Inttiin lähdössä?

[kake619]

Ymmärrän kyllä hyvin sellaisen "voi poika poika kun et mitään mistään tiedä" -arvostelun jota täällä on esiintynyt ja onhan siinä totuuden siemen siinäkin, mutta samalla mietityttää, että onko porukka unohtanut oman inttiaikansa kokonaan? Joka väittää, ettei siellä miettinyt edes joskus tuolla lailla kuin KuumaaKamaa tuossa kuvasi, valehtelee sujuvasti.

Varmaan sitten valehtelen sujuvasti, mutta intin aikana ei mielessäni käynyt ensimmäistäkään kertaa palveluksen keskeyttäminen, sen enempää ei päässyt koti-ikävä yllättämään. Ennen inttiä tällaisia ajatuksia toki liikkui päässä, mutta kun tuonne mentiin hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei tuolla olo nyt hirveitä vaatinut. Toki sinne hetkiä mahtui kun olisi paljon mielummin ollut kotosalla, mutta väitän näin olevan siviilielämässäkin, harvoin se silti saa ihmisiä lopettamaan työntekoa kun kotona olisi kivempaa.

Toki tilanne voi olla eri jos aikaisemmin on voinut tulla ja mennä miten tahtoo vailla sen suurempia huolia huomisesta. Itselleni tuo kuitenkin jopa helpotti sen hetkistä elämää, ei tarvinnut vuoteen stressata mistään siviilipuolen pärjäämisistä kun kela hoiti vuokrat ja tiedossa oli, että työpaikkakin odottaa kun siviiliin pääsee.

Sitä en sano etteikö minua olisi intissä vituttanut, mutta niin minua vituttaa siviilissäkin lähes päivittäin joku asia, enemmän tai vähemmän. Kyse on lähinnä siitä miten tuon vitutuksen käsittelee.

 

[Eikka86]

Tosin tyttöystävästä vaimoksi muuttuminen merkitsi sinunkin perheessäsi monille tuttua metamorfoosia, joka lopulta jalostaa hempeimmästäkin söpöilijästä karskin riivinraudan. Muista toki edelleen katsekontakti!

Muutaman vuoden päästä KuumaaKamaa toivoo että pääsisi viideksi päiväksi jonnekkin tekemättä kuutta eri loma-anomusta ja jälkiselvitysilmoitusta kotona. Katsekontaktia on luvassa tämmöisten reissujen jälkeen yleensä noin kuukauden päästä.

 

[Luge H]

0 on ihan kiva luku :))

KuumaaKamaa: Aamuja!

255 - ohi on. Vittu vihdoin. Nyt se elämä alkaa.

Puoli vuotta siihen menee kun tajuaa miten helppoa aikaa intti olikaan. Ruokaa sai silloin kun tarvitsi, riittävä unenmäärä valvotusti ja yleiskunto sekä elämäntavat säilyivät hyvänä. Tätä itse asiassa ollaan mietitty paljon 1/08 porukkamme kanssa. Vaikka palvelus oli todella rankka ja erittäin rajuja kokemuksia piisasi, voittaa se siviili/reservielämän selvästi. Etenkin tällaisessa taloustilanteessa joka Suomessa vallitsee. Todella täytyy ihmetellä jos joku näin jälkeenpäin kutsuu armeijaa elämänsä rankimmaksi ajaksi, ainakin jos on jälkeenpäin joutunut itse hoitamaan asiansa.

 

[JeiJeieL]

Huomenna täytyy mennä veksiin puhumaan vaihtoehdoista. 2 viikkoa putkeen on ollut kuumetta lähes päivittäin + poskiontelotulehdus, johon ei antibioottikuuri eikä duactit ym. veksistä saadut lääkkeet ole tepsineet. Jokin kasarmilla allergisoi sen verran pahasti, ettei terveenä pysy millään. Tämä jatkuva sairastelu on alkanut ahdistamaan jo sen verran paljon, että univaikeuksiakin on tullut.

Lisäksi vanhat polvivaivat ovat palanneet. Yliliikkuvien nivelten takia polvilumpiot meinaavat lähteä pois paikoiltaan jatkuvasti. Näin on jo kerran käynytkin, mutta siitä ei veksissä ole mitään dokumentteja, koska napsahti itsestään takaisin enkä halunnut jättää koulutusta kesken. Polvivaivoista on lääkärintodistus kuitenkin veksissä.
Näiden lisäksi minulla on lättäjalat ja suutarinkuoppa rinnassa, jotka ovat myös aiheuttaneet välillä ongelmia.

Minkälaisia papereita näillä vaivoilla on odotettavissa vai onko minkäänlaisia?

 

[Jaws]

Intti on ihan mukava paikka, kun pelaa korttinsa oikein. Eihän tässä ole enää kuin 88 aamua jäljellä sluibailtavana. Inttiin tottuu, mutta tähän palstan uuteen ulkoasuun lienee vähän kauemmin totuttelemista.

Terveisiä Niinisalosta. Jouluksi kotiin ja siitä likipitäen heti viikoksi Espanjaan reservin aurinkoon. Hyviä hommia!

 

[tomageeni]

Olen seurannut nimimerkin KuumaaKamaa inttitarinaa heinäkuulta ja suurin ongelma näyttää olevan se, että joutuu tekemään jotain sellaista mistä ei pidä. Hän toteaa joka toisessa lauseessa, että palvelus ei ole mitenkään raskasta tai epämielyttävää, mutta kun vaan vituttaa. Tätä samaa nuori ihminen joutuu kokemaan esim. opiskelun ja työn yhdistämisessä, väsyttää kun koulutehtävät joutuu tekemään illalla töiden jälkeen.

Intti ei ole mikään erillinen saareke elämässä, jossa tehdään jotain sellaista mitä ei oikeassa elämässä kohtaa. Aika harva ihminen saa elää elämän ilman vitutusta tai tylsää arkea. Jos viisi päivää tylsää työtä laittaa harkitsemaan erilaisia vippaskonsteja, niin nimitys pullamössöksi tai mammapojaksi ei ole täysin perusteeton.

Täältä eriävä näkemys. Minulla intti on vielä suhteellisen tuoreessa muistissa, ja minua siinä eniten tuskastutti vapauden menetys. Kuulostaa ehkä tragikoomiselta, mutta monesti kasarmilla kateellisena katselin kun linnut pääsivät lentämään aitojen yli eikä kukaan kysellyt niiltä, onko lomat hyväksytty. Palvelu ei ollut raskasta, eikä epämiellyttävää. Tai no, tottakai se metsässä rämpiminen monesti ketutti, mutta ei se nyt niin kauhistus ollut. Päinvastoin, pidin ihan hyvänä sitä että tuli liikuttua enemmän kuin siviilissä. Ja tietyt aktiviteetit olivat jopa mukavia, kaverit erittäin mukavia. Jos olisi pitänyt käydä tuolla vain päiväseltään esim. klo 7-17, niin olisi ollut ihan eri asia.

Tämän jälkeen olen joutunut yhdistämään mm. opiskelun, työt ja lapset (kaikki kerrallaan). Ja kyllä, toki ei ehdi nukkumaan niin paljon kuin intissä, enemmän vastuuta, stressiä ja työtä. Mutta yhtenäkään päivänä en inttiin ole takaisin kaivanut. Koska siellä koin olevani ikään kuin vankina, jatkuvan "valvonnan" alla.Intin 2-3h iltavapaat ei todellakaan miltään vapaa-ajalta tuntunut.

 

[varjo]

Vituttaa nämä todelliset isäm maam pulustajat jotka tulevat tänne pätemään kuinka ei saa valittaa ja pullamössöt ja mammamnpojat ja vaan puoli vuotta ja jaada jaada jaada. Kaikille tuo isojen poikien sotaleikki ei vaan sovi, ja thäts it. Varsinkin jos on vielä jotain sairasteluja tms. taustalla. Ei tee ihmisestä yhtään heikompaa, eikä korreloi mitenkään siviilielämässä pärjäämisen kanssa.

