Viime vuonna siivottiin vielä vanhoja velkoja pois omistajien antamalla lainalla.
Täsmennetään tätä sen verran, että viime kaudella toimintaa rasitti vielä
edellisen hallituksen aikana tehdyt pelaaja- ja valmentajasitoumukset. Lisäksi syntyi uutta tappiota ainakin Minnesota-pelistä ja myös televisiokorvausten väärin budjetoinnista, so. tulobudjettia tehtäessä Ilveksen talousjohto oletti tulot suuremmiksi kuin ne olivat, koska uusina miehinä luulivat, että summa on sama joka vuonna, eikä etupainotteinen, vuosittain vähenevä. Loppujen lopuksi tappiota oli 512 ke.
Taseissa oleva Ilveksen velka on kasvanut vuoden 2009 tilinpäätöksestä vuoden 2011 tilinpäätökseen noin miljoonalla. Tästä huomattava osa on tullut Manngardin ja Meskasen lainoista. On huomattavaa, että myös ostovelat ovat samaan aikaan kasvaneet. Niitähän on käytännössä aina tilinpäätöshetkellä, mutta niiden voimakas kasvu painaa tasetta ja kuvaa Ilveksen talouden heikkoa likviditeettiä. Eli suomeksi: Ilves on saanut rahaa omistajiltaan, kyetäkseen toimimaan. Ja tämähän ei ole mikään salaisuus, vaan mm. Meskanen on kertonut useaan otteeseen lainanneensa rahaa Ilvekselle.
Ja kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, Ilveksen toiminnan dynaamisuutta rasittaa riippuvaisuus omistajista, joihin voidaan aina hädän hetkellä turvautua. (Tarkoitan tällä sitä, että kummisedät saattavat passivoida oma-aloitteisuutta jne.) Vaiheessa 1 tulorahoitus pitäisi saada sellaiseksi, että joukkue pyörisi omillaan, jolloin organisaatiossa syntyisi ehkäpä helpommin me-henki.
Vaiheessa 2 tulorahoitus pitäisi saada kilpailijoita nopeampaan kasvuun. Vasta se mahdollistaisi omien lupauksien pitämisen Ilveksessä (niin kauan kuin he pelaavat Suomessa) ja hyvien vahvistusten hankkimisen.
Tämä ei onnistu hokkus pokkus-kuviona, vaan edellyttää tuotteen eli urheilupuolen kuntoonsaattamista. Lyhyesti: juniorityö, olosuhteet, valmennus kaikilta osa-alueiltaan (fyysinen valmennus, lajivalmennus, taktiinen osaaminen) ja hinta-laatusuhteeltaan hyvien vahvistusten löytäminen (pelaajatarkkailu).
Tämän kanssa käsi kädessä tulee markkinointi, uudet oheistuotteet ja tehostettu myynti yms.
Pitää saada aikaan positiivinen kierre. Ja sen alkupiste voi olla vain se, että Ilveksen nykyinen johto, urheilu- ja talousjohtoineen tekee viime kaudesta oikean analyysin, miettii sen vaatimat toimet, ja ryhtyy tekemään hyvää työtä. Sellaista, ettei UTJ:n tartte ensi keväänä sanoa, että meni pieleen 1. päivästä lähtien. Jos organisaatio on toimiva, niin se huomais sen jo viimeistään viikon päästä, että ei poijaat, nyt menee...
Positiivista toisaalta on se, että Ilves ei tempoile, vaan antaa samojen miesten yrittää uudelleen (paitsi Pajuojan). Kuten jäsen
Slite 12. 4.2012kirjoitti: "Keskeistä Hiitelän jatkon kannalta ei ole tämän kauden epäonnistuminen, vaan se, onko edellytyksiä parantaa? Ja onko hallituksessa kykyä arvioida, onko Hiitelällä edellyksiä parantaa?"
Sama koskee Helmistä. Tärkeää olisi tietää se, pystyvätkö Hiitelä ja Helminen parantamaan viime vuodesta, ja kuinka paljon. Pystyvätkö he rakentamaan paremman ja voittamaan pystyvän joukkueen ja pystyykö Raunio saamaan toimiston semmoseen lentoon, että tulorahoitus kasvaa ja turhat kulut pienenee?
Jatkaessaan Hiitelä ja Helminen uskovat pystyvänsä. Moni muu ei usko. Viime kautisten näyttöjen perusteella se on varsin ymmärrettävää. Kannattajat jaksavat pitää toivoa yllä, vaikka hyvin vähän asiaperusteita Ilveksen elpymiselle on nähty.
