Ihmettelyketju

[Leon]

Mä olin silloin joskus tyytyväinen, jos metsäleirillä oli vessapaperia. Nyt pitää olla jo sähkötkin, ettei jää somet päivittämättä.

 

[MustatKortit]

Mä olin silloin joskus tyytyväinen, jos metsäleirillä oli vessapaperia. Nyt pitää olla jo sähkötkin, ettei jää somet päivittämättä.

Mä olen seurannut tätä keskustelua ihmetellen. Omasta inttiajastani ei ole niin kovin montaa vuotta - vajaa kymmenen - eli kännyköitä jne oli kyllä kaikilla jo tuohon aikaan, mutta ei leireillä ollut prioriteettina kännykän selaus.

Sanoisin, että oma ylimääräinen energiani meni sen pohtimiseen, että mistä saisi lisää ruokaa, mahdollisia herkkuja, hyvän kipinävuoron ja tietty pohdittiin sitäkin, että jes, perjantaina pääsee lomille naisia naurattamaan!

 

[pettter]

Kenelle siellä pitäisi niin hirveästi soitella tai tekstailla? Vuonna 2000 niillä vanhoilla kapuloilla ei ollut sellaiseen tarvetta. Ehkä näiden facebookkien ja twittereiden takia nykyajan huomiota tarvitseville nuorille on tullut se tarve juoruilla kaikki pienetkin jutut.

Kesällä festareilla telttaillessa mulla hajosi kamera sen kosteuden takia ja sitä reissua varten ostettu halppispuhelinkin taisi hieman saada vaurioita. Jotenkin äkkiseltään tuntuisi että armeijan leireillä on isommat riskit kun ryömitään maassa ja hypitään auton kyytiin jne.

 

[Jeffrey]

Täältä kyllä yksi puoltoääni kännyköille metsäleirillä. Niinkuin joku jo tuossa totesikin, niin metsäkännykkä erikseen. Itselläni oli muistaakseni vanha 3110 metsässä, joskin silloin vajaa kymmenen vuotta sitten some ei ollut vielä se juttu.

Mutta nyt yksi tarina omasta inttiajastani, ja siitä miksi kännykät ovat mielestäni hyvä juttu. Oltiin aikanaan yhdellä isolla harjoitusleirillä, johon osallistui useampi kompania, eri joukko-osastoista. Nohevat tykkimiehet sitten onnistuivat räjäyttämään harjoituskranaattinsa näpeilleen, josta luonnollisesti seurasi sitten hieman lääkärireissua, ja lehtijuttua. Hyvin pian tämän onnettomuuden jälkeen, skapparit kuitenkin keskeyttivät leirin siltä illalta, ja vetivät kaikki varusmiehet samaan paikkaan muotoon. Loppuillan tehtävän anto oli sitten se, että avaamme puhelimemme ja vastaamme läheistemme mahdollisiin puheluihin ja viesteihin aiheesta.

TosiFani voi ajatella asiaa vaikka siltä kantilta, että ajatteleppa jos koulullasi tapahtuisi räjähdys, ja yhdenkän oppilaan vanhempi ei saisi yhteyttä lapseensa. Nykymaailmassa informaation tarve on kasvanut valtavan suureksi, joten nämä huolestuneet vanhemmat ja omaiset alkaisivat soittelemaan kuka opettajalle, joku rehtorille ja kolmas opetushallitukseen.

Se nyt on täysin selvää, että suurin osa varusmiesten omaisista ymmärtäisivät tällaisessa tilanteessa, että ilmoittavat kyllä jos on ilmoitettavaa. Isoille leireille osallistuu kuitenkin helposti yli tuhat varusmiestä. Ja jos edes murto-osan mummit, kummit ja vanhemmat alkavat soittelemaan pääesikuntaan tai ties minne, kysyäkseen oman Kallensa hyvinvoinnin perään, hommasta tulisi jo ihan hirveä sotku, ja resursseja suuntautuisi aivan vääriin kulueriin.

 

[Urheiluministeri]

Kävin armeijani 2007-2008, ja tuolloin yhdellä tupakaverilla oli läppäri mukanaan armeijassa. Kolmella oli sähkökitara, minulla oli kahvinkeitin ja kaikilla oli peruspuhelimet. Armeijan loppuaikoina ostin Nokialaisen, jossa oli sisäänrakennettu navigaattori. Siihen asti mentiin ihan perus läppänokialaisella. Tyttöystävän kanssa sai ja piti jutella kassulla ollessa lähes joka ilta, leirillä molemmat sai sitten kärsiä vähän etäisyydestä ja terveellisestä ikävästä kun en viitsinyt rasittaa telttakavereita jatkuvalla puhelimen räpläämisellä saati pakollisilla lepertelyillä.

Mutta onko nykyisillä parikymppisillä jätkillä todellakin tapana chättäillä omien kavereidensa kanssa? Siis muiden kuin mies- tai naispuolisten tyttöystävien kanssa? Eipä tullut mieleenikään silloin, eikä sen jälkeenkään, käydä jokapäiväistä kuulumisienvaihtoa tekstiviesteillä, whatsapeilla tai facebookeilla. Ehei, muutaman kerran vuodessa nähdään jätkien kanssa, pidetään hauskaa, ja muuten ajatellaan ehkä säännöllisesti toinen toisiamme. Siinä on kyllä ihan riittävästi. Haluaisinkin kysyä Ekiltä, että olenko ihan normaali ikäluokkani edustaja, ja onko some tehnyt myös tavallisista ystävyys- ja kaverisuhteista (etenkin poikien välisistä) jotenkin ylisosiaalisia?

 

[TosiFani]

...TosiFani voi ajatella asiaa vaikka siltä kantilta, että ajatteleppa jos koulullasi tapahtuisi räjähdys, ja yhdenkän oppilaan vanhempi ei saisi yhteyttä lapseensa. Nykymaailmassa informaation tarve on kasvanut valtavan suureksi, joten nämä huolestuneet vanhemmat ja omaiset alkaisivat soittelemaan kuka opettajalle, joku rehtorille ja kolmas opetushallitukseen...

Kriisitilanteissa kännykät ovat loistava juttu, mutta en oikein ymmärrä miten tämä liittyy tähän keskusteluun?? Keskustelun aiheenahan on varusmiesten henkilökohtainen tarve kantaa kännykkää metsäreissuilla mukana, ei turvallisuus. Jos joku haluaa kännykän metsään ottaa, siitä vaan. Sitä en vaan ymmärrä, jos muutama päivä ilman kännykkää tai älypuhelinta aiheuttaa ylitse pääsemätöntä vitutusta ja pään hajoamista.

 

[pettter]

Niin joo mä hommasin ensimmäisen kännykän vuotta ennen inttiä. Pari vuotta aiemmin vielä ajattelin etten koskaan langatonta puhelinta tarvitse, mutta niin ne ajat muuttui kun kännykät yleistyi. Mitään kovinkaan suurta tarvetta ei niille vekottimille kuitenkaan ollut. No joillakin tytöillä nyt vissiin oli poikia suurempi tarve kirjoitella toisilleen jotain kirjeitä tms. Ja nyt sit muka pitää vähän väliä kertoa kaikille mitä milläkin hetkellä tekee ja miltä tuntuu. Onhan se vähän naurettavaa.

 

[Shard]

Minulla oli intissä kännykkä jälkimmäiset puoli vuotta (kotiuduin kesällä -13), kun rannekello hajosi ja vaununjohtajana tuli olla kellonajasta tietoinen. Puhelin oli vanha nokialainen jonka olin saanut äidiltäni. Ensimmäisen älypuhelimeni ostin päivä loppusodan jälkeen lomilla toukokuun lopussa. Sen ostin osamaksulla, aiemmin olin säästänyt päivärahojani monta kuukautta ja ostanut niillä ensimmäisen läppärini (ja tietokoneeni) huhtikuussa. Olin käyttänyt isän konetta koko ikäni.

En kertaakaan kaivannut mitään nettejä ja someja, ja ihmettelen kuinka joku leireillä jaksaa kaivata moisia. Henkinen väsymys oli sellaista että ajatukset pyörivät ruuan, vilun, vaununhuollon, teltanpystytyksen, polttopuiden hankkimisen ja nukkumisen välimaastossa iltaisin. Ja hyvä niin, sillä jos oli poikkeuksellisen hyvät oltavat niin alkoin jatkuva hajotus siitä että oli umpimetsässä ja lomat kaukana edessä. Jos tuossa tilassa olisi saanut vilauksenkin ympäröivää maailmaa niin hajotus olisi ollut musertavaa. Loppusodassa Rovalla tehtiin toki Lapin lämpöennätykset ja silloin oli mukavaa loikoilla vaunun kannella ja kuunnella matkaradiota, jonka joku oli ottanut mukaan.

 

[Johnny B. Goode]

Nyt ihmettelen tämmöistä, että kun täällä palstalla on tämä vapaa keskustelu jaettu kahteen osioon, vapaa keskustelu sekä kierrätyskeskus, ja olen ymmärtänyt että tuonne vapaaseen keskusteluun keskittyy kaikki vakavammat ja oleellisemmat aiheet ja sitten tänne kierrätykseen "kevyempi" matsku, niin kierrätyskeskuksen puolella on keskustelu siitä pitäisikö Suomen tunnustaa Palestiinan valtio, kun taas tuolla "vakavammalla" puolella on aiheita mm. Salatuista elämistä sekä jostain helevetin hobiteista. No kait nämä ovat taas niitä makuasioita,

 

[Leon]

Nyt ihmettelen tämmöistä, että kun täällä palstalla on tämä vapaa keskustelu jaettu kahteen osioon, vapaa keskustelu sekä kierrätyskeskus, ja olen ymmärtänyt että tuonne vapaaseen keskusteluun keskittyy kaikki vakavammat ja oleellisemmat aiheet ja sitten tänne kierrätykseen "kevyempi" matsku, niin kierrätyskeskuksen puolella on keskustelu siitä pitäisikö Suomen tunnustaa Palestiinan valtio, kun taas tuolla "vakavammalla" puolella on aiheita mm. Salatuista elämistä sekä jostain helevetin hobiteista. No kait nämä ovat taas niitä makuasioita,

Ei se jaottelu kyllä aiheen vakavuuden mukaan mene. Kierrätyskeskuksessa on kaikki äänestykset ja listaukset ja turha info siitä, mikä itseä hauskuuttaa jne. eikä kiinosta muita paskaakaan. Vapaassa taas on ei-urheiluun liittyvä ihan oikea keskustelu. Tuo Palestiina-ketju mm. sisältää äänestyksen, miksi se on Kierrätyksessä. Raja on kyllä välillä häilyvä.

Muuten olen sitä mieltä, että Kierrätyskeskuksessa keskustelu pitäisi kieltää ohjeistuksella ja asiallisuudesta pitää langettaa pelikieltoja.

 

[Johnny B. Goode]

Tuo Palestiina-ketju mm. sisältää äänestyksen, miksi se on Kierrätyksessä. Raja on kyllä välillä häilyvä.

Niimpä sisältääkin juu, minun paha.

 

[Kirjoittelija]

Mä olen seurannut tätä keskustelua ihmetellen. Omasta inttiajastani ei ole niin kovin montaa vuotta - vajaa kymmenen - eli kännyköitä jne oli kyllä kaikilla jo tuohon aikaan, mutta ei leireillä ollut prioriteettina kännykän selaus.