Sikäli kyllä on todettava että aivan varmasti intissä "pärjääminen" korreloi siviilielämässä pärjäämisen kanssa, se mikä ei nyt ole niin selvää onko onko välillä kausaliteettia. Lienee kohtalaisen triviaalia osoittaa että vaikkapa RUK:n käyneet ovat sosioekonomisesti paremmin sijoittuneita kuin RUK:n käymättömät, tämä ei toki tarkoita että RUK tekee ihmisistä menestyjiä tai käymättömyys sabotoi loppuelämän mahdollisuudet (hence kausaliteetin puute), tarkoittaako tämä sitten pärjäämistä, paha sanoa?

Mutta, uskoisin myös että runsas vemppailu korreloi myöhemmän työuran sairaslomien määrän kanssa (töissä kuulee samanlaista retoriikkaa runsaasti saikuilla olevilta kuin tässä ketjussa intin kauhuja kohtaavilta), kyllä se nyt vain menee niin että vemppailu/vapautuksissa oleminen ylipäänsä on yleensä (oman kokemuksen valossa) runsaampaa huonokuntoisilla ja epäterveellisesti elävillä. Ja vastaavasti, sosioekonominen asema korreloi fyysisen kunnon kanssa, mutta ei tietenkään ole kausaalista.

Tiivistäen, hoitamalla intin täysillä ja tosissaan ei petaa itselleen johtajanvirkaa eläkeiässä mutta ei liene vaikea arvata että kun intissä 18v pojankloppi kohtaa ensimmäistä kertaa oikeita "esteitä" niin näitten esteitten käsittely kertoo jotain siitä miten ihminen tulee myöhemminkin elämässään käsittelemään ongelmia.

 

[BurnabyJoe]

Ens viikolla luvassa Auk-1 tst-harjoitus. Luvassa tulee olemaan vähän unta, vitusti siirtymistä ja irtautumista. Kesto onneksi vain reilut kolme vuorokautta, koska Sodankylä. Ivalossa vastaava leiri luultavasti viikon mittainen, joten eiköhän tuolta hengissä tulla takaisin. Sitten taas viikonlopuksi lomille ja uudestaan maastoon ampumaleirin muodossa. SiRad oppilas kuittaa ja toivottaa kaikille palveluksessa oleville voimia ja jaksamista.

 

[Lert]

Kyllä itelle rankinta oli muutamat kolmen viikon kiinnioloviikot kun lähdettiin Rovajärvelle ampumaan. Varsinkin ensimmäinen kerta oli raskas. Kotoa sunnuntaina lähteminen tuntui samalta kuin olisi lähtenyt hautajaisiiin. Teki oikein pahaa hyvästellä kaverit ja perhe kun tiesi, että seuraavat viikot on 30 asteen pakkasessa sykkimistä vähillä unilla, huonolla ruualla ja olemattomilla yhteyksillä ulkomaailmaan. Laskin jatkuvasti päiviä ja tunteja koska pääsisi pois ja lomille.
Tuli viimein odotetti kotiutus vuoden palveluksen jälkeen ja se tuntui sanomattoman hyvältä. Nyt jälkeenpäin kuitenkin kaipaan monia asoita intistä. Kavereita, ilmasta ruokaa, asumista jne. Joitakin tosi hyviä kokemuksiakin oli. Ainoastaan noi pitkät kiinniolot hirvittää edelleen.

 

[Eskelarit]

Ens viikolla luvassa Auk-1 tst-harjoitus. Luvassa tulee olemaan vähän unta, vitusti siirtymistä ja irtautumista. Kesto onneksi vain reilut kolme vuorokautta, koska Sodankylä. Ivalossa vastaava leiri luultavasti viikon mittainen, joten eiköhän tuolta hengissä tulla takaisin. Sitten taas viikonlopuksi lomille ja uudestaan maastoon ampumaleirin muodossa. SiRad oppilas kuittaa ja toivottaa kaikille palveluksessa oleville voimia ja jaksamista.

Täällä olisi maanantaina vuorossa Pataljoonan E-kauden ammunnat. Eli siis niin onnellisesti kävi, että saan jatkaa peukalo paketissa, eikä palvelusta keskeytetty. 4 viikkoa ois vielä kipsi, E-kauden 9. viikon maanantaina hylkään näillä näkymin kipsin ja siirryn taas leikkimään sotilasta! ~30 VMTL-päivää jäljellä, ihan lepposta on :D

J-kauden toinen viikonloppu on kiinnioloa vuorossa, kolmas ja viimeinen kerta kun tulee oltua viikonloppu kiinni. Helvetin helpolla on siinä suhteessa tullut päästyä..

Yli puolet käytynä jo ja jouluksi reserviin, kyllä tää kohta loppuu!

edit. Onkos kellään muulla kokemuksia siitä, että miehistö ja johtajat on samoissa tuvissa? Meillä on jääkärijoukkueittain tuvat, yhdessä tuvassa on komentomiehistö + kuski, JJ ja vara-JJ + TJA + TJ-AU. Lopuissa tuvissa miehistö, pari kuskia ja ryhmänjohtaja.

Onhan johtajien osalta varmaan aivan perseestä, mutta on tullut huomattua, että samanlaisia ihmisiä ne on kuin miehistökin. Syö helvetisti johtajien uskottavuutta kun näkee niiden perseilevän tuvassa yms.. :D

 

[DarkTower]

Inttiin lähtijöille tsemppiä. Silti onhan tämä "nykyintti" aika vitsi siihen verrattuna mitä itse kävin. 6 kuukautta on jo vitsi sinällään, heh. Mutta joo, ei se silti ole helppoa.

Itselleni intti oli todella kova paikka varsinkin siksi, koska aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa ihan tosissaan just ennen inttiä. Se oli todella vaikeaa, ja sen verran vitutti asia, että pistin esim. bankusta lasit paskaksi kyynerpäillä. Onneksi kaverit tiesivät asian laidan ja tukivat meikää, "miinat heilahtivat ja rikkoivat lasit".

Sen verran pitää sanoa siitä naisesta, jonka vuoksi hajotin esim. bankun ikkunat, että olin kyseisen naisen kanssa sen jälkeen yhdessä 9 vuotta. Eli en turhaan ollut vittuuntunut ;) Pitempäänkin oltaisiin oltu, ellen olisi ollut niin pelkuri lapsista. Nainen halusi lapsia ja meikä oli itse lapsi.....

 

[JeiJeieL]

3 viikkoa kuumeilua ja 2 viikkoa sitten diagnosoitiin poskiontelotulehdus, joka on nyt muuttunut pahaksi lääkärin mukaan täällä. Toinen antibioottikuuri menossa eikä ole yhtään helpottanut täällä. Muita oireita nuha, yskä ja silmien kutina, jotka katoavat mystisesti lomilla mutta tulevat aina täällä takaisin. Siltikään lääkäri ei usko johtuvan allergiasta. Antoi perjantaina jopa vmtl:llää, olin kuulemma kykeneväinen lähtemään metsäleirille. Onneksi enää tässä vaiheessa ei tarvinut, olisin kuollut siellä.

Polvivaivoista tuli myös kerrottua lääkärille, mutta suositteli päällikön kanssa keskustelua kevennetystä palveluksesta. En todellakaan koe enää olevani A-palveluskykyinen, eikä "kevennetty palvelus" Ivalossa hirveästi houkuttele. Päällikölle menen huomenna puhumaan, jos hänkään ei suostu b-miehiksi minua laittamaan, on minulla vain yksi vaihtoehto - sivari. En todellakaan ala terveyttäni täällä riskeeraamaan, kun ei sitä täällä näytetä ottavan tosissaan ennen kuin jotain vakavaa oikeasti tapahtuu.

 

[palle]

3 viikkoa kuumeilua ja 2 viikkoa sitten diagnosoitiin poskiontelotulehdus, joka on nyt muuttunut pahaksi lääkärin mukaan täällä. Toinen antibioottikuuri menossa eikä ole yhtään helpottanut täällä. Muita oireita nuha, yskä ja silmien kutina, jotka katoavat mystisesti lomilla mutta tulevat aina täällä takaisin. Siltikään lääkäri ei usko johtuvan allergiasta. Antoi perjantaina jopa vmtl:llää, olin kuulemma kykeneväinen lähtemään metsäleirille. Onneksi enää tässä vaiheessa ei tarvinut, olisin kuollut siellä.

Polvivaivoista tuli myös kerrottua lääkärille, mutta suositteli päällikön kanssa keskustelua kevennetystä palveluksesta. En todellakaan koe enää olevani A-palveluskykyinen, eikä "kevennetty palvelus" Ivalossa hirveästi houkuttele. Päällikölle menen huomenna puhumaan, jos hänkään ei suostu b-miehiksi minua laittamaan, on minulla vain yksi vaihtoehto - sivari. En todellakaan ala terveyttäni täällä riskeeraamaan, kun ei sitä täällä näytetä ottavan tosissaan ennen kuin jotain vakavaa oikeasti tapahtuu.

Jos sinulla on polvivaivoja yms. yms. niin ei muuta kuin E-paperit kouraan, ja siviilissä haet lääkärinlausunnon jolla saat C-paperit. Kaverillani ainakin homma meni seuraavasti: sai intistä E:n paperit, puoli vuotta - vuosi myöhemmin tuli ilmoitus uudelleenkutsunnoista (en ole varma termin oikeellisuudesta), jolloin kaveri näytti siellä olevalle lääkärille polveaan (ilmeisesti myös jonkinlainen lääkärintodistus oli mukana) ja lääkäri kirjoitti C:n paperit ja homma oli sillä selvä.

 

[Koikkaaja]

Mun olisi tarkoitus astua palvelukseen tammikuussa, mutta en ole omasta mielestä siinä kunnossa. Olen masentunut ja ahdistunut. Välillä saan paniikkikohtauksiakin. Tiedän, että mun pää ei tule kestämään inttiä ja jos sinne menen, niin tulen luultavasti maitojunalla nopeasti takaisin. Sain varattua ajan terveyskeskuslääkärille ensi kuun alkuun, jossa käyn kahdesta syystä: tämä ahdistuneisuus ja toinen tähän kuulumaton asia. En tiedä ehdinkö saamaan vajaassa kahdessa kuukaudessa lykkäystä tai vapautuksen, joten hakeminen sivariin on käynyt mielessä.

Eniten tässä mua pelottaa vanhempien reaktio jos en mene inttiin. Äidille oon sanonut, että en ole luultavasti menossa ja äiti räväytti: JOTAIN SUN PITÄÄ TEHDÄ, EIKÄ JÄÄDÄ TÄNNE MAKOILEEN! Iskälle en ole edes uskaltanut sanoa vielä mitään, kun se oli hieman pettynyt mun B-papereihinkin. Isoveli on ainoa perheen jäsen joka ymmärtää mua, koska hän sai samasta syystä ensin lykkäystä ja sitten vapautuksen. Juteltiin viimeksi eilen inttiin menosta ja kehotti, että mun pitäisi tehdä nopeasti jotain tämän asian suhteen. Äiti oli sanonut mun veljelle, että "olen menossa HYVILLÄ mielin armeijaan", pisti hieman vihaksi kun kuulin ton veljeltä. Lopulta se, että menenkö inttiin on mun oma asia ja OMA päätös.

Kuinka nopeassa ajassa voi saada vapautuksen vedoten masennukseen ja paniikkihäiriöön? Vai kannattaako hakea vain sivariin?

 

[Janippa]

Kuinka nopeassa ajassa voi saada vapautuksen vedoten masennukseen ja paniikkihäiriöön? Vai kannattaako hakea vain sivariin?

En nyt minään faktana tätä pysty sanomaan, kun ei omakohtaista kokemusta asiasta ole, mut jos esimerkiksi masennuksen takia vetoat itsetuhoisiin ajatuksiin, niin lykkäystä ainakin luulisi saavan. Enkä nyt toki sanonut, että siulla ois itsetuhoisia ajatuksia, mutta en näe että ois kovinkaan järkevää päästää sellaisista asioista puhuvia ihmisiä aseiden luokse. Ihan samalla tavalla masennuksen takia voit saada sivaristakin vapautuksen tai lykkäystä, kehottaisin silti kokeilemaan jompaakumpaa, jos ei nyt ihan mahdottomalta ajatukselta tunnu.

Toinen mitä kannattanee ottaa huomioon, on ihan soittaa sinne maanpuolustusjaokseen tai mikä nyt onkaan, että onko mahdollisuutta saada suoraan lykkäystä. Vetoat johonkin itsellesi tärkeään asiaan, kouluun tai vastaavaan, niin sitäkin kautta lykkäyksen saamisen luulisi olevan mahdollista. Omaa mutuilua toki tämäkin.

 

[meciar81]

3 viikkoa kuumeilua ja 2 viikkoa sitten diagnosoitiin poskiontelotulehdus, joka on nyt muuttunut pahaksi lääkärin mukaan täällä. Toinen antibioottikuuri menossa eikä ole yhtään helpottanut täällä. Muita oireita nuha, yskä ja silmien kutina, jotka katoavat mystisesti lomilla mutta tulevat aina täällä takaisin. Siltikään lääkäri ei usko johtuvan allergiasta. Antoi perjantaina jopa vmtl:llää, olin kuulemma kykeneväinen lähtemään metsäleirille. Onneksi enää tässä vaiheessa ei tarvinut, olisin kuollut siellä.

Olenko ainoa, jolle tuli mieleen noista kuvailluista oireista ehkä jonkunlainen altistuminen homeelle kasarmilla? No vaikka näin olisikin, niinepätodennäköistä on, että yksittäisen varusmiehen oireiden vuoksi kosteustutkimuksia alettaisiin kasarmilla tekemään...

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

 

[Zorba]

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

Veikkaisin, että varavirtalähde on aika yleinen kapistus intissä nykyään? Tuollaisella lataa kännykän mallista riippuen n. 5 kertaa.

Varsin kätevä muuallekin kuin inttiin, ei hirveästi tilaa vie laukussa mutta takaa puhelimen toiminnan reissun päällä.

 

[Knox]

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

Intin kävin 08, eikä ainakaan tuolloin ollut mitään mahdollisuuksia ladata puhelinta leireillä. Puhelin sai toki olla mukana, mutta akun kesto oli varusmiehen ongelma, ei PV:n. Mulla oli puhelin päivät kiinni jotta akku kestäisi illalla/yöllä.

Perkele, nyt vasta havahtui että omastakin palveluksesta on jo noin kauan. Mihin nämä vuodet hävisi, vastahan sitä käveli kasarmin porteista ulos.

 

[tomageeni]

Kuinka nopeassa ajassa voi saada vapautuksen vedoten masennukseen ja paniikkihäiriöön? Vai kannattaako hakea vain sivariin?

Vapautusta tuskin saa suorilta käsin, mutta lykkäystä kyllä yleensä aika nopealla aikataululla. Tyypillisesti saa sen 2 vuotta, ja sitten katsotaan uudestaan mikä henkinen/fyysinen kunto on. Tämän jälkeen jos asiat eivät ole muuttuneet parempaan suuntaan, voi saada lopullisen vapautuksen. Jos on tuollainen tilanne, niin kannattaa harkita sitä lykkäystä, sen myöntämiseen on pienempi kynnys.

 

[Musta Nuoli]

3 viikkoa kuumeilua ja 2 viikkoa sitten diagnosoitiin poskiontelotulehdus, joka on nyt muuttunut pahaksi lääkärin mukaan täällä. Toinen antibioottikuuri menossa eikä ole yhtään helpottanut täällä. Muita oireita nuha, yskä ja silmien kutina, jotka katoavat mystisesti lomilla mutta tulevat aina täällä takaisin. Siltikään lääkäri ei usko johtuvan allergiasta. Antoi perjantaina jopa vmtl:llää, olin kuulemma kykeneväinen lähtemään metsäleirille. Onneksi enää tässä vaiheessa ei tarvinut, olisin kuollut siellä.

Kuulostaa erittäin todennäköisesti vahvalta home- ja pölyaltistukselta kasarmilla. Samantapaiset ongelmat aikoinaan päättivät minun loisteliaan alokasurani isänmaan palveluksessa, kun varuskunnan lääkäri kirjoitti vapautuksen rauhanajan palveluksesta. Minulla tosin oli jo pohjana astma ja pölyallergiaa, mikä sitten eskaloitui Gyltön saaren maanalaisissa bunkkereissa hyvinkin nopeasti. Samassa paikassa käytännössä joka jätkä sai jonkinlaisia oireita, eräskin kaverini joka oli normaalisti terve kuin pukki kärsi koko palvelusaikansa lähes jatkuvasta keuhkoputkentulehduksesta, yskästä ja tukkoisuudesta.

Allergia ja altistusoireet viittaavat erittäin vahvasti siihen, että ongelma on kasarmilla varsinkin jos oireet katoavat lomilla poissa kasarmilta. Kasarmi tuskin muuksi muuttuu, joten kannattaa harkita vakavasti sitä, voitko tuolla palveluksesi suorittaa loppuun. Terveyttään ei kannata vaarantaa pysyvästi. Siirto muualle voisi auttaa, vaikka se ei niin kaksista olisikaan. Toinen vaihtoehto on keskeyttää koko homma, koska ei sota yhtä miestä kaipaa mutta sinä kaipaat terveyttäsi koko loppuelämäsi.

Ensihätään kannattaa ostaa apteekista kosolti esim. Zyrteciä, nenää avaavia lääkkeitä ja sumutteita sekä muuta, jotta oireet helpottuvat. Eivät ne perusongelmaa poista, joten jos palvelusta on paljon jäljellä niin muita ratkaisuja kannattaa miettiä. Jos taas palvelusta on kohtalaisen vähän jäljellä, niin vahvasti lääkittynä ja tropattuna ja röörit aukaistuna voisi olla mahdollista kärvistellä touhu loppuun, mielellään maksimaalisen vempan ottamisen avulla.

 

[LOFIN]

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

Se että onko kännykkä sallittu harjoituksissa riippuu täysin yksiköstä/joukko-osastosta ja harjoituksen laadusta. Meillä omat kouluttajat eivät ikinä sanoneet mitään jos leirillä oli kännykkä kädessä, edellyttäen tietysti sitä ettei ole mikään tilanne (koulutus, harjoitus, vihollisuhka you name it) päällä. Kerran yhdessä harjoituksessa joukkomme ruokaili, putsaili aseita yms. touhua, ja varmaan puolet näpräilivät kännykkää siinä ohessa. Toisen joukko-osaston alikersannti kysyi hämmästyneenä meidän johtajiltamme että saako meillä pitää puhelimia harjoituksessa, kertoen samalla että omasta yksiköstään yksi miehistön jäsen oli juuri saanut 14pv esapekkaa syystä että puhelin mukana leirillä. Aiheutti melkoisen repeämisen meidän keskuudessamme kun tätä juttua kuuntelimme.

Puhelimen latauksesta sen verran, että tosiaan aika monella on tuollainen matkalaturi mukana, ei tosin ehkä ihan noin kallista mutta sellainen millä ainakin kerran saa akun ladattua. Lisäksi koska SPOL, siirryimme aika usein eri leireille moottorimarssilla useilla henkilöpakettiautoilla, joita toki harjoituksissakin sitten käytettiin. Autolaturi oli siis myös vaihtoehto. Viimeisenä vielä se että kertaakaan meidän harjoituksemme eivät olleet niin korvessa, etteikö jossain vaiheessa leiriä olisi pistorasiaa löytänyt (poislukien mosaleiri talven kiikalassa). Sotilaspoliiseilla kuitenkin aika usein tehtävät koostuivat kohteensuojauksesta, jolloin suojattava kohde oli usein joku rakennus missä sitten oli myös johtopaikka ja ehkä jopa yöpymistilat. Kesällä puhelimen ja laturin uskalsi aika hyvin jättää ulkonakin sijaitsevaan pistorasiaan ilman pelkoa kosteudesta tai kylmyydestä.

 

[Ostoskassi]

Itse en ottanut puhelinta lainkaan mukaan metsään mentäessä. Kuitenkin, kun joutuu hyppimään ja pomppimaan, niin hajoaa vaan koko vekotin. Kyllä siitä puhelimesta pystyy olla erossa sen muutaman päivän. Ja kyllä sen mahdollisen tyttöystävänkin on osattava nyt sen verran asennoitua, että voi olla muutaman päivän juttelematta.

Ei siinä mitään, kyllähän jotkut ottivat puhelimen mukaan leireillekin. Omassa ryhmässä taisi olla aika lailla puolet ja puolet. Tiedä sitten miten niitä nykyisellään otetaan leireille mukaan?

 

[Rixa88]

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä?

Intin kävin 08, eikä ainakaan tuolloin ollut mitään mahdollisuuksia ladata puhelinta leireillä. Puhelin sai toki olla mukana, mutta akun kesto oli varusmiehen ongelma, ei PV:n. Mulla oli puhelin päivät kiinni jotta akku kestäisi illalla/yöllä.

Täälläkin 08 intin käyneenä voin myös sanoa, että ei leireillä tosiaankaan mitään latausmahdollisuuksia ollut. Itse tein esim. 2 viikon Rovajärven-leirillä niin, että pidin puhelinta suurimman osan ajasta suljettuna ja avasin vain silloin tällöin. Eipä minulla inttiaikana mitään erityisiä puhelimiakaan ollut, ehkä niiden suurin ilo oli pelaaminen.

 

[Numero13]

Kuinka nopeassa ajassa voi saada vapautuksen vedoten masennukseen ja paniikkihäiriöön? Vai kannattaako hakea vain sivariin?

Itsellä on ihan tältä vuodelta kokemusta kys. asiasta. Nettipsykiatrilta sain ajan seuraavalle päivälle, tunnin keskustelu webkameran välityksellä ja tästä vajaan parin viikon päästä vapautuspaperit kourassa.
Jos jotakin kysyttävää tuosta prosessista niin yv:llä voin kertoilla lisää.
Pointtina kuitenkin, että nopealla aikataululla tuon saa onnistumaan.

 

[Tähtipakki]

Itse en ottanut puhelinta lainkaan mukaan metsään mentäessä. Kuitenkin, kun joutuu hyppimään ja pomppimaan, niin hajoaa vaan koko vekotin. Kyllä siitä puhelimesta pystyy olla erossa sen muutaman päivän. Ja kyllä sen mahdollisen tyttöystävänkin on osattava nyt sen verran asennoitua, että voi olla muutaman päivän juttelematta.

Ei siinä mitään, kyllähän jotkut ottivat puhelimen mukaan leireillekin. Omassa ryhmässä taisi olla aika lailla puolet ja puolet. Tiedä sitten miten niitä nykyisellään otetaan leireille mukaan?

Itse otin puhelimen mukaan leireille, mutta pidin sitä aina repussa. Sen kanssa ei tarvinnut ikinä sykkiä, mutta iltaisin sen puhelimen sai sieltä kaivettua ja naputeltua parit viestit, jos halusi/tarvitsi. Puhelin oli poissa päältä muun ajan, koska akkuhan ei näissä nykyajan älyluureissa olisi kestänyt silloin vuorokautta pidempää.
Latauspaikkoja ei ollut yhdelläkään leirillä, mutta itse kuuluin onnekkaasti tiedusteluosastoon ja pakun kyydissä ollessa autolaturin käyttö oli mahdollista.

Nämä kokemukset saapumiserästä I/13.