Ensin väitit, ettei ulkomaiden ja kotimaiden kohteilla ole kokemuksellista eroa pikkulapselle, mutta sitten olikin. Ihmettelen.Mutta sinä pyysit minua päättämään, mitä minun minun pitäisi päättää??
Ensin väitit, ettei ulkomaiden ja kotimaiden kohteilla ole kokemuksellista eroa pikkulapselle, mutta sitten olikin. Ihmettelen.Mutta sinä pyysit minua päättämään, mitä minun minun pitäisi päättää??
Itse tein sitä sun tätä, mutta luin kuitenkin edelliset viestit sen verran hyvin, etten rakennellut olkiukkoja näinkin kiehtovasta aiheesta. Nyt alan suuttua. Oletteko aineissa? En suosi tropiikkia lapsien kanssa, koska pitkä lentomatka lisää riskiä itkukohtauksiin. Rantaa löytyy lähempääkin.
Niin, oleellista lienee asennoituminen. Aika mielikuvituksetonta ottaa perhe mukaan baarilomalle.Lasten kanssa matkaaminen on ihan perseestä. Kaikki lomailuun liittyvä spontaanius on poissuljettua ja olet silti koko ajan sidottu lapseen. Ei se mitään lomaa ole.
Saat anteeksi. Ja pahoitteluni kohteliaasta vihjailustani.Olen nauttinut jotain ainetta. Mutta ei se silti oikeuta tuollaiseen vihjailuun. Koitin vain katsoa sivusta tätä hyvin tyypillistä JA-keskustelua ja olla osallistumatta siihen, mutta en onnistunut. Eiköhän tässä jokainen jo tiedä, mitä muut tarkoittavat. Eikä myöskään tarvitse teititellä, vaikka näkeekin kahtena.
Ensin väitit, ettei ulkomaiden ja kotimaiden kohteilla ole kokemuksellista eroa pikkulapselle, mutta sitten olikin. Ihmettelen.
Ei kai siinä ole kyse vain sen alle kaksivuotiaan lomasta, vaan koko perheen lomasta?
Ihan sam mihin se loma suuntautuu niin kyllä sillä äidillä ja iskällä on mukavaa, kun on se pikku taaperokin mukana eikä tarvi miettiä, että miten se siellä lapsiparkissa pärjää. Saatika sitten kuinka siitä lomasta nauttii, kun kokoajan on ikävä sitä pikkuista, jos se ei ole mukana. Tiedän, että on vanhempia, jotka haluavat jostain syystä tehdä lapsia, mutta myös lomailla ilman lapsia.
Lasten kanssa matkaaminen on ihan perseestä. Kaikki lomailuun liittyvä spontaanius on poissuljettua ja olet silti koko ajan sidottu lapseen. Ei se mitään lomaa ole.
Viime kesänä olin 12 ja 14 v lasteni kanssa Kossilla ja kyllähän se jo menetteli verrattuna edellisiin reissuihin. Ovat jo sen verran omatoimisia, että ei tarvi koko ajan roikkua kyljessä kun puhuvat englantiakin. Oleellista on kuitenkin, että paikka on sopivan pieni missä uskaltaa antaa noiden pyöriä. Itse voi parkkeerata johonkin sopivaan baariin, mistä lapset voivat käydä sitten pummaamassa lisää rahaa.
Thaimaaseen lähden ainakin seuraavat 5 vuotta ilman lapsia.
Niin, oleellista lienee asennoituminen. Aika mielikuvituksetonta ottaa perhe mukaan baarilomalle.
Niin, mitä tekemistä jossain Kossilla rantaleikkien lisäksi muuten on kun istua baarissa ja katsoa telkkaria? Kysehän oli kyllä varsinaisesti lasten lomasta jonka olin luvannut niille kun olimme joulun thaimaassa vaimon kanssa.
