Saanko kysyä,että montako poikaa mahtaa olla, ja minkä ikäisiä. Ajattelin vaan sun iästä, että kovin on nuorena "murkulat" tehty. En tarkoita,että se huono asia olisi lainkaan. Onpahan sitä kahdenkeskeistä elämää vaimon kanssa enempi!? Ja todennäköisesti näkee enemmän lapsenlapsia jne. Meillä ollaan vähän samoilla linjoilla, tosin kahdenkeskeiseen elämään on vielä aikaa n. 15vuotta. Saa toki nähdä kuinka monta lasta sitä vielä ennättää tekemään =)
Saat kysyä. Pojat ovat vaimon "tekeleitä", eli olemme ns. uusioperhe. Vaimo on n. 10v minua vanhempi ja hoitanut tuon lapsien hankkimisen ja minä olen vain isyyden ilojen sijaan saanut perhearjen kurjuuden ;-D
Poikia on kolme; 22, 20 ja 18v. Onhan se niin että "varafaijana" olo on oma juttunsa, mutta kun olemme jo naisen kanssa toistakymmentä vuotta viihtyneet niin mikäs tässä. Sielunkumppaneita ollaan.
Sitäpaitsi onhan tämä aika opettanut sen, että ei se isyys, vaan se miten lasten kanssa toimii arjessa on aika iso asia (myös pojille). Vaikka ne eivät "omia" olekaan, niin minun poikia ne myös on omalla tavallaan. Eihän tässä ole kyseessä tavara jota omistetaan, vaan ihmisistä joiden kanssa toimitaan arjessa ja juhlassakin.
Ettei menisi ihan OT:ksi niin voisi laittaa tähän loppuun lisää ihmettelyn aihetta liittyen yllä olevaan. Ihmettelen kun naisasiat-ketjussa aina mietitään "kannattaisiko ottaa riski ja tutustua/mennä treffeille sen ja sen kanssa". Ainakin itselläni olisi mennyt mainio nainen ohi, jos tuossa kahden-/kolmenkympin välillä olisin jättänyt lähemmin tutustumatta yli 10v minua vanhempaan YH:hon jolla on kolme poikaa. Outoja ovat kohtalon reitit...
Antaisin sellaisen yleisohjeen kaikille, että GO FOR IT!