Voi kuulkaa ihmettelen jos ei ole ilmaantunut muita Kemissä asuneita!
Minä sitkuin siellä melkein kaksi vuotta englanninkielisissä insinörttiopinnoissa viime vuosituhannen lopussa! Sitten riitti.
Ensimmäisenä vuonna puitteet olivat kunnossa. Asuin muutaman kämppiksen kanssa omakotitalossa, ja meillä oli bändivermeet olohuoneessa. The Perkema sai myös syntynsä. Aikaa ei tuon lisäksi voinut käyttää muuten kuin koulussa, puntilla ja ryyppämällä. Ryypätessä sitten kuolasimme Suvi Miinalaa ja hänen siskojaan paikallisessa baarissa, nimesin hänen Superbeibeksi™ Teräsnaisen logolla varustetun kireän paidan takia. Sanoin "jos se malttaa lähteä täältä siitä saattaa tullakin jotakin", silloin hän kun vielä seurusteli tietysti jonkun itseään lyhyemmän trukkikuskin kanssa. Luokkakamu tapaili hänen isosiskoaan, sehän tosin on melkein sama asia kuin olisin pannut itse Superbeibeä™...The Perkemalla nyt on Jatkoajassa oma ketjukin.
Sen lisäksi ryyppäsimme, ja kävimme puntilla, lähinnä Käsivarsi-Hannun™ kanssa. Koko kahden vuoden aikana tapailemistani naisista vain yksi oli kemiläinen...yhden piti lentää Helsingistä asti semilöysän makkarani perässä.
Punttipiireissä liikkui paljon steroideja, nykyään suurin osa noista on kuulemma ammuskellut toisensa hengiltä. Me vain ryyppäsimme, kävimme puntilla ja teimme rokkia.
*****
Miten Kemille sitten kävi? Onnellinen loppu kohtasi suunnilleen vain minua, kämppiksiäni Käsivarsi-Hannua, Brucea ja Affaa. Yksi hyvä tyyppi lähti Helsinkiin ja ryhtyi joksikin malmikauppiaaksi. Suvi Miinalasta tuli jotain, mutta hän päätyi lopulta lukemaan tiilikaisenpäitä ja ryhtyi liian laihaksi.
Enkä käynyt kertaakaan jossain hemmetin lumilinnassa.