EDIT: Ja vilkaisin NHL:n erätauolla TV:stä Se oikea chattia, niin ihmettelen, että kuka vastaa sellaiseen ilmoitukseen, jossa haetaan 18-55 vuotiasta naista? Eiköhän tuo ikähaarukka kerro se, että kyseessä on joko perverssi vanha läski tai erittäin pahassa puutteessa oleva nuorempi kaveri, joka on myös vähän perverssi.
Ratkaisevin tekijä on ollut se, että loma perheen kanssa ei ole ollut mulle mitään lomaa. Varsinkaan silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Itseasiassa, miehen lomat tarkoittivat käytännössä sitä, että mun työni lisääntyi huomattavasti, koska mukaan tuli yksi huomioitava lisää. Eka lomaviikko oli aina kaikkein kamalin, kun olin joutunut tottumaan operoimaan yksin. Sitten siihen yksi "mutku mä oon lomalla, nyt pitäis kauheasti tehdä kaikkea"-tyyppi, niin olihan se nihkeää. Rakastan lapsiani ja miestäni yli kaiken, joten sitä on kenenkään turha kyseenalaistaa. Kerron nyt vain tuntemukseni rehellisesti. Jos mulla ei ole hyvä olla, perheelläkään ei ole hyvä olla. Ja mulla ei ole hyvä olla silloin, kun normaalin arjen pyörittäminen lasten kanssa tapahtuu itselle vieraassa ympäristössä. Jos joku asia on hankalampaa kuin normaalisti, se ei ole todellakaan mitään lomaa.
Eivät tarvitse. Itse en ole lapsena käynyt missään ulkomailla Savoa lukuunottamatta, enkä koe jääneeni muista sen takia jälkeen. Itsekin suosin matkustamista niin anopin kuin omien vanhempieni kanssa, koska silloin jää vähän vapaatakin ja voi käyttää vaikka vaimoa ulkona.En myöskään ole ihan varma, tarvitsevatko pienet lapset niitä kokemuksia, mitä matkustamisella on tarjota. Siis pienenä. Onhan tässä tietysti myös se, että omat lapset eivät nyt voi kehua käyneensä kuutta kertaa Kanarialla, vaan ainoastaan yhden kerran Kreikassa. Se reissu menikin sitten hyvin ja tuntui jopa minusta lomalta. Tosin mummi oli mukana, joten se "hieman" helpotti operointia. Mennään varmasti uudelleenkin.
Näinhän se menee. Enkä aio hirveästi kyllä sääliä muita matkaajia/penkkiurheilijoita (sori vaan eräs palstaveli). Itseäni on kuljetettu mukana kaikenlaisissa urheilutapahtumissa ja matseissa pikkupojasta. Koen saaneeni siitä älyttömästi. Tuskin näin urheiluhullu olisin ilman sitä. Mikään ei ollut niin hienoa kuin pikkupoikana katsoa huippujen tekemistä ja saada jopa nimmari.Meillä on aikomus harjoittaa matkustamista koko perheen ja osan perheen voimin kyllä runsaastikin. Mutta vasta sitten, kun lapsetkin aidosti kokevat paikkojen ja maiden erilaisuuden. Esim. Disney Worldiin olen luvannut heidät viedä, mutta vasta sitten, kun heiltä taipuu lontoo ja saavat ilon irti koko rahan edestä. Jos Tykkimäki aiheuttaa syviä ihailevia huokauksia, vielä ei ole Ameriikan matkojen aika :). Toistaiseksi heille on siis riittänyt lomaksi se, että äiti ja isi ovat molemmat mukana, kun mennään Hietsuun tai Kumpulaan.
Miksi aina näin? Miksi aina? Thaimaahan. THAIMAAHAN!!!Thaimaaseen
Vanha Len ei tunnu ymmärtävän sitä asiaa, että pienen lapsen isänä viiden viikon vuosittainen loma on lomaa vasta sitten, kun sen saa viettää perheen kera. Ei tulisi mieleenkään lähteä vaimon kanssa kahdestaan viikoksi reissuun ja jättää lapset kotiin. Itse miettisin lapsia koko ajan, vaimo vielä potenssiin kaksi ja toisekseen; isovanhemmille lasten ottaminen viikoksi olisi liian raju teko.
