväenmittaukset olivat varmaan palvelusajan mielekkäimmät kokemukset ja siksi ne tulikin vedettyä kunnialla läpi, hampaankoloon tosin jäi muutaman alikessun vemppa reissut, jonka johdosta loppusodassa olin ryhmäjohtajana ja jalkaväenmittauksessa valitettavasti joukkueen varajohtajana.

Oikeastaan oma vinkki inttiin on se, ettei siellä kuitenkaan mitään pakko ole tehdä, jos ei itse halua. Ja tällä tarkoitan lähinnä juuri auk/ruk/lämäri/pasikuski tehtäviä, kyllä sieltä 180 päivällä pois pääsee, jos sen haluaa käydä. Tosin jos kuuluu siihen "mua ei käsketä" osastoon, niin sitten mars mars käymään se siviilipalvelus, sitä porukkaa en edes minäkään paljon kunnioita.

 

[TosiFani]

...

Minusta kuulostaa, että sinä olet tehnyt enemmän hommia intissä, kuin minä. Tein vain ne hommat mitä piti ja lopun aikaa sai olla omillaan, tosin tästä on jo aikaa... Terveisin res. yliltn.

 

[Cartman-Costanza Kramer]

Minusta kuulostaa, että sinä olet tehnyt enemmän hommia intissä, kuin minä. Tein vain ne hommat mitä piti ja lopun aikaa sai olla omillaan, tosin tästä on jo aikaa... Terveisin res. yliltn.

Hommia ja hommia, riippuu mikä lasketaan. Itelle se oli hauskempaa, kun oli jotain puuhamista, liittyi se sitten palvelukseen, palveluksen välttämiseen tai säätämiseen. Sitten kun varsinkin e-kaudella oli silmätikkuna, joutui tekemään vähän liikaakin ylimääräistä, mutta kun siitä madosta pääsi irti, loppu olikin ihan jees. Aika kului säätäen nopeammin ja varsinkin koti-ikävä oli alussa iso, 17-vnä se oli kuitenkin isohko paikka, meikäläinen täytti 18. semmoisen neljä kuukautta intin päätymisen jälkeen, joten aluksi se oli aika kolkko paikka.

terveisin res. alikersantti.

edit. Kouluttaja päästi "tutkasta" yhdellä e-kauden leirillä, jolla kävin yöllä vartion välissä suunnistamassa pioneerien vartioimalla alueella. Mukana tuotu "sotasaalis" toi mukaanan esitutkintaa ja kuntoutuslomaa.

 

[Oskar15]

TJ- lukuni on jo turvallisesti puolisen vuotta miinuksen puolella. Vaikka asiaa kuinka pyörittelin omassa pääkopassani, niin todella vaikeata oli ja on edelleenkään löytää kyseisestä laitoksesta mitään positiivista. Useasti toistelin, etten koskaan siviilissä aiheittaisi itselleni samanlaista vitutuksen tunnetta. Paljon tuli sluibailtua, eikä jälkikäteen yhtään harmita.

Hajotkaa vaikka liinikseen!

Linkin takaa löytyvällä kappaleella voitte hakea tulevan tiistai- aamun tunnelmaa.
http://youtube.com/watch?v=cw5uVvBJmic

 

[Jeffrey]

Niinhän se on, että tämäkin poika se vaan lähtee huomenna miehistymään. Osoitteena on Santahamina ja sotilaspoliisi. Tarkoituksena olisi olla se täydet 12kk. Omalle kohdalle intti sopii oikeastaan ihan hyvin. Kesälomaa on vietetty reilu kuukausi ja sitä ennen oli duunissa ja koulussa senverta saatanan rankkaa, että en usko intin tuovan mitään suuria vitutuksia. Viime syksynä ja lopputalvella tuollaiset kuuden tunnin yö-unet olisivat olleet lähestulkoon luksusta.

