Ihmiselle pessimismi on luontaista. Epäilemättä pitkän evoluution aikana tästä on ollut etua. Ilmastonmuutoksen suhteen olen kyllä kuitenkin realisti. Pidän selvänä, että lämpeneminen saadaan pysäytettyä ja käännettyä.
Toivon tietysti, että tässä nimenomaisessa tapauksessa todella olet realisti, mutta väitteessäsi ihmisen luontaisesta pessimismistä ei ole perää kuin puolittain. Ihmiset todella saattavat yliarvioida lyhyen aikavälin riskejä. Tämän voi nähdä vaikkapa siinä, että yllättäviä ääniä tai liikettä kohdatessamme reagoimme yleensä pelästymällä, vaikka todennäköisyys vaaratilanteesta on pieni. Myös muutos terveydentilassa tulkitaan monesti pahimpien mahdollisten riskien kautta todennäköisyyksiä vastaan. Kysymys on nimenomaan evolutiivisesta edusta.
Harmillisempi puoli varsinkin ilmastonmuutoksen kannalta on se,
että pitkän aikavälin riskejä ja etenkin ns. systeemisiä riskejä puolestaan aliarvioidaan. Ajanhahmotuskykymme ei keskimäärin riitä ja mitä vähemmän meillä on omaa itsenäistä valtaa, sitä enemmän oletamme muiden ratkaisevan ongelmat siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden ratkaisematta jättäminen olisi typerää tai vastuutonta.
Valitettavasti mitään tällaista luonnonlakia ei ole oikeasti olemassa, kuten historia menneiden sivilisaatioiden ja teollistuneen ajan suurkonfliktienkin kautta osoittaa.
Data, siten kuin minä maallikkona sitä arvioisin, osoittaa sen, että olemme jo myöhässä. Käytännössä ajamme luiskaa pitkin kohti jyrkännettä ja toivomme teknologisen kehityksen olevan se
deus ex machina, joka meidät pelastaa. Olemme saaneet n. vuosikymmeneksi pysäytettyä hiilidioksidipäästöjen kasvun (järisyttävälle tasolle tosin, joka kasvattaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta), mutta ilman ihmettä +1,5C jää haaveeksi, eivätkä siihen tutkijat taida missään enää uskoakaan. Päinvastoin, ylimmäksi rajaksi asetettu lämpenemislukema saavutetaan jo etuajassa ja vaikutukset voivat olla täysin arvaamattomat. Kun katsotaan vielä ilmastonmuutosta laajemmin (saastuminen, lajikato, merien "aavikoituminen") ympäristön tilaa, on vaikea mitenkään faktapohjaisesti ylläpitää omaa optimistisuutta jonkinlaisesta vääjäämättömästä pelastuksesta.