Teidän porukkanne ei varmaan olisi selaillut niitä puhelimia metsäleireillä, jos niillä puhelimilla olisi pystynyt tekemään kaikkea sitä mitä nykyluureilla? Eihän joistain kahdeksan vuoden takaisista puhelimista voi puhua edes samana päivänä nykyisten kanssa.

Tähän älypuhelinjeesusteluun sopii kyllä kuin nenä päähän Pasila-sarjan komisario Kyösti Pöystin sukupolvianalyysi (olennaisin boldattuna):

Tässä on sun sukupolvi omasta mielestään: Aina on ollut rankkaa. Isä raataa päivät pellolla ja illat tehtaassa. Viikonloppuina hän käy sodassa. Äiti synnyttää kolmasti päivässä, kaikilla lapsilla on rutto. Leluja ei ole, ruuaksi on kaarnaa ja tervaa. Navetta palaa JOKA yö. Tässä on mun sukupolvi: Tyhmä, kiittämätön, laiska ja ruma. No, onhan se, mutta niin olisitte olleet tekin, teillä vaan ei ollut fyrkkaa!

 

[MustatKortit]

Teidän porukkanne ei varmaan olisi selaillut niitä puhelimia metsäleireillä, jos niillä puhelimilla olisi pystynyt tekemään kaikkea sitä mitä nykyluureilla? Eihän joistain kahdeksan vuoden takaisista puhelimista voi puhua edes samana päivänä nykyisten kanssa.
...

Niin, en nyt jaksa alkaa selaamaan viestiketjua taaksepäin, että onko täällä oltu joidenkin toimesta täysin ehdottomia älypuhelimia kohtaan, jota itse en kylläkään ole. Jos joku katsoo asiakseen räplätä puhelintaan leirillä, niin siitä vaan.

Mitä tulee kysymykseesi ja oletan tällä tarkoitettavan ainakin osittain yhteydenpitoa läheisiin ja ystäviin, niin kyllä se onnistui jo 10 vuotta sitten, puhumattakaan kertausharjoituksista joihin samaten olen osallistunut aivan viime vuosina useamman kerran.

Oma ihmettelyni kohdistui lähinnä siihen, että mielestäni metsässä on muuta mietittävää, kuin älypuhelimen sovellukset ja facebook. Osalla homma on rahikaismaista nakkisuojan hakemista sekä ylimääräisten elintarvikkeiden etsintää (perkele oli meidänkin joukkueessa muutama ihan penteleen lahjakas tällainen!), osa keskittyy lepäämään tilaisuuden tullessa, osa parantelee varustustaan jne.

Sanoisin niin, ettei puhelimessa hengailu ole mitenkään tavatonta inttihommissa, mutta useimmiten ihmisillä on parempaakin tekemistä. Mielestäni parin, kolmen päivän keikalle luuria ei kannata ottaa mukaan ollenkaan, pidemmälle reissulle ottaisin sen mukaan itsekin.

 

[jussi_j]

Miksi? Sinäkö sit ottaisit euronkolikoita taskut täyteen, että voi soitella kotiin yleisöpuhelimesta jos nyt menisit armeijaan? Vai onks kotiin soittelu ihan nöösii. Kovat jätkät ei kotiin soittele. Vittu.

DingDong taas.

Minä kun olin armejassa en alokasaikana soitellut kotiin ikinä. Syy oli ihan yksinkertainen, ei ollut puhelinta, ei ollut aikaa ja ei varmaan rahaakaan. Taisi siellä olla joku puhelin käytävällä, mutta sitä sai käyttää jonkun lyhyen ajan jonain päivänä viikosta ja jono oli niin pitkä, etten vaivaitunut. Kumma, että silloin onnistui, ottaen huomioon, että ensimmäinen loma oli 2,5 viikko aloituksesta. Ensimmäinen suihku muuten oli 6 päivää aloituksesta heti lääkärintarkastuksen jälkeen.

