Niin, ei tässä savua ilman tulta ole. Tuossahan Ist0 sen haluaa tuoda esille.
Minun katkeruuteni on halpaa. Kun miljonäärit täällä ja maailmalla katkeroituvat, voi olla jo kallista. Kun miljoonayritys katkeroituu, voi olla jo todella kallista.
Ei tämä mitään ydinfyysikkoa vaadi kolmen kohdan lauseen sisällön ratkaisuun. Autan sen verran tuossa keskinmäisessä, että tuo miljonääri maailmalla ei ole se rikkain (maailmalle olevista Ilvesläisistä) ja valovoimaisin, eikä varsinkaan omaa niin nopeita refleksejä.
Yhtiökokouksen alla haluttiin aiheuttaa sekasortoa, joka veisi huomiota pois (tai toisi vastapainoksi) siitä positiivisesta uutisesta, jota Ilves-kannattajat (ainakin taloudesta kiinnostuneet) ovat reilun vuosikymmenen odottaneet. Sen mitä itse olen kokenut ja nähnyt IH Oy:n aikakaudella ja samaan aikaan kirjoittaen, niin koen, että aidosti pitkästä aikaa, ellei jopa ensimmäistä kertaa, palasia on loksahtamassa kohdalleen. Jo ennen omistajanmuutosta varoittelin kannattajia, että muutos ei tule onnistumaan hetkessä. Se on pitkä ja kivinenkin tie. Kirjoitinkin tuolloin, että pidin Suomen ennätyksenä sitä, kuinka moneen sidosryhmään Ilves oli rikkonut välit. Niitä ei korjata päivässä, eikä kaudessakaan ja voi jopa olla, että joidenkin suututettujen tahojen kanssa ei löydetä enää yhteistä säveltä.
Palstoilla haluttiin tuoda julkisuuteen, että Ilves on suututtanut ainakin kolmea osapuolta. Se on erittäin harmillista, sillä kolmekin on jo liikaa, mutta lukumääräisesti se on murto-osa pahimmasta ajankohdasta. Lukumäärä ei tietenkään merkitse kaikkea, vaan sisältö. Tämäkin epäkohta alleviivaa sen, kuinka tärkeää yrityksen on hoitaa talous kuntoon. Ja luonnollisesti myös suhteet tulee hoitaa kaikkiin osapuoliin kuntoon.
Kun katsotte 2000-luvun alkupuolen (2007-2008 saakka) taloudellisia tuloksia ja nyt tätä viimeistä, niin herättäähän se kysymyksen, että minne hemmettiin on 4 miljoonaa tyritty. Ehkä pelkästään ammattitaidottumuuteen? Ei tämä ole rakettitiedettä (lainaus Riku Kallioniemi). Olen saanut jonkin verran paheksuvia vastauksia (se on ihan hyvä vain) kirjoituksistani, kun olen toppuutellut huomauttamalla joka välissä talous edellä kulkemisen tärkeydestä. Olen puhunut myös strategian jatkuvasta iteroinnista ja maininnut muuttujista, jotka eivät olleet tiedossa, kun strategiaa laadittiin. Nyt niitä muuttujia on pöydällä sen verran, että strategiaan voi tulla lykkäyksiä, joita ei luonnollisesti saisi tulla, kun ajatellaan uuden areenan aikakautta.
Minun näkökulmastani katsoen Ilves on mennyt valovuoden eteenpäin, mutta matkaa on vielä jäljellä. Oma ennustukseni oli ennen strategianjulkaisua se, että uuteen halliin mennessä meidän pitäisi pystyä saavuttamaan keskikasti ja nousemaan ylempään keskikastiin, niin taloudellisesti kuin urheilullisestikin. Uusi aikakausi uudessa areenassa saattaa katalysoida meille mahdollisuuden nousta nopeasti sinne kärkisijoille. Oli kuitenkin tiedossa, että kaikki ei loksahda kerralla paikalleen ja muutoksen myötä nousee uusia ongelmia sekä kasvukipuja. Mutta kasvukivut eivät välttämättä hidasta etenemistä, vaan niihin oikein reagoimalla matkanteko voi olla jatkossa helpompaa.
Toivottavasti tämä ”valtataistelu/saippuaooppera” palstoilla yhtiökokouksen alla ja varmaan sen jälkeenkin ei johda siihen, että Risto Jalo nostaa kädet pystyyn todeten ”pitäkää tunkkinne”. Sitten meillä saattaa olla totinen paikka.