En ilmeisesti tässä tapauksessa, myönnän. Nyt kun avasit asiaa, niin tajusin kyllä, mitä meinasit.Ilmeisesti et pysty ymmärtämään asiaa sen kontekstissä?
Kokemuksesta olen samaa mieltä. Sen sijaan matka voi olla aivan yhtä helppo tai vaikea molempiin kohteisiin, pikkulapsi kun periaatteessa tyytyy aika vähään. Tai sitten mulla vain on helpot muksut. Pointti on kuitenkin siinä, että mikä siinä nyt on niin tajuttoman merkillistä, että ne muksut raahaa etelän rannalle, sen alle kaksivuotiaankin, että se pitäisi lailla kieltää ja paheksua päälle? En minä itsekään veisi lapsiani varsinkaan näillä tuloilla minnekään syvimpään Afrikkaan, mutta joku Espanja ja tai Kreikka sopisi oikein hyvin.Eli minusta alle kaksivuotias lapsi saa saman kokemuksen hiekkarannasta, on hän sitten Kalajoen kesäisellä rannalla tai Thaimaassa. Mutta matka Helsingistä Thaimaahan on huomattavasti rasittavampi kuin matka Helsingistä Kalajoelle.
Tässä on yksi ydin myös omaan ajatteluuni. Isoimpiin mestoihin en viitsi 2- ja 6-vuotiaita roudata mukanani, vaan saavat silloin viettää laatuaikaa isovanhempiensa kanssa, mutta kotimaan kohteet ja lähinaapurit ovat ihan ok tuollaisille. Kaksivuotiaalle ei jostain huvipuistosta tai Tukholmasta jää mitään käteen, mutta ei se ole siltä poiskaan, ja olisi mielestäni aika tylsää rankaista vanhempaa lasta ikäeron vuoksi. Lensimme jouluna pohjoiseen veljeni perheen luokse, ja olihan se tajuttoman kova juttu tytölle. Nuorempi, eli poika ei tule muistamaan reissusta sen enempää, mutta kokemus oli varmasti hänellekin kiva, ja höpöttelee se edelleenkin lentokoneista ja Kemin matkasta.Meillä on aikomus harjoittaa matkustamista koko perheen ja osan perheen voimin kyllä runsaastikin. Mutta vasta sitten, kun lapsetkin aidosti kokevat paikkojen ja maiden erilaisuuden. Esim. Disney Worldiin olen luvannut heidät viedä, mutta vasta sitten, kun heiltä taipuu lontoo ja saavat ilon irti koko rahan edestä. Jos Tykkimäki aiheuttaa syviä ihailevia huokauksia, vielä ei ole Ameriikan matkojen aika :). Toistaiseksi heille on siis riittänyt lomaksi se, että äiti ja isi ovat molemmat mukana, kun mennään Hietsuun tai Kumpulaan.
Tottakai ymmärän tuon "lastenrattaat raahataan joka vitun paikkaan", sillä olin samaa mieltä silloin kun en ollut vielä perheellinen. Lupaan että asenne muuttuu silloin kun omia lapsia hankitaan. /CLIP/
Tuo lause jota lainasit ei ollut tarkoitettu sinulle, vaan nuorille joilla ei ole vielä omia lapsia.
En minä itsekään veisi lapsiani varsinkaan näillä tuloilla minnekään syvimpään Afrikkaan, mutta joku Espanja ja tai Kreikka sopisi oikein hyvin.
Btw, miksi lentoyhtiöissä on luovuttu siitä, että lapsiperheet istuvat edessä? Vai johtuuko se siitä, että nykään voi itse valita paikkansa koneessa, kun tekee lähtöselvityksen netissä?
Btw, miksi lentoyhtiöissä on luovuttu siitä, että lapsiperheet istuvat edessä? Vai johtuuko se siitä, että nykään voi itse valita paikkansa koneessa, kun tekee lähtöselvityksen netissä?