Tässä viestissä haluan kiittää teitä armon palstaveljet ja -siskot mukavista kuluneista yhteisistä vuosista. On ollut lähestulkoon ikimuistoista lukea niin Pete2004 vasemmisto-, kuin Schollin äärioikeisto linjaisia kirjoituksia, kuin myös Mixun takin huminaa. Jälleen yksi elämä on tullut tiensä päähän ja allekirjoittanut vetäytyy takavasemmalle. Elämässä harva-asia on varmaa, mutta se on, että se Jeffrey jonka olette aikaisemmin tuntenut ei enää koskaan palaa. Toivottavasti pystymme vielä tulevaisuudessa vittuilemaan toisillemme ankarasti näin kirjoituspalstan välityksellä. Soijonooro.

 

[varjo]

Samma här. Jotenkin näin paljolti jälkeenpäin tuntuu, että kaikista kovimmat kokemukset ovat nyt vuosien saatossa muuttuneet kaikista parhaimmiksi muistoiksi. Se selviytymisen tunne maalissa; johtamistaidon kokeen 60 kilometrin ja 32 tunnin yhtämittaisen täyspakkausmarssin, iki-ihanien polkupyörämarssien ja tietty Kirkkiksen jälkeen oli sellainen voittajafiilis, että tuskin oikeassa elämässä vastaavanlaista voitontunnetta kokee. Kiroiltua tuli niin paljon, että en varmaan siviilissä tule koskaan yltämään samoihin määriin.

Jep, se Haminan syyskeli on mitä ihaninta herkkua...muistella kesäpäivänä auringonpaisteessa.

Ja tosiaan, sitä tiimihenkeä tai muodikkaammin tiimspirittiä mitä ainakin meillä SissiK:ssa oli niin ei ole tullut sen koommin vastaan, eipä tuota oikein tunnu kukaan muu edes ymmärtävän, kuin sellainen joka sen on itse kokenut.

Tosin kirkkiksen kohdalla toki voittajafiilis nyt oli seurausta luonnollisesta lopputuloksesta, on paha sanoa nyt usean vuoden jälkeen/yleisen mielialan kannalta miltä häviö (eli ei voitto) olisi tuntunut, koska meillä ainakin kisattiin vain ja ainoastaan voitosta.

Sinänsä kyllä sääli, että aika harvassa ovat ne jotka oikeasti näkevät intin mahdollisuutena tehdä jotain _todella_ erilaista, kokea asioita ja haastaa itseään tasoilla joihin ei enää ikinä tule olemaan mahdollisuuksia.

 

[Snaipperi #16]

Joo tuo "talvi-RUK" on ainut oikea vaihtoehto, tai enemmän syksyähän se on. Koleaa ja sateita ja luntakin sitten myöhemmin. "Kesä"-RUK" on sitten ihan makkaran paistoa nuotiolla meininkiä ainakin näin heitinmiehen mielestä. Se lumi ei ole pojat hidaste! Tosin omana aikana ei Haminassa silloin tainnut paljoa lunta olla, mutta peruspaska-Hamina sää.

 

[Väsyneet Kädet]

Joo tuo "talvi-RUK" on ainut oikea vaihtoehto, tai enemmän syksyähän se on. Koleaa ja sateita ja luntakin sitten myöhemmin. "Kesä"-RUK" on sitten ihan makkaran paistoa nuotiolla meininkiä ainakin näin heitinmiehen mielestä. Se lumi ei ole pojat hidaste! Tosin omana aikana ei Haminassa silloin tainnut paljoa lunta olla, mutta peruspaska-Hamina sää.

Itse kurssin 221 (1.JK) käyneenä voin todeta sen talvenkin tulleen. Siltä se ainakin tuntui kun heti ekan viikon lopussa olleen majohajon aikana satoi räntää. (tekee moinen hyvää lisäfiilistä teltan kantamiseen...)
Muutenhan sää oli perus rannikkoilmastoa, eli koko ajan tuulee/sataa poikittain.
Sitten se talvi iskikin. Johalle lähtiessä mittarissa -30 ja kalsarit naamalla liikkeelle. Se talvi oli muutenkin aika pirun kylmä. Voin vaan kuvitella miltä jossain pohjoisen poterossa on silloin tuntunut.

