Sulla nyt tuntuu olevan joku henkilökohtainen kauna. Aina vittuilemassa kun vähänkin aihetta ilmenee. Mitä lienen sulle tehnyt?
Ei tietenkään mitään henkilökohtaista kaunaa, kun en ole ainakaan tietoisesti sua koskaan tavannut. Kirjoitan nykyään niin vähän, että sinänsä epäilen väitettäsi jatkuvasta vittuilusta, mutta toki kirjoituksesi sen verran usein nostavat karvoja pystyyn, että varmaan joskus on tullut kuittailtua. Se taas johtuu siitä, että edustat aivan hämmästyttävällä prosentilla melko päinvastaisia arvoja kuin minä. Tällaisia eri näkemysten törmäyksiä usein tapahtuu paikoissa joissa ei pääse valitsemaan kenen juttuja "kuuntelee", kuten keskustelupalstoilla tai armeijassa. Ignoreen en aio turvautua, siinä vaiheessa kun en pysty jonkun kirjoituksia lukemaan, vaihdan palstaa.
Ja joo, varmasti koko Suomen nuorison pahoinvointi on minun syytäni.
En usko missään nimessä. Toki pienistä puroista iso virta jne, ja olet yhdessä harvoista ammateista joissa tällaiseen on suora mahdollisuus vaikuttaa. Totta kai toivoisin, että niissä rooleissa olisi mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka edustavat mun mielestä eteen päin välittämisen arvoisia arvoja.
Väännän rautalangasta: Olen opetusalan ammattilainen. En koskaan anna henkilökohtaisten mieltymysteni tai negatiivisten tunteitteni vaikuttaa työhöni. Oppilaillani ei ole aavistustakaan siitä mistä pidän ja mistä en. Toteutan opetussuunnitelmaa, ja teen sen hyvin. Jos en tekisi, saisin aika äkkiä kenkää.
Työ ja vapaa-aika on mahdollista pitää erillään.
Toisaalta jokainen vähänkin psykologiaa lukenut tietää, ettei omasta persoonastaan ja asenteistaan ole oikeasti mahdollista irroittautua, ne paistavat aina läpi tavalla tai toisella mitä eriskummallisimmissa asioissa. Mun papereissani sattuu vain olemaan valitettavaa, että sun arvoillasi elävä ihminen on opettaja. En sille tietenkään pienintäkään mahda, enkä edes halua, sillä jos olet OKL:n läpikäynyt niin sulla on siihen aivan täysi oikeus. Kyseessä on vain subjektiivinen ja itsestäänselvä näkemykseni asiaan: totta kai näkisin esimerkiksi omien (tulevien) lapsieni opettajana mieluiten ihmisen, joka edustaa suurinpiirtein samoja arvoja kuin minä (haluaisin lapsieni edustavan).
Toki arvostan sitä, että pyrit pitämään "minäsi" erossa opetustyöstä, enempää (eikä toisaalta vähempää) ei voi opettajalta vaatia, olivat ne arvot sitten mulle myönteisiä tai negatiivisia.
Ja loppuun vielä se itsestäänselvyys, että nettipalstalta saatu vaikutelma harvoin korreloi täydellisesti kenenkään todellisen persoonan kanssa, mutta niillä vaikutelmilla mennään mitä on.