Tätä ihmettelyä ihmettelen, mutta sillai puoliksi ymmärtäen kuitenkin. Mä nimittäin pärjäsin johonkin vuoteen 2010 saakka kuvaputkitelkkarilla ja ihmettelin kanssa silloin, että miks kuvanlaatu ja joku hoodee (ei Harley Davidson) on niin monen mielestä niin tärkeä juttu, kun ite koin näkeväni vanhasta kuvaputkifinluxistani ihan riittävän tarkasti, ihmettelin laillasi että miksi muka pitäisi nähdä tarkemmin. Sitten tuossa Finluxissani viimein tulivat kilometrit täyteen ja koska uusi telkkari oli pakko ostaa, niin sijoitin sitten johonkin, en enää muista merkkiä, mutta kuitenkin silloin vielä mun mielestä ökykalliiseen taulutelkkariin. Ei sekään mikään UHD ollut, olikohan niitä silloin vielä edes rivikuluttajan saatavissakaan, mutta kuitenkin, uuden töllön myötä aukesi kokonaan uusi teräväpiirtomaailma. Siihen kun tottui, niin perus putkitelkkarin VHS-kuvanlaatu oli jotain ihan kamalaa mössöä, josta ei muka saanut mitään selvää, vaikka joskus oli muka saanut ihan hyvin. Paluuta vanhaan ei voinut kuvitellakaan.
Jos nyt joku pärjää edelleen jollain ysäri- tai vaikka kasaritelkkarilla, niin eihän se tietenkään multa pois ole, antaa mennä vaan. Mä en enää pärjäisi, koen saavani niin paljon enemmän esim. leffasta tai lätkämatsista irti nykypäivän kuvanlaadulla, vaikka en itseäni sen suhteen missään määrin hifistelijäksi laskekaan. Jos hölmön kärjistävä vertaus sallitaan, niin saan mä musiikistakin paljon enemmän irti nykyaikaisella laadukkaalla äänentoistolla, kuin vanhalla monoäänisoittimella, mutta ymmärrän kyllä senkin, miksi esim. mutsilleni se vanha mankkari kelpaa vieläkin oikein hyvin.
*e* Niin no, kasaritelkkarilla ei kyllä taida pärjätä enää kukaan, kun ei niissä tainnut olla sellaisia liittimiä, että dikiboksin saisi kiinni.