Nyt kun tuli tuo kriisiapu puheeksi, niin kerron omakohtaista kokemusta. Moni on varmaan lukenut jo tämän inttijutun, mutta kerron silti, koska täällä saattaa olla joku, joka ei ole lukenut.
Olin asepalveluksessa heinäkuusta joulukuuhun viime vuonna. Intissähän on jokaisella yksiköllä vuorollaan virka-apuvuoro. Kun minun yksikölläni oli virka-apu, tuli Alajärveltä soitto, että pitäisi lähteä auttamaan viranomaisia ja vapaaehtoisia kadonneen ihmisen etsinnässä. Kadonnut ihminen löytyi lopulta kuolleena meidän virka-apuryhmämme toimesta. Kyseessä oli vanhus, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että joillekuille tämä otti koville. Etenkin parille alikersantille, jotka törmäsivät tähän kuolleeseen vanhukseen aivan yllättäen.
Alikersantit, joita olin pitänyt melko veemäisinä ja tunteettomina jätkinä, olivat oikeasti aika isossa shokissa. Ryhmällemme pidettiin pakollinen keskustelutuokio, jossa kerrattiin tapahtunutta ja jaettiin tuntemuksia. En kokenut kyseistä keskusteluhetkeä kannaltani mitenkään tärkeäksi, mutta parille muulle se oli tosi tärkeä juttu. Onnekseen nämä pääsivät sulattelemaan pientä järkytystään samana viikonloppuna kotiin omaistensa luokse.
En vähättelisi yhtään tuota kriisiavun merkitystä. Jo kuolleen vanhuksen löytäminen metsästä (joka oli vieläpä asia, johon osasi jotenkuten henkisesti valmistautua) otti monella yllättävän koville. Asepalveluksessa on kuitenkin minun kaltaisiani nuoria miehiä. Ei parikymppisellä klopilla ole vielä niin paljon elämänkokemusta, että osaisi käsitellä kuolemaa tunteitta. Kokemus voi olla traumaattinen. Tässä ketjussa nyt puhutussa tapauksessa kuollut ihminen on tappanut itsensä aseella. Intissä ihmisistä tulee oikeasti läheisiä, heistä tulee sellainen sijaisperhe. Kavereita, joihin pitäisi aina voida luottaa, koska intissä jaetaan se sama sonta ja sama vitutus. En voi edes kuvitella, millainen järkytys se olisi ollut, jos joku olisi itseltään hengen vienyt minun nähteni. Oma isäni joutui senkin näkemään omalla palvelusajallaan.
Erinomaista, että Puolustusvoimissa tarjotaan halukkaille henkistä tukea. Ihmisiä tässä ollaan ja ihmisillä on tunteet.
