Ihmettelen miten jotkut ääliöt eivät opi kerrasta. Vanhempani asuvat pienen 1,5 kaistaisen tien (eli kaksi autoa mahtuu kulkemaan rinnakkain vain jos toinen väistää pientareelle ja toinen ajaa varovasti ohi) varrella, tai oikeastaan se tie kulkee pihamme läpi. Hiekkatie on mm. sateen kourissa ja välillä huonossakin kunnossa. Reikää, monttua ja pehmeää kohtaa löytyy sateisilla keleillä. Itse ajelen tällä tiellä ehkä 30-40km/h nopeutta. Suht tuore naapuri taas paukuttaa aivan surutta 60-80km/h, onneksi meidän pihamme läpi ajaessa hidastaa edes vähän. Toinen samanlainen idiootti on posteljooni, joka kepittää myös aika lujaa. Tässä keväällä nämä ääliöt sitten kohtasivat kirjaimellisesti. Kolaripaikka on peltoaukea jossa näkyvyys on vielä ihan ok, mutta minkäs teet kun molemmat osapuolet tulevat vauhdilla, tilaa ei ole väistää eikä irtohiekallakaan ole paras mahdollinen pito. Molemmat autot lunariin, joka on mielestäni jo suorastaan nimi lehteen-tason saavutus kun tietää tämän tien kunnon.
Eikä yhdestä autosta olla opittu mitään. Sama naapuri ajelee edelleen yhtä haipakkaasti kuin ennen. Posteljooni sentäs on vähän hillinnyt kaasujalkaa. Eiköhän se vielä tässä kolahda, kuitenkin aika usein tässä tiellä menee traktoria sun muuta hidasta ajoneuvoa. Jos sitä toisella kerralla sitten.