Mutta yhtäkaikki, reissu kannatti. Haminan jälkeen suunnattiinkin sitten Uttiin vielä jokuseksi viikoksi Spol-hommia höntsäileen.

Kyllähän se välillä keljuttaa, mutta omalla asennoitumisella pystyy vaikuttamaan paljon. Ja mikään ei ole typerämpää kuin kitistä siitä, jos joku käskee.

 

[Cactus]

TJ 0

Ei enää tuskaa, ei enää palvelusta. Ei enää paskaa eikä kenttävarustusta!!

Näin se aika etenee ja meikäläinen on ollut jo vuoden reservissä!! :) Kyllähän noilta ajoilta on helvetin hyvät muistot. Uskon että siihen pystyy itse vaikuttamaan että jääkö hyvät vai huonot muistot.

Ainakaan me ei tykistössä:

- Juostu muodosta takaisin tupiin hakemaan vauhtia uuteen järjestymiseen. Tätä tapahtui ehkä 3-4 kertaa koko puolen vuoden aikana.
- Juostu maisemareittiä syömään
- Juostu aamulenkkejä
- Pidetty siivouspalvelua kuin kerran päivässä
- Pidetty tarkkoja siivoustarkastuksia/pinkkatarkastuksia
- Vaadittu Huomio!-huutoa esimiehen saapuessa tupaan
- Marssittu leireille enää E-kaudella(kenttätykistön etu yleensäkin)

No ohhoh, ja minä kun luulin että meillä IT-miehillä oli löysää. ;) Me meinaan:
- Juostiin tupiin hakemaan vauhtia monta kertaa niin sisältä kuin ulkoakin (3-4krt viikossa) :P .
- Maisemareittejä mekään ei kyllä juostu
- Aamulenkkejä kyllä mutta marssien
- SiPa oli kaksi kertaa päivässä (aamu ja iltapvä)
- Kyllä SiPattiin monta kertaa uudestaankin ja kasattiin pinkat uudestaan
- Huomio!! vaadittiin mosakaudella
- Leireille mekään ei marssittu enään E-kaudella.

Mutta ei muuta kuin onnea uusille mosille, kyllä tekin sieltä ehkä joskus kotiudutte.

PS. Hajotkaa aamuihinne. T: Res. ItTkm I/06


-Cactus-

 

[varjo]

- SiPa oli kaksi kertaa päivässä (aamu ja iltapvä)
- Kyllä SiPattiin monta kertaa uudestaankin ja kasattiin pinkat uudestaan

Mitä laksatiivejä teille syötettiin, koska onhan yleisesti tunnettu tosiasia että SiPa on SissiPaskan NATO-yhteensopiva lyhenne :)

Jos siivoaminen ei huvita, ei kannata hakeutua Haminaan, 5 kertaa päivässä kun siivoaa niin ehtii jo hieman leipiintymään hommaan.

 

[Väsyneet Kädet]

Jos siivoaminen ei huvita, ei kannata hakeutua Haminaan, 5 kertaa päivässä kun siivoaa niin ehtii jo hieman leipiintymään hommaan.

Mutta taas toisaalta tarkastus ei ollut ihan vastaavaa pilkunviilaamista kuin monesti "peruspaikoissa". Paitsi tietenkin TKS:n yhteydessä.

 

[mission16W]

Erikoista, että nuorille miehille lenkit tai marssit ovat kauhistus. Itselle ne olivat hyvä treeni muoto, ei kauhistus.

Jep, eivätkä ne olleet edes niin raskaita. Itse en "treenannut" ennen inttiin menoa kuin kävelemällä joka päivä kouluun ja takaisin (noin 3,5km kumpaankin suuntaan) ja tietenkin pelaamalla sitä normaalia höntsä-salibandya. Kerran otti kunnon päälle: kun tultiin taisteluvarustuksessa juosten takaisin kassulle Pohjankankaan perältä, marssijärjestystä jatkuvasti vaihdellen.

