Olen huomannut sen, että toisinaan - kun innostun liikaa - kappaleiden pituus kasvaa ehkäpä liian pitkäksi ja sen myötä ulkopuolisen voi olla hankalampi pysyä kärryllä siinä mitä kirjoitan.
Olen koettanut päästä irti tavasta kirjoittaa liian pitkiä kappaleita mutta mihinpä tiikeri juovistaan pääsisi!
Älä suotta liikaa lyhentele. Minä puolestani arvostan pidempiä ja jäsenneltyjä tekstejä, joissa käytetään aiheeseen riittävä määrä lauseita sen sijaan, että kaikki pyrittäisiin typistämään lyhyisiin iskulauseisiin tai tiivistelmiin. Tämähän on
keskustelupalsta, ei twitter eikä chat-kanava. Keskustelulla ymmärrän ainakin livenä ja kasvokkain sen, että asioista keskustellaan eikä vain tokaista lyhyitä rykäisyjä.
Riippuu tietysti asiasta, joistain asioista ei ole tarpeenkaan jauhaa sen pidempään, joistain taas on. Tiedostan minäkin sen, että toisinaan kirjoitan vähän pidemmän kaavan mukaan. Toisinaan se on kuitenkin tarpeen.
Kappalejakoja olen pyrkinyt käyttämään aiempaa enemmän aiempiin vuosiin verrattuna, koska se helpottaa tosiaan lukemista. Volter Kilpi -tason kappalejaot ovat kieltämättä karmaisevaa luettavaa erityisesti mobiililaitteilla. Ei sen puoleen, että koskaan palstaa mobiililaitteilla lukisin normaalisti, ei kunnon keskustelua voi tosissaan ylläpitää kännyä räpläämällä, siihen vaaditaan pöytäkone tai vähintään läppäri.
Iltapäivälehtien yhden virkkeen kappaleista en kuitenkaan pidä ainakaan silloin, jos koko teksti niistä koostuu. Iltapäivälehtitason journalismi tyhmentää, kun ihmiset eivät muka ymmärrä lukemaansa ellei joka virke ole omana kappaleenaan mahdollisimman yksinkertaisena tyyliin:
"Kiekkoilija solmi sopimuksen Batmaneihin.
Se on kaksivuotinen.
Vapaa-ajallaan hän pelaa pleikkaria."
Tuolla pääsisi jo varmaan iltapäivälehtien urheilutoimituksiin töihin.