Miten sitä pystyi 70-luvun lopulla katsomaan Nalle Luppakorvaa kun se ei ollut 4K tai fullHD? Mikä edes mahtoi olla kuvaputki-tv:n tarkkuus nykymittapuuhun muutettuna?
Tätä ihmettelyä ihmettelen, mutta sillai puoliksi ymmärtäen kuitenkin. Mä nimittäin pärjäsin johonkin vuoteen 2010 saakka kuvaputkitelkkarilla ja ihmettelin kanssa silloin, että miks kuvanlaatu ja joku hoodee (ei Harley Davidson) on niin monen mielestä niin tärkeä juttu, kun ite koin näkeväni vanhasta kuvaputkifinluxistani ihan riittävän tarkasti, ihmettelin laillasi että miksi muka pitäisi nähdä tarkemmin. Sitten tuossa Finluxissani viimein tulivat kilometrit täyteen ja koska uusi telkkari oli pakko ostaa, niin sijoitin sitten johonkin, en enää muista merkkiä, mutta kuitenkin silloin vielä mun mielestä ökykalliiseen taulutelkkariin. Ei sekään mikään UHD ollut, olikohan niitä silloin vielä edes rivikuluttajan saatavissakaan, mutta kuitenkin, uuden töllön myötä aukesi kokonaan uusi teräväpiirtomaailma. Siihen kun tottui, niin perus putkitelkkarin VHS-kuvanlaatu oli jotain ihan kamalaa mössöä, josta ei muka saanut mitään selvää, vaikka joskus oli muka saanut ihan hyvin. Paluuta vanhaan ei voinut kuvitellakaan.Ensimmäinen liittyy tuohon @Glove viestiin, että miten ihmeessä niin monia ihmisiä kiinnostaa kuvanlaatu? Minua ei ole ikinä kiinnostanut kuvan laatu millään tavalla vaan se sisältö mitä minä näen. Vaikka olisi commodore 64 grafiikkaa, mutta näen mitä tapahtuu niin ei minua haittaa.
Hiukan tähän liittyen, eräs tuhansia matseja nähnyt intomielinen penkkiurheilijatuttuni kehotti seuraamaan joskus ottelua siten, että valitsee jonkun tietyn pelaajan, jota seuraa koko ajan kun tämä on kentällä ja jopa kun hän istuu vaihtoaitiossa. Erityisesti jos oma suosikkijoukkue ei pelaa. Livenä tietysti helpompaa, ruudun kautta ei yleensä mahdollista.Toinen asia mitä ihmettelen on ihmisten kykyä tunnistaa kiekkoilijat. (tai futaajat tai ihan mikä vaan joukkuelaji). Siis livenä tai telkkarin kautta. En ole ikinä tuota ymmärtänyt kun itselläni ei mitään hajua kuka siinä kiekossa/pallossa on (pois lukien kultakypärät liigassa). Sama livenä tai teeveessä.
Jos haluaa aikamatkalle surkean kuvanlaadun urheiluun, kannattaa valita TV5 ja kotimainen jalkapallo, siitä kuvasta on haasteellista saada tolkkua mikäs tuon pelaajan numero on, edes nykyaikaisella ’ihan hyvä’ -laadun telkkarilla.Tätä ihmettelyä ihmettelen, mutta sillai puoliksi ymmärtäen kuitenkin. Mä nimittäin pärjäsin johonkin vuoteen 2010 saakka kuvaputkitelkkarilla ja ihmettelin kanssa silloin, että miks kuvanlaatu ja joku hoodee (ei Harley Davidson) on niin monen mielestä niin tärkeä juttu, kun ite koin näkeväni vanhasta kuvaputkifinluxistani ihan riittävän tarkasti, ihmettelin laillasi että miksi muka pitäisi nähdä tarkemmin. Sitten tuossa Finluxissani viimein tulivat kilometrit täyteen ja koska uusi telkkari oli pakko ostaa, niin sijoitin sitten johonkin, en enää muista merkkiä, mutta kuitenkin silloin vielä mun mielestä ökykalliiseen taulutelkkariin. Ei sekään mikään UHD ollut, olikohan niitä silloin vielä edes rivikuluttajan saatavissakaan, mutta kuitenkin, uuden töllön myötä aukesi kokonaan uusi teräväpiirtomaailma. Siihen kun tottui, niin perus putkitelkkarin VHS-kuvanlaatu oli jotain ihan kamalaa mössöä, josta ei muka saanut mitään selvää, vaikka joskus oli muka saanut ihan hyvin. Paluuta vanhaan ei voinut kuvitellakaan.
Jos nyt joku pärjää edelleen jollain ysäri- tai vaikka kasaritelkkarilla, niin eihän se tietenkään multa pois ole, antaa mennä vaan. Mä en enää pärjäisi, koen saavani niin paljon enemmän esim. leffasta tai lätkämatsista irti nykypäivän kuvanlaadulla, vaikka en itseäni sen suhteen missään määrin hifistelijäksi laskekaan. Jos hölmön kärjistävä vertaus sallitaan, niin saan mä musiikistakin paljon enemmän irti nykyaikaisella laadukkaalla äänentoistolla, kuin vanhalla monoäänisoittimella, mutta ymmärrän kyllä senkin, miksi esim. mutsilleni se vanha mankkari kelpaa vieläkin oikein hyvin.
*e* Niin no, kasaritelkkarilla ei kyllä taida pärjätä enää kukaan, kun ei niissä tainnut olla sellaisia liittimiä, että dikiboksin saisi kiinni.
Helppoahan se pelaajien tunnistaminen on. Fyysinen koko ja olemus, luisteluasento ja -tyyli, kätisyys, pelipaikka, ketju/pakkikaverit. Pelinumerokin auttaa.
Eilen vähän hymähdin, kun cmoren selostajan luuli Juuso Ikosta Joni Tuulolaksi. Väärä joukkue, väärä pelipaikka, väärä kätisyys, väärä pelinumero ja muutenkin aika erilainen olemus.
Molempien pelinumero toki alkaa kutosella, ja täytyyhän Kerhossa nyt joku Tuulola olla.
ite koin näkeväni vanhasta kuvaputkifinluxistani ihan riittävän tarkasti,
Mun tekis mieli aina antaa sähköshokki noille jonneille, jotka antaa neuvoja telkkariketjuissa eri foorumeilla.Vika kaksi ja puoli on se, että en ole varma valmistetaanko enää normaali-ihmisen asuntoon sopivaa töllöä. Mainoksissa kaikki on jotakin laajakangas-HD:tä, jota ei pysty katsomaan kuin kymmenen metrin päästä. "Mitäs sinä ulkona pakkasella pomppa päällä talon ikkunaa tuijotat?" "Katselen televisiota!" Kerrostaloasunnon ollessa kyseessä pitäisi varmaan opetella levitaatio.
Jos nyt joku pärjää edelleen jollain ysäri- tai vaikka kasaritelkkarilla, niin eihän se tietenkään multa pois ole, antaa mennä vaan. Mä en enää pärjäisi, koen saavani niin paljon enemmän esim. leffasta tai lätkämatsista irti nykypäivän kuvanlaadulla, vaikka en itseäni sen suhteen missään määrin hifistelijäksi laskekaan. Jos hölmön kärjistävä vertaus sallitaan, niin saan mä musiikistakin paljon enemmän irti nykyaikaisella laadukkaalla äänentoistolla, kuin vanhalla monoäänisoittimella, mutta ymmärrän kyllä senkin, miksi esim. mutsilleni se vanha mankkari kelpaa vieläkin oikein hyvin.
*e* Niin no, kasaritelkkarilla ei kyllä taida pärjätä enää kukaan, kun ei niissä tainnut olla sellaisia liittimiä, että dikiboksin saisi kiinni.
Missäs mun Nykysuomen sanakirja onkaan?Nyt pitää olla sitä immersiota.
Emmä tiiä, mutta sitä pitää olla!Missäs mun Nykysuomen sanakirja onkaan?
Kai se pelatessa merkkaa jotain, mutta mitä helvetin immersiota tarvitaan tv-uutisten katselussa? Mä kuulun myös sisältölähtöiseen katsojakuntaan. En kato leffoja kuin käytännössä joulun välipäivinä, kun on aikaa ja urheilu on tauolla. Leffatkin ovat nykyään kaikki sitä tehostepaskaa, juonesta viis.
Oransseja "KooKoo faneja" mtv3 jääkiekkostudiossa. No niitähän oli jo silloin pari vuosikymmentä sitten kyseisellä kanavalla. Takki on melkein ok, mutta housut rumat.
Ai niin. HPK:llahan on myös oranssi väritys. Olisi pitänyt muistaa, kun 90 luvulla kävin katsomassa muutaman heidän pelin. Niin ja tapparalla on oranssit pöksyt.Tuollaisia housuja muistaakseni koitin etsiä useampi vuosi sitten. Ja huutelin muistaakseni niiden perään silloin täälläkin. Minun etsinnät oli kyllä tuloksettomia ja hyvä niin.
Tuolloin minulla oli buumina pukeutua HPK: peleissä Kerhon oranssiin väriin niin vahvasti kuin vain pystyy. Mutta ei tuo täysoranssivaatetus kyllä tyylikäs ole. Paljon mielummin pukeutuu oranssiin fanipaitaan ja mustiin housuihin johon tuolloinkin päädyin. Liian räikeää pukeutua lähes pelkästään oranssiin, mutta musta väri hyvin täydentää kokonaisuutta ja kyllähän oranssi-musta väriyhdistelmä on varsin hyvä.
"HPK:llahan on myös". Kerho on se alkuperäinen oranssi, vuodelta 1929.Ai niin. HPK:llahan on myös oranssi väritys. Olisi pitänyt muistaa, kun 90 luvulla kävin katsomassa muutaman heidän pelin. Niin ja tapparalla on oranssit pöksyt.
Studio oranssi pöksyt ovat oikeastaan yhtä "järkyttävät", kuin Tamin takit, erään vuoden mm kisastudiossa.
Onhan tuo erikoinen jäänne. Esim. ranskalainen työkaverini oli kovin ihmeissään että miten työnantajalla on edes oikeus tietää työntekijän kuulumisesta liittoon.Ihan ilman sarvia ja hampaita, tuli tästä
Kommentti: Mitä jos UPM lopettaa ay-jäsenmaksujen perimisen? Kohta kuuluu historiallinen pauke työmarkkinoilla – satamat kiinni? mieleen:
onko tuo isokin kysymys ettei työnantaja peri liiton maksuja?
Kun minulta ei yksikään työnantaja ole koskaan perinyt liiton maksuja. En mä tosin ole liittoon koskaan kuulunut. Kaksi kertaa on kysytty kuulunko liittoon; toinen oli 17v kesäduunarina kun ”houkuteltiin” liittoon. En liittynyt. Toisella kertaa kysyttiin menenkö suunnittelijoiden mukana lakkoon. Tuijotin ”tyhmänä” ja sanoin etten minä ole suunnittelija.
Tuntuu vain niin hassulta miksei niitä maksa itse.