Voi täydellä syyllä kysyä, kannattaako todellisten huippujen kanssa laatia pitkiä papereita tilanteessa, missä ne NHL:n suhteen ovat yhtä tyhjän kanssa. Anttilan monivuotinen sopimus ei paljon Ilvestä lämmitä, kun mies suuntaa Atlantin tuolle puolen - ja samalla tavoin olisi ollut aivan turhanaikaista tehdä monivuotisia diilejä muutaman muunkin takuulla Amerikan ammattilaiskaukaloihin suuntaavan kanssa.
Joo eipä tästä oikein vääntöä saada aikaiseksi. Itse koin joukkueen rakentamisen heikoksi puoleksi sen, että 19 vakikokoonpanolaisen kanssa sopimus päättyy tähän kauteen, joten se laittoi minut miettimään, onko kyseessä sittenkään pidemmälle suunnatun strategian seuraaminen vai vain ylimenokausi Saken suuntaviivoilla. Jos strategiaa (eli rymistelykiekkoa) noudatetaan Ilveksessä pidempään, niin silloin on melko luontevaa odottaa jatkosopimuksia Järvisestä Marjamäkeen.
Pienen eriävyyden mielipiteesi haluan tarjota eli kysyit onko kovien miesten kanssa edes järkevää pyrkiä pidempiin sopimuksiin, jos paperit ovat yhtä tyhjän kanssa. Minusta on, sillä Venäjästä on kasvamassa lähes yhtä suuri uhka kuin NHL:stä. Sillä erotuksella, että Venäjä-pykälää ei vielä lue poikien soppareissa niin usein ja sieltä on tulossa seuroille aikamoisia lottovoittoja, jos sopimuksenalainen pelaaja halutaan naapuriin. Ruotsalainen Linköping sai noin 20 miljoonan kruunun potin, kun lainasi kaksi kovan luokan pelaajansa (Matias Weinhandl ja Tony Mårtensson) kaudeksi Venäjälle. Tätä vasten teoreettisessa ajatusleikissä, jos esim. nelikosta Platt, Tukonen, Toivonen tai Marjamäki yhdellä tai useammalla olisi pidempi sopimus, ei Ilves ainakaan tilanteessa häviäisi. Jos pelaaja ei kelpaisi maailmalle, niin jatko Ilveksessä voisi olla useamman mieleen, tai vastaavasti jos venäläinen oligarkki väkisin haluaisi Masin kaudeksi 2009-2010 Venäjälle, voisi olla mahdollisuus rahastukseen. Parin kovan luokan agentin kanssa kesällä jutellessa kävi ilmi, että he ovat tehneet kaikkien aikojen suurimmat sopimuksensa tänä kesänä Venäjälle. Pelkät allekirjoitusrahat ovat olleet huikeita. Jyväskylässäkin varmaan myhäillään vieläkin. Voihan tässä käydä niinkin, että Anttila valitsee kauden päätteeksi Magnitogorskin 1.5 miljoonaa euroa, Chicagon 0.5 miljoonan taalan sijasta (AHL-komennuksella 70 000 taalaa). Ja Ilves kuittaa vielä kipurahoja 0.5 miljoonan euron edestä. Mutta kärkipelaajan sitominen pidemmäksi aikaa on luonnollisesti monesta muusta seikasta kiinni kuin Ilveksen tahdosta. Mutta aina toki voi löytyä joku Jarkko Immonen tai Tuomas Pihlman, joka on valmis moiseen.
Toisaalta voi olla, että Ilves vaihtaa taas ensi keväänä suuntaa ja tätä vasten vuoden sopimukset olisivat täysin ymmärrettäviä. Jukka Rautakorpi on jättänyt pari edellistä seuraansa taloudelliseen pulaan vaatimalla ensin haluamilleen pelaajilleen pitkiä sopimuksia ja sitten on itse jättänyt seuran. Pelaajat eivät ole olleet uuden valmentajan mieleisiä ja seura on paininut kalliiden sopimusten kanssa.
Kokonaan toinen keskustelun aihe on sitten tämä räiskettä ja rytinää-kiekko. Kuten menneinä vuosina kirjoitin laajemmalti suomalaisen kiekon suuntaviivoista ja siitä, että jääkiekkoliiton edustajat ihannoivat Tomek Valtosen tapaisia kiekkoilijoita, kun samaan aikaan kansainväliset asiantuntijat puolestaan huokailivat, että Suomesta tulee pääosin 3-4 ketjun työmyyriä. Tosin he ovat myös kiitelleet suomalaisten työmoraalia. Minusta nykyaikaa kuvaa kuitenkin hyvin se, ettei Tomekista tullutkaan ensimmäinen detroitilainen vain läpi löi toisen koulukunnan kasvatti eli Valtteri Filppula. Tällöin väistämättä tulee mieleen, että Sakke on joko nero eli on aikaansa muutaman vuoden edellä ja näkee sen, että tämä suuntaus viekin parempaan tulokseen tai sitten vastaavasti hän on vain jämähtänyt siihen vanhaan koulukuntaan, joka ihastelee työmyyriä taitoniekkojen sijaan. Tunnollisten itseohjautuvien työmyyrien kanssa työskentely on kyllä mukavampaa.
Itse olen varmaan eniten puhunut strategian valinnasta ja sen noudattamisesta täällä. Nyt homma näyttää toimivan. Ilves on valinnut strategian ja Hade on sitä noudattanut hienosti. Joukkueen työmoraalin pitäisi olla huipputasoa ja jos jengi jaksaa pelata kovalla sykkeellä päätyyn heittäen ja ryskäten, niin kansa viihtyy, se on varmaa. Taklaaminen illasta toiseen vaatii fysiikalta paljon, mutta välipäiviä ei saa olla sillä, jos haalarimies ei töitä tee, näyttää suoritus silloin hampaattomalta.
Se ei varmasti ole yllätys, että itse pidän Ilveksen uutta strategiaa rohkeana. Olisin itse toivonut, että Ilves olisi ajanut 1-2 omaa nuorta hieman isompaan rooliin ja säästyneen rahan olisin sijoittanut kärkiosaamiseen. Mutta kun kiekossa tapahtuu loukkaantumisia kiihtyvällä tahdilla, voi toteutuma olla hyvinkin erilainen.
Kaiken kaikkiaan iso plussa joukkuerakentamisen loogisuudesta ja kaudestahan tulee valtakunnallisesti ajatellen tasaisuuden ansiosta ennakolta 2000-luvun mielenkiintoisin.