Mieleen tulee A. F. Airon haastattelu, jossa häneltä kysyttiin alueellisen puolustus ja liikekannallepanojärjestelmän luomisesta, joka oli hänen yhden "miehen show". Airo oli sitä mieltä, että isommalla kokoonpanolla järjestelmästä olisi tullut keskinkertainen. .
Armeijajohtaminen on vähän eri asia kuin ihmisten johtaminen. Armeja haluaa johtaa tahdottomia joukkoja, jotka tekee kuten käsketään.
Nykyihminen on koulutettu ja osaava, ja halua perustelut kulloisellekin toiminnalle.
. "Demokratia" tulee peliin juuri tässä vaiheessa, jollain täytyy olla valta vaihtaa kapteeni tarvittaessa.
Ei, en tarkoita demokraattista päätöksentekoa, vaan kuuntelevaa päätöksentekoa.
Sellaista, jossa isompi porukka keskustelee, ja sen jälkeen ilmaisee kantansa, ja päättäjä päättää. Päättäjä, joka voi päättä myös päinvastoin kuin oma kanta on aluksi, jos selkeästi muut on erimieltä, tai pitää päänsä kun katsoo sen olevan oikeat tie. Mutta keskustelun jälkeen, jossa jokainen on saanut oman perustelunsa esittää ja se kuunnellaan.
Tarkoittaa siis hallitusta, jollaista olen kuvannut aikasäeminkin. Hallitusta, jossa on erialojen osaajia, jotka ammentaa omasta kontaktipiiristään tietoa organisaation sisään ja jakavat sitä näissä kokouksissa, joita pidetään hallituksen ja operatiivisen johdon kanssa vaikka kerran kk:ssa.
Omistajia hallituksessa ei tule olla, ainakaan enemmistönä. Omistajat on Ilveksessä faneja, joten jos hallitus on 5 henkeä, voi omistajia olla korkeintaan 2.
!! akuutti tilanne… Mikään tilanne ei tässä bisneksessä tule niin yllättäen, etteikö siitä ehdi keskustella. JA jos tulee, päätöksen tekee ao. toimintahaaran päällikkö, TJ tai UTJ.
Esimerkiksi valmentajapotkuista pitäisi aina olla laaja-alainen kokous. Valmentaja potkuja esittää UTJ ja vain UTJ jonka jälkeen sen esittelee hallituskelle, joka kokoontuu (TJ mukana) keskustelemaan ja tekemään päätöksen. Jos hallitus on koottu laaja-alaisena osaamisten suhteen, tulee pohdittua kaikki ei urheilullisetkin seuraukset jne.
TJ päättä operatiivisesti taloudesta
UTJ operatiivisesta urheilutoimesta
Hallitus kokousta ja evästää linjaa.
Isot asiat käsitellään aina yhdessä.
Hallituksen PJ ei päätä koskaan itse mitään operatiivista. Hänellä ei ole operatiivista toimintaa. Hallituksen PJ edustaa hallituksen kantaa, josta on keskustellut hallituksen kanssa. Hallitus ohjaa ja evästää TJ:tä ja UTJ:tä, mutta nämä tekevät ao. päätökset.
Minä väitän, että tällaisen apparaatin johtaminen vaatii kovaa luontoa ja oikeaa otetta. Luottamus on luotava nimenoman pienen yhteisön sisään, ulkosuhteista ei kannata pitää niinkään lukua. "Toimiston ovien tiimoilla" pyöriskelevät kuppikunnat on jätettävä omaan arvoonsa, paloi niitä siltoja mihin päin hyvänsä.
Niin, eli kuten Hannu Meskanen… Marraskuu 2010
Hannu Meskanen kirjoitti:
Edellä Tarinankertoja visioi ideaalista omistusrakennetta ja johtamistapaa. Osittain olen asiasta samaa mieltä, mutta toisaalta haluan painottaa huomattavasti enemmän vahvaa johtajuutta. Vahva johtajuus ei ole samaa kuin yksisilmäinen diktatuuri vaan sitä, että viime kädessä joku ottaa vastuun tekemisistä. Oma kokemukseni yritystoiminnasta on, että ruotsalaistyyppinen liiallinen keskusteleminen johtaa tehottomuuteen ja sekasortoon, kun vastuu- ja valtasuhteet hämärtyvät.
Ja kuinkas kävikään… Selkäänpuukottamista ja kuppikuntia..
Vahva johtajuus on taas ajautumassa karille Ilveksessä. Opitaanko tästä mitään? Jos Hannu jatkaa (kuten aamun 957:lla väläytteli), voiko tästä jotain oppia? Olisiko se ”ruotsalaistyylinen” keskusteleva tapa sittenkin tuonut parempia tuloksia? Olisiko sittenkin saatu kaikki yhteisten tavoitteiden taakse? Olisiko sittenkin ollut vähemmän taustahämmentäjiä ja sopankeittäjiä?
Toimintaedellytyksien kuntoon saattaminen on ollut tietty asia 1 agendalla, mutta kyllähän sitä pitäisi pystyä katsomaan vuosikymmenten tähtäimellä ja laitaa se organisaatiorakenne kuntoon. JA ensimmäinen asia pitäisi olla ”me” henki, jota taas ei synny ilman sitä, että kaikki kokevat voivansa osallistua…
.. se että osallistujat ovat omistajia on iso ongelma, koska valtasuhteet valikoituvat näin osakeomistajuuden perusteella, EI niin, että ”Paras argumentti voittaa”.
Siksi omistajille pitäisikin keksiä joku oma ”kerho”, joku sellainen tapa osallistua, mikä ei ole operatiivinen, mutta vaikuttava. Sellainen, jossa kaikki vaikuttamaan haluavat voivat avoimesti kohdata toisensa ja puhua ja antaa mielipiteensä kuulua. ”Kerho” johon operatiivinen johto osallistuu. Siis tarkoitan mallia useammin kuin yhteisökokous.
Se voi tuntua vaikealta, ja sitä se onkin, mutta lopputuloksena on taatusti parempi ”me” henki kuin silloin, kun joku tulee ja lyö nyrkin pöytään ja sanoo ”me tehdään kuten mää sanon” läväyttämällä osakekirjat pöytään.
