Hattu päästä, kun Salonojasta puhutaan. On se saakelin kova hemmo uskossaan ja ennenkaikkea lompakon avaamisessaan Bluesin suhteen. Klipsi artikkelista
"Blues teki tilikaudella 2004 muhkean 1,2 miljoonan euron tappion. Vuodenvaihteessa päättyneen tilikauden tulos tulee olemaan vieläkin surullisempi. Iltalehden tietojen mukaan Bluesin tappio saattaa olla jopa kolminkertainen vuoteen 2004 verrattuna."
Jos se on kolmikertainen, on kaveri kaivanut taskustaan riihikuivaa kahden kauden aikana osapuilleen 4 miljoonaa euroa tappioiden takia. Jos se on kolminkertainen, on se jonkinkokoisen liigaseuran vuositason liikevaihto. On se kone. Ihan totta: kuka muu Suomessa, vaikka rahaa on hulluuteen asti, viitsisi ilmeisesti juurikaan ilmeen värähtämättä suhtautua aiheeseen: elämä on. Jos se on kolmikertainen, tulee ensiajattelemalla mieleen, että mitähän esimerkiksi uusi markkinointipäällikkönne on saanut aikaan muun palkatun lisäjengin ohella?
Huikeita lukuja, vaikka vahvistamattomia vielä ovatkin.
Noiden tappioiden takia voisi saada mielenkiintoisen keskustelun Bluesin taseesta. Mikäli vanhat muistitietoni pitävät paikkansa, on Salonoja joutunut ammentamaan lainarahaa yhtiöön oman pääoman ehdoin, jotta tilinpäätökset on olleet tehtävissä. Sama koskee tietty tätä uutta tappiota. Salonojan kannalta asian merkitys on se, että oman pääoman ehtoista lainaa ei saa maksaa takaisin Bluesista Salonojalle, ennenkuin yhtiö tekee voittoa ja sinne kertyy vapaata omaa pääomaa, josta sitten osa voidaan käyttää oman pääoman ehdoin annetun lainan takaisinmaksuun. Tällä vauhdilla Bluesin bisneksessä voitollista toimintaa ei lie lähivuosina tiedossa. Se taas merkinnee sitä, että Salonoja kantaa vettä kaivoon tieten varsin hyvin, että kannettu vesi ei siellä pysy.
Jos/kun Salonoja aikanaan tästä busineksesta luopuu, ehdotan paidan (tai liituraitapuvun tai shekkivihon tai Hummerin) nostamista kattoon ja puolen tunnin ständing-oveissöneitä teiltä kannattajilta. Ja ne oveissönit vuoden parin ajan joka matsissa.