Otetaan esimerkkiin vaikka pillifarkut. Aluksi karsastin niitä kovastikin, enkä pitänyt ollenkaan. Niiden yleistyessä silmä alkoi pikkuhiljaa tottua, jopa niin paljon, että ne näyttivät oikein hyvältä. En laittanut niitä jalkaani sen vuoksi, että muillakin oli, vaan pidin niistä. Eiköhän jokainen ihminen poimi omaan tyyliinsä juuri sen oman verran samankaltaisuutta ja erilaisuutta, kun oma silmä sanoo. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin oma tyyli vaikka se samankaltaiselta muiden vastaavaan näyttäisikin, ei kukaan pistä mitään päälle pitämättä siitä. Jos joku sattuu pitämään samantyylisistä vaatteista kuin suurin osa, on se hänen oma valintansa, oma tyylinsä.
Se on ihan oikeasti jännää miten joku vaate voi muuttua tyylikkääksi kun riittävän moni ihminen sitä kantaa. Ja ainahan se alkaa siitä että joku riittävän kovalla karismalla varustettu hahmo laittaa sen ensimmäisenä päälleen, erottuakseen joukosta. Kyllä omalla kohdalla on tullut oltua ihmeissään kun joku aikaisemmin täysin vastenmielinen vaate onkin yhtäkkiä ihan hieno. Ja voi sitä yhteenkuuluvuuden hurmaa kun muillakin on samansuuntaista rättiä päällä.
Oli se ryhmä mikä tahansa, niin kaikissa taitaa olla omat muoti-ilmiönsä. Puhutaan sitten hevareista, punkkareista, rokkareista tai normi kaduntallaajista niin aina sieltä jotain yhtenäisyyttä, ja ryhmän kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluvia juttuja löytyy.
Siltikään, en edelleenkään voi ymmärtää miesten halua pukeutua pinkkiin pikee-paitaan tai pinkkiin kauluspaitaan. Ja vielä vähemmän näyttää Jesper Parnevikilta tuolla kaduilla dallaillessa. En myöskään ymmärrä että miksi jotkut tosiaan vaihtavat sitä tyyliä nanosekunnissa kuuluakseen johonkin hienoon joukkoon, tästä loistavana esimerkkinä mm. jääkiekkoilijat jotka orjallisesti noudattavat kulloistakin villitystä, ja myös heidän seurassaan liikkuvat wannabet jotka pitävät samanlaista vaatekertaa, tosin kaljamahalla varustettuna. Esimerkiksi sock-trickit eli sukkatemput, eli suomeksi puntit sukkiin muoti oli kyllä koomisen näköistä. Sitten vaan biitti huuleen ja pinkki lippis väärinpäin ja äijien kanssa peliin istumaan leveästi omille a-junnujoukkueen paikoille. Uuh aah ja uuh.
Valtavirtamuotia on kiva seurailla, ensin luulet ettei mikään mahti maailmassa saa sinua laittamaan neonvihreää paitaa päälle, ja sitten kun seuraavan kerran selailet Stockmannin kuvastoa, niin huomaat että tänä keväänä pitäisi vissiin ostaa sellainen neonvihreä paita. Ja kuten miehet yleensä, innokkaasti käydään kerran vuodessa tekemässä se pakollinen rätinpäivityskeikka keskustan hienoihin muotiliikkeisiin. Sieltä sitten ostetaan se neonvihreä paita ja hetken tuntee olevansa parempi ihminen, joka tietää miten pukeudutaan ja varmasti seuraa aikaansa.
Sitten voidaan lähteä uutena ja freesinä kohti kuuminta biletyspaikkaa jossa kaikki muutkin ovat ostaneet uusia vaatteita. Ja kas, siellä on muitakin neonvihreitä paitoja, onpa jokunen neonkeltainen ja pinkkikin. Tärkeää on ehdottomasti että malli on kuuminta tuulta sillä hetkellä, väri sinällään on toisarvoista, kunhan se on vain räikeä. Siinä ne likat katselevat muodikasta miestä ja tämä tunteekin olevansa heti kuuma ja haluttava pakkaus, jonka lihakset juuri mahtuvat paidan sisälle. Voi niitä parkoja, jotka tulevat vanha Pantera-paita päällään baariin, ja kaikki vain siksi että he ovat sinut oman Panteramaisen olemuksensa kanssa. Kesken tiukkojen keskuteluiden voit muodikkaasti heittää että ostin tämänkin Stockalta ja naurat sisäisesti kun vastapuoli ilmoittaa hakeneensa paitansa jostain Swampista.
Tätä jatkuukin parhaimmillaan jopa kuukauden tai kaksi, kunnes mies huomaa että neonvihreä paita onkin vitun ruma eikä sitä enää saakaan pitää. Tytöt kaatelevat kaljaa päälle ja tunnet yhteenkuuluvuuden tunneta Pantera-miehen kanssa. Tämä ei tosin edelleenkään pidä sinua minään, koska nyt olet hänen mielestään ajastasi jäljessä. Muillahan on jo pinkki farkkupaita ja lappuhaalarit, ja sