Niin mutta ajatteletko sä noin? Tai luuletko että joku sun kaveri tai sukulainen ajattelee noin? Jonnekin suvun mökille jos esimerkiksi menee niin ei kait siellä nyt ole mitään väliä ootko työtön vai Suomen johtavia aivokirurgeja. Kaikki paistaa makkaraa ringissä ja naureskelee pieruhuumorille.
No en nyt ihan kirjaimellisesti, en ala itkemään, parkumaan, vieroksumaan välttämää niitä, joilla on kovempi kuukausiliksa kuin minulla. Kyseessä on hienovaraisempi ja jollain tasolla alitajuntainen vaisto vertailla ihmisiä itseensä, ja se pystytään psykologian tutkimuksissa näyttämään varsin yksiselitteisesti toteen. Ihmisillä on toki erilaisia statusnäkemyksiä ja menestyksen tai hyvän elämän mittareita. Joku voi pitää arvossa kielitaitoa, hyviä ihmissuhdetaitoja, runsasta vapaa-aikaa, korkeaa asemaa tai rahaa. Tämän voi tosiaan nähdä kaikista parhaiten lapsissa lapsenomaisena käyttäytymisenä esimerkiksi niissä tilanteissa kun kaverilla on uusi hieno reppu tai joku on parempi jalkapallossa. Toki terveeksi kasvava yksilö oppii hallitsemaan omaa ajatteluaan ja tunnereaktioita siihen asti, että niistä tulee lähestulkoon automaattisia, eikä täten itsetunnoltaan terveet ihmiset vertaile kokoajan toisiaan ja vello sen seurauksena jatkuvassa itsesäälissä. Mutta se ei tarkoita, etteikö ilmiötä ole aikuisiälllä enää olemassakaan, se vain muuttuu hienovaraisemmaksi, Toki jotkut retalejengin jäsenet ynnä muut saattavat alkaa julkisesti mesoamaan jonkun kovasta palkasta, hienosta talosta tai Ferrarista autotallissa.
Minä taasen en tajua, että joku ei tajua, että sanoessani etten tajua, en tarkoita sitä, etten tajuaisi, vaan sitä, että tajuan, mutta en näe moisessa mitään tolkkua. Minä en ainakaan ("ei meidän koira" jne.) pahoita mieltäni toisen menestyksestä, ellei sitten kyseessä ole joku totaalinen vittupää, mutta sellaisten menestyminen nyt ei minua muutenkaan kiinnosta. Miksi pitäisi olla eläin? Tai pikkulapsi?
Jos koirasi eläisi 20 koiran ryhmässä ja joku iso ja vahvempi koira nousisi koiraasi isommaksi ja kyvykkäämmäksi, saisi kiiltäväturkkisimmat koiraneidit ja parhaimmat lihapalat metsästysreissulta, niin koirasi pahoittaisi siitä mielensä. Ei myöskään ole pakko olla eläin tai pikkulapsi. Yksi vaihtoehto on olla syntymättä tai vaikka hypätä Eiffel-tornista ilman laskuvarjoa. Jos nuo kaksi vaihtoehtoa eivät ole mieleisiäsi, niin eipä oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa elämistä eläimenä, jolla on eläimen vaistot, ja tässä tapauksessa myös korkeampaan ajatteluun kykenevät aivot, joilla pystyy tietoisesti ohjata vaistotoimintaa, ainakin jossain määrin. Tokihan myös tekoälynä eläminen virtuaalimaailmassa saattaa olla kuumaa kamaa sadan vuoden päästä, mutta siihen mennessä vaihtoehdot ovat varsin rajatut.
edit: ilmeisesti iski joku väliaikainen lukihäiriö lukiessa tuota toista viestiä... taidan mennä nukkumaan, alkaa tulla jo sen verran häröjä ajatuksia paksusta kallostani.