Sitä kyllä minäkin olen ihmetellyt miten paljon porukka noihin puhelimiin upottaa rahaansa. Pahinta tuntuu olevan iPhone-kansa. Se kapula täytyy aina päivittää heti kun siitä iPhone 5:stä ilmestyy 5S-malli.
...
Niin, jos mulla toi eka 120 euron puhelin kesti jonkun 26 kk, niin sehän tarkoittaisi että puhelimelle tulisi hintaa alle femma per kuukausi. Montako kuukautta täytyisi holdata sitä iPhonea että se sitten tulisi kannattavammaksi?
Jatketaan ihmettelyä melkein samasta aiheesta. Monesti kuulee että ei kannata ostaa yhtään vaatteita H&M:ltä tai Jack&Jonesilta, koska halpa hinta ja paska laatu. Pitäisi ostaa jotain oikeita merkkivaatteita ja se olisi sitten lopulta halvempaa.
...
Ei noi mun mielestä mitenkään huonoja ole ottaen huomioon että yksi paita maksaa jonkun 5 euroa. En tiiä onko noi "kannattaa ostaa kalliimpi"-puheet sitten ihmisiltä jotka joutuvat selittelemään itselleen jonkun kalliimman tuotteen ostoa.
Niin, kukin kuluttaa rahansa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Tähän älypuhelinkeskusteluun sorkin sen verran, että ymmärrän myöhäisherännäisenä iPhone-käyttäjänä (itse en raaskinut ostaa ja pidin kokeilematta paskana, mutta työnantajan kautta tuollainen tuli käyttöön) nykyään sen, että porukka haluaa nimenomaan iPhonen. Käyttö ja päivittäinen toimiminen on niin paljon yksinkertaisempaa ja sujuvampaa, kuin muilla kokeilemillani älyluureilla.
Pointtina tässä lähinnä se, että kun katsoo kuinka paljon ihmiset käyttävät aikaa älypuhelimiensa kanssa, on joku yli viidensadan sijoituskin kohtuullisen ymmärrettävä. Kyseessä on kuitenkin laite, jonka kanssa suuri osa varsinkin nuoremmasta kansasta käyttää valtaosan päivästään, jolloin on ihan luonnollista että ostaa luurin jonka käyttö on jouhevaa ja mukavaa.
Vaatteiden osalta homma on lähinnä kiinni siitä, että toiset kiinnittävät asiaan enemmän huomiota ja laatukriteeristössä on todella isot erot ihmisten välillä. Toisille se toisen mielestä ihan "uudenveroinen ja laadukas" paita on rumasti alta riman ja toiselle se sitten onkin vaate jota voi käyttää arjesta pyhään tilaisuudesta riippumatta. Itse olen tämän joutunut käytännössä kokemaan vaimon hankkimisen myötä, kun vaatekaapista olen joutunut heivaamaan "ihan hyviä ja melkein uusia, just 2010 ostettuja" paitoja ja "ihan vähän vaan rikki tuolta haaroista" farkkuja UFFin konttiin tai suoraan roskiin.
Toki kaikessa tässä on olennaista se, että mennään oman käytettävissä olevan varallisuuden mukaisesti, eli en ymmärrä sitä jos työkkärin peruspäivärahoista tai opintorahoista lyödään hirveä siivu pukeutumiseen ja/tai kännykkään, mutta en ymmärrä sitäkään että viiden tonnin kuukausituloilla ostetaan jotain H&M:n t-paitoja.