Kun Suomessa niin mielellään kielletään kaikki, niin paljon tehokkaampaa ilotulitteiden kieltämisen sijasta olisi kieltää alkoholi. Paljon enemmän alkoholi saa vahinkoja aikaan uutena vuonna, muusta ajasta nyt puhumattakaan. Mitä, eikö täällä olekaan enää kieltäjät käsi pystyssä puoltamassa tätä ehdotusta? Yhtä vähän alkoholin juomisessa kuitenkin on "järkeä".
Vakavasti puhuen toki jonkinlaiset (järjestys)säännöt olisi hyvä olla olemassa ilotulitteiden/räjähteiden osalta. Kannatan monia täälläkin mainittuja:
- Rajoittaisin myynnin kahdelle päivälle, 30-31.12. Varmasti tuossa ajassa ihmiset ehtivät rakettinsa hankkia. Jos vaikka on menossa viettämään mökille uutta vuotta, niin raketit ehtii silti hankkia mukaan. Ja voihan ne ostaa sitten perilläkin.
- Rajoittaisin yksityishenkilöiden rakettien räjäyttelyä (kaupungin järjestyssäännöillä (ainakin isompien) kaupunkien keskustoissa, tai vielä mielummin rajaisin sen tietyille alueille, joita voitaisiin helpommin myös ohjatusti valvoa.
- Rajoittaisin ajan klo 22 - 02:n välille. Kyllä nyt 4 tuntia pitäisi hemmetti soikoon riittää hitaimmillekin hämäläisille? Vastaavasti en ymmärrä perusteluja, että pienten lasten vuoksi pitäisi ilotulitteet räjäyttää pian pikkukakkosen jälkeen. Jos lapsi on niin pieni, ettei hän jaksa valvoa tarpeeksi myöhään, niin tokkopa hänelle vielä tuo ilotulitus NIIN tärkeä juttu vielä on. Näin olemme ainakin omien lastemme kanssa menetelleet. Enpä myös muista omasta lapsuudestani, että kokisin jostain oleellisesta jääneeni paitsi, jos nassikkana jonain uutena vuotena onkin uni yllättänyt ennen keskiyötä. Mielestäni tuollainen lasten aikaisella nukkumaanmenoajalla perustelu kuvastaa enemmän omaa löysyyttä, sorry vaan.
- Lisäksi en ymmärrä - en tosin rajoittamaan lähtisi - miksi kukaan edes ostaa niitä markettien surkeita pommeja, roomalaisia kynttilöitä tms.. Täyttä skeidaa, eikä kukaan voi noista oikeasti nauttia, ei edes lapset. Ainakin omat lapset ovat paljon enemmän innoissaan, kun taivaalla räjähtää kunnon pommi.
Sitten loppuun pieni omakohtainen kokemus koiriin liittyen. Meillä oli lapsuudessani koira, joka oli nuorena jossain määrin paukkuarka, ei kuitenkaan pahasti. Kyseisellä koiralla ongelma ratkesi sillä, että se otettiin mukaan ulos, jossa se näki, mistä ääni syntyi. Sisällä ollessaan oli pelännyt pauketta niin, että ryömi sängyn alle. Ei varmasti toimi kaikissa tapauksissa, mutta tuon tapauksen kanssa toimi.