Näyttää myös siltä, että väitteet tykistön helppoudesta ovat sitten tuolta Karjalasta päin peräisin, jos Ikijokeriin on uskominen :) Kyllä Niksulassa haettiin vauhtia, kierrettiin metsiä, räjäyteltiin pinkkoja, siivottiin joka välissä ja muutenkin särmättiin ihan riittävästi. Ei silti jäänyt kyllä yhtään paskat fiilikset omasta armeija-ajasta, päinvastoin. Kun rutiinit oppii, intti on helpoin paikka, mihin nuori mies voi päätyä.

EDIT: Tosin leireille emme mekään marssineet, kuten ei tykistössä tietenkään voikaan.

 

[Knower]

Sinänsä kyllä sääli, että aika harvassa ovat ne jotka oikeasti näkevät intin mahdollisuutena tehdä jotain _todella_ erilaista, kokea asioita ja haastaa itseään tasoilla joihin ei enää ikinä tule olemaan mahdollisuuksia.

Täytyy ainakin myöntää, että en kokenut inttiä tuolla tavalla. Paljon on kyllä ihan itsestä kiinni. En ole ihan varma mikä minun suurin ongelmani siellä oli, mutta ehkä yksi oli se ainakin tuolloin 90-luvun loppupuolella vielä vallinnut johtamiskulttuuri. Minua ei oikeastaan koskaan vituttanut varusmiesjohtajat, vaikka siellä niitä tyyppejä luonnollisesti oli, jotka ensimmäistä kertaa elämässään pääsivät pätemään. Ne oli loppujen lopuksi ihan komediahahmoja, ei niissä mitään. Enemmän vitutti jotkut isossakin asemassa olleet skapparit, joiden johtamisotetta ei pystynyt käsittämään ts. en pitänyt heitä minään. Meikäläinen kuitenkin jo tuossa vaiheessa ajatteli siten, että se ihmisen asema yksinään ei anna aihetta oikeasti kunnioittaa häntä. Teoilla ne oikea kunnioitus ansaitaan.

Ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, että minulla ei ollut ongelmia auktoriteettien kanssa. Ei ollutkaan siinä mielessä, että esim. käskyjen vastaanottaminen olisi ollut hankalaa. Moni tuon paikan johtajista ei kuitenkaan ole mitään ruudinkeksijöitä ja jos se kunniotusta ansaitseva ote puuttuu, oma motivoituminen oli hieman hankalaa. Aina sinne metsään toki painettiin, kaverit oli tosiaan kivoja. Muutama hyvä kaveri tuolta ajalta on jäänytkin, se on ehkä mulle ollut se suurin anti.

 

[sampio]

Jaa, jotkut joutuvat ilmeisesti tekemäänkin armeijassa jotain. Lenkkeily tuli mulle tutuksi lähinnä palveluksen jälkeen omalla ajalla, yksi aamulenkki taidettiin tehdä morttikaudella. Leirejäkin 11 kk:n aikana tuli kierrettyä tasan yksi, eikä sinnekään olisi tarvinnut mennä pakolla. Kerran kyllä olin a-valmiusosastossa, kun hälytys iski päälle. Se oli varmaan eniten armeijamainen kokemukseni koko varusmiesaikanani.

Kolme tuttua jamppaa astuu ruotuun tänään. Muistaakseni Vekara, Säkylä ja Upinniemi ovat poikain paikkoina. Onnea matkaan vain niin heille kuin muillekin.

t. Res. korpr. I/99, SavPr, KrhK.

 

[JV]

Muutenhan sää oli perus rannikkoilmastoa, eli koko ajan tuulee/sataa poikittain.
Sitten se talvi iskikin. Johalle lähtiessä mittarissa -30 ja kalsarit naamalla liikkeelle. Se talvi oli muutenkin aika pirun kylmä. Voin vaan kuvitella miltä jossain pohjoisen poterossa on silloin tuntunut.

Ei miltään. Olin 90-luvun alussa ensin Sodankylässä ja sieltä sitten Haminaan. Ja Helsinkiläisenä luulin että Lapissa on kylmä. Mutta koska vaan olen mielummin Lapissa -25:ssä,kun RUK:n pihalla -10:ssä kun mereltä tuulee. Oululaiset ja muutama oikea lapinmieskin ihmettelivät että miten etelässä voi olla niin kylmä.