 

[vsmo]

Armeijassa metsäleirillä on luppoaikaa noin 80% joten eikös sen voi käyttää niinkuin hyväksi näkee, toki omalla vastuulla tulee viedä laitteet metsään.

Ihmettelen sitä, miten siitä somevehkeestä ei voi olla irti sen 8 tuntia, jonka työpäivä kestää. Tauoilla olisi lupa mutta se ei riitä.
Onko tähän vastausta?

 

[euron kolikko]

Ihmettelen sitä, että jos nykyään armeijan metsäleireillä on noin 80% luppoaikaa, niin millä ihmeellä lataatte sitä puhelintanne viikon leirin aikana? Luulis akun olevan tyhjä jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen.

Vai onko intillä nykyään leireillä jotkut akun lataamispisteet?

 

[vsmo]

Ihmettelen sitä, että jos nykyään armeijan metsäleireillä on noin 80% luppoaikaa, niin millä ihmeellä lataatte sitä puhelintanne viikon leirin aikana? Luulis akun olevan tyhjä jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen.

Metsäleireillä on aina ollut luppoaikaa, meinaatko että nykyään siitä 100% menee puhelimen kanssa näpittämiseen?

 

[Luulajanpuisto]

Voiko niitä hiplattavia älylaitteita ladata valtion aggregaattorilla? Ainakin mikroaaltouunien ja kuvaputkiteleviisioiden käyttövoimana noita joskus ennen käytettiin. Muuten en ota kantaa tähän asiaan, prosenteista puhumattakaan.

 

[euron kolikko]

Metsäleireillä on aina ollut luppoaikaa, meinaatko että nykyään siitä 100% menee puhelimen kanssa näpittämiseen?

Vaikea sanoa. Itse muistelen, että luppoaikana nukuttiin tai grillattiin makkaraa.

 

[Knox]

Ihmettelen sitä, että jos nykyään armeijan metsäleireillä on noin 80% luppoaikaa, niin millä ihmeellä lataatte sitä puhelintanne viikon leirin aikana? Luulis akun olevan tyhjä jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen.

Vai onko intillä nykyään leireillä jotkut akun lataamispisteet?

Lämärinä kenttäsairaalat olivat aika luksusta. Siellä ladattiin puhelinta, katseltiin läppäriltä leffoja, ja mikä parasta, se oli täydellinen nakkisuoja. Vittuiltiin kokelaille ja alikeille, kun niillä ei ollut leireillä meihin mitään käskyvaltaa, koska oltiin suoraan hoitohenkilökunnan alaisia. Muistan kuinka vittuuntuneita muut olivat, kun katseltiin 08 lätkän mm-kisoja keskellä leiriä.

Mutta tuskin siellä mitään virallisia latauspaikkoja on.

 

[Deko]

Jos kännykän akku on kestävä ja varavirtalähde riittävän iso, niin ei pitäisi tehdä tiukkaa selvitä viikonkaan metsäleiristä ilman verkkovirtaa, vaikka käyttö ei olisi erityisen säästäväistä.

 

[kahden suunnan sentteri]

Sellainen tavallista paksumpi älypuhelimen tehoakku kestää normaalikäytössä 2-4 päivää. Pari sellaista niin johan menee metsäleiri mukavasti angry birdsin ja redtuben parissa.

Kymmenisen vuotta sitten oli puhelinten tuominen leireille ehdottomasti kielletty. Lähes kaikki säännönmukaisesti jättivätkin halkonsa kaappiin. Itse kuitenkin tietysti loppupään leireille sellaisen otin irc- ja sähköpostikäyttöä varten. Varusmiesjohtajat eivät puhelimen huomatessaan sitä kovinkaan arvostaneet ja käskivät pitää visusti piilossa etteivät saa asian johdosta paskaa niskaan. Akku siinä olisi kestänyt varmaan kaksikin viikkoa, ellei sitten kuunnellut jotain niistä seitsemästä biisistä jotka muistikortille mahtuivat.

