Ymmärrän kyllä hyvin sellaisen "voi poika poika kun et mitään mistään tiedä" -arvostelun jota täällä on esiintynyt ja onhan siinä totuuden siemen siinäkin, mutta samalla mietityttää, että onko porukka unohtanut oman inttiaikansa kokonaan? Joka väittää, ettei siellä miettinyt edes joskus tuolla lailla kuin KuumaaKamaa tuossa kuvasi, valehtelee sujuvasti.
Varmaan sitten valehtelen sujuvasti, mutta intin aikana ei mielessäni käynyt ensimmäistäkään kertaa palveluksen keskeyttäminen, sen enempää ei päässyt koti-ikävä yllättämään. Ennen inttiä tällaisia ajatuksia toki liikkui päässä, mutta kun tuonne mentiin hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei tuolla olo nyt hirveitä vaatinut. Toki sinne hetkiä mahtui kun olisi paljon mielummin ollut kotosalla, mutta väitän näin olevan siviilielämässäkin, harvoin se silti saa ihmisiä lopettamaan työntekoa kun kotona olisi kivempaa.
Toki tilanne voi olla eri jos aikaisemmin on voinut tulla ja mennä miten tahtoo vailla sen suurempia huolia huomisesta. Itselleni tuo kuitenkin jopa helpotti sen hetkistä elämää, ei tarvinnut vuoteen stressata mistään siviilipuolen pärjäämisistä kun kela hoiti vuokrat ja tiedossa oli, että työpaikkakin odottaa kun siviiliin pääsee.
Sitä en sano etteikö minua olisi intissä vituttanut, mutta niin minua vituttaa siviilissäkin lähes päivittäin joku asia, enemmän tai vähemmän. Kyse on lähinnä siitä miten tuon vitutuksen käsittelee.