 

[varjo]

Ei miltään. Olin 90-luvun alussa ensin Sodankylässä ja sieltä sitten Haminaan. Ja Helsinkiläisenä luulin että Lapissa on kylmä. Mutta koska vaan olen mielummin Lapissa -25:ssä,kun RUK:n pihalla -10:ssä kun mereltä tuulee. Oululaiset ja muutama oikea lapinmieskin ihmettelivät että miten etelässä voi olla niin kylmä.

Jep, ilmankosteuden vaikutus kylmyyden "tuntuvuuteen" on todella merkittävä, noin mutu-mittarilla kokemusten valossa voidaan puhua jopa 2-3 kertaisista eroista.

Omalla kohdallani lähinnä Haminassa satoi, satoi ja satoi mutta varsinaisesti kylmää ei ehtinyt tulla missään vaiheessa.

Ja totta sekin, että vaikka siivottiin paljon, niin oikeastaan vain iltatarkastuksessa paikkoja syynättiin tarkasti mutta satunnaisten kouluttajakokelaitten pistotarkastusten (ja seuranneitten fyysisten suoritteitten) takia siivoamiseen kyllä suhtautui ihan riittävällä pieteetillä.

 

[Hazardipakki]

Jos jotain intissä opin oli se, että miksi mennä sieltä missä aita on matalin, kun voi mennä sieltä missä aitaa ei ole.

Suolakuninkaalta muitakin kuningaskommentteja. Armeijassahan tunnetusti viisas pääsee vähemmällä. Itsekin suoritin velvollisuuteni kyseisen periaatteen mukaan, välillä onnistuen, välillä saaden kottikärrykaupalla paskaa niskaan.

Silti en lakkaa ihmettelemästä tyyppejä, joille pokkurointi on kaikki kaikessa. Ja armeijahan antaa oikein hyvät mahdollisuudet nuoleskemalla ylentymiseen. Eräskin tupakaveri otti henkilökohtaisesti sen, että allekirjoittanut petasi sänkynsä muutaman kerran myöhässä. Sama sankarihan päätyi tietysti RUK:iin, säälihän se olisikin ollut, jos ei niin kovalla yrittämisellä ja kumartelemisella kelpaisi.

Niinhän se on, että tämäkin poika se vaan lähtee huomenna miehistymään. Osoitteena on Santahamina ja sotilaspoliisi.

Tässä viestissä haluan kiittää teitä armon palstaveljet ja -siskot mukavista kuluneista yhteisistä vuosista. Elämässä harva-asia on varmaa, mutta se on, että se Jeffrey jonka olette aikaisemmin tuntenut ei enää koskaan palaa. Toivottavasti pystymme vielä tulevaisuudessa vittuilemaan toisillemme ankarasti näin kirjoituspalstan välityksellä. Soijonooro.

Arvon Jeffrey, vaikka sinua odottaakin lupaava tulevaisuus lähimarketin ostoskärryjen työntelijänä, niin ethän anna sen nousta päähän? 12kk vartiokopissa seisominen antaa kyllä varmasti hyvät valmiudet kyseiseen ammattiin.

 

[Väsyneet Kädet]

Ei miltään. Olin 90-luvun alussa ensin Sodankylässä ja sieltä sitten Haminaan. Ja Helsinkiläisenä luulin että Lapissa on kylmä. Mutta koska vaan olen mielummin Lapissa -25:ssä,kun RUK:n pihalla -10:ssä kun mereltä tuulee. Oululaiset ja muutama oikea lapinmieskin ihmettelivät että miten etelässä voi olla niin kylmä.

Se kyllä on totta. Haminassa harvemmin oli tyyntä. Meillä noita kylmiä hetkiä oli useampia: eräät sulkeiset olivat aika rapsakoissa oloissa, puolustusleirillä satoi ensin ja sitten pamahti parikymmentä pakkasta (tietysti sammakkohanskat kädessä - eipä ole aiemmin hanskat jäätyneetkään käsiin), ja sitten tuo Joha. Aamuisin vilkuiltiin mittaria, oliko pakkasta riittävästi aamulenkin peruuntumiseen (olisikohan raja ollut tuo -20..). Mutta niin se aika ne puistot multaa ja hyvillä mielin tuota muistelee.