 

[Ostoskassi]

Ei leireillä ollut mitään luppoaikaa. Leireillä ylimääräinen aika menee nukkumiseen. Ei siinä mitään kännykkää näprätä, vaan kyllä siinä haluaa ihan oikeasti vain nukkumaan. Leirit olivat siitä mukavia, että ei tarvinnut muuta kuin tehdä hommia, ja sitten kun hommat oli tehty, niin toivottiin, että oli vielä lämmintä ruokaa jäljellä. Syömisen jälkeen alkoikin jo uni kuulostamaan aika hyvälle.

Tästä myös yritin hiukan keskustella noista armeijaan liittyvissä ketjuissa, mutta silloin keskustelu ei saanut tuulta alleen.

Omasta ryhmästä noin puolet otti kännykän mukaan leireille, toinen puolikas ei. Itse en ottanut. Pärjäsin ilmankin, ja uskoisin pärjääväni nykyisinkin, koska kuten sanoin, luppoaika menee nukkumiseen.

 

[MustatKortit]

Ei leireillä ollut mitään luppoaikaa. Leireillä ylimääräinen aika menee nukkumiseen...
.

Näinhän se monesti menee. Lisäisin kuitenkin vielä sellaisen asian, että mikäli luppoaikaa toden totta on - kuten ihan käytännön syistä ainakin ampumaleireillä tuppaa olemaan - niin sitä voi käyttää tehokkaammin, kuin kännykällä näpräämiseen. Kaikki emme ole kopioita Rahikaisesta, mutta mikäli aikaa on eikä väsytä, niin leirilläkin pystyy tekemään varsin paljon sellaista, joka helpottaa omaa elämää leirin jatkuessa.

Varmaan kaikilla intin käyneillä on kokemuksia siitä, että siellä omassa joukkueessa oli pari niitäkin tyyppejä, joilla oli erehtymätön vainu, että mitä nakkeja kannatti ottaa vastaan ja milloin kannatti vetää matalampaa profiilia.

 

[Urheiluministeri]

Varmaan kaikilla intin käyneillä on kokemuksia siitä, että siellä omassa joukkueessa oli pari niitäkin tyyppejä, joilla oli erehtymätön vainu, että mitä nakkeja kannatti ottaa vastaan ja milloin kannatti vetää matalampaa profiilia.

Tämähän armeijassa oli kaikkein mielenkiintoisinta ajankulua, ja yksi omista ehdottomista vahvuusalueistani. Leirien jälkeisessä varustehuollossa nappasin aina valopistooli- tai pistoolilaatikon. Aseiden puhdistaminenhan on vastuullinen ja aikaa vievä tehtävä (siitä huolimatta että niitä aseita ei juuri koskaan käytetty). Toiset raaputtivat kaminoita ja telttakankaita puhtaaksi kun itse kävin ensin suihkussa, minkä jälkeen kuuntelin käytävällä kaikessa rauhassa radiota ja "puhdistin" aseita.

P-kauden jälkeen kasarmielämä oli yleensä erittäin löysää. Erään kerran sitten haistoin palaneen käryä, kun joukkueelle ilmoitettiin vapaaehtoisesta juoksulenkistä. Ilmoituksen sävy ei paljastanut suurimmalle osalle mitään epäilyttävää, sillä olisiko meitä ollut kolme varusmiestä, jotka lähdimme kouluttajan kanssa kevyelle hölkälle raittiiseen ulkoilmaan. Punkissa löhöilevä, himokuntoilusta vittuileva loppujoukkue komennettiin tunniksi käytävään lukemaan sotilaan käsikirjaa.

Jo silloin ihmettelin kovasti ihmisiä, jotka kieltäytyivät kategorisesti kaikesta ylimääräisestä oma-aloitteisuudesta. Yleensä vapaaehtoinen nakki oli paskaa, mutta riviin jääneiden nakitus kahta paskempaa.