 

[Jeffrey]

Arvon Jeffrey, vaikka sinua odottaakin lupaava tulevaisuus lähimarketin ostoskärryjen työntelijänä, niin ethän anna sen nousta päähän? 12kk vartiokopissa seisominen antaa kyllä varmasti hyvät valmiudet kyseiseen ammattiin.

En joo. Liikennelentäjäksi ajattelin, mutta eniveis, kopissa sielläkin istutaan.

Tänään sitä sitten mennään klo. 18 mennessä pitäis olla, mutta enköhän mä tästä kohtapuoleen lähe. Vaikka munienkaivelu on kivaa niin sen voi tehdä kodin sijaan myös santahaminassa.

 

[Fakap]

Arvon Jeffrey, vaikka sinua odottaakin lupaava tulevaisuus lähimarketin ostoskärryjen työntelijänä, niin ethän anna sen nousta päähän? 12kk vartiokopissa seisominen antaa kyllä varmasti hyvät valmiudet kyseiseen ammattiin.

Tuskin siellä kopissa tarvitsee 12kk:n koko aikaansa värjötellä. Harvemmin ainakin Parolan kopeissa aliupseereja ja oppilaita näkyi.

 

[puuha-pete]

Hyvää palvelusta vaan kaikille, hahaa! Aika kultaa muistot ja hyviä ne lähestulkoon kaikki on. Reilu ja ronski pärjää aina.

 

[tuowiiner]

Hyvää palvelusta vaan kaikille myös täältä suunnalta! Sellaisen kliseisen neuvon annan, että intissä ei tarvitse tietää mitään sinne mennessään. Kaikki opetetaan kädestä pitäen. Kun sen p-kauden tuoman vitutuksen kestää, niin kyllä se siitä. Kyllä jokainen tervepäinen nuorimies/-nainen sen kestää (ja jos ei pää kestä ja tulee lähdettyä maitojunalla kotia, niin silloin saa katsoa peiliin). Ainakin vitutuksenkestokynnys kasvaa aivan suunnattomasti p-kaudella, jos ei muuta.

Kyllähän intti on edelleen tietyllä tavalla mystinen miesten koulu, ei sitä kaikki velliperseet pystykään käymään. Allekirjoittanutkin meni inttiin aikamoisena märkäkorvana ja kylläpä siellä 9 kk:n aikana napanuora tuli katkaistua vanhempiin ja miehistyttyäkin, joten siitä pisteet armeijalle.

Itsekin silloin tammikuussa 2003 inttiin menneenä vitutti ihan saatanallisesti useaankin otteeseen niiden 9 kk:n aikana mitä SavPr:n SpolK:ssa vietin, mutta aika tuntuu kultaavan muistot aika tehokkaasti, etenkin kun inttikaverin kanssa satuttiin samaan kouluun samalle luokalle jälkeenpäin.:D

 

[MustatKortit]

Erikoista, että nuorille miehille lenkit tai marssit ovat kauhistus. Itselle ne olivat hyvä treeni muoto, ei kauhistus. Itsele kassulla makaaminen oli kaikista pahinta.

joo, samaa mieltä. Musta oli ainakin ihan kivaa vetää avojonossa, ihan vaan ympärilleen katsellen ja kauniilla säällä jopa luonnosta nauttien.
Tuskin kovin moni tykärikään voi väittää, että perusmarssit (4-5km/h) olisivat kovin raskaita olleet. sen sijaan odotus saattaa hajoittaa päätä paljon pahemmin, tulee löysä olo yms...
Toki marsseista voi tehdä kauheitakin, pahimpina näistä kilpamarssit (esim. itselläni rannikkojääkärien Barettimarssi).
Kokonaisuudessaan marssiminen on kuitenkin ihan mukavaa puuhaa, varsinkin jos on hyvä porukka (esim. oma ryhmä) ja skappareita ei näy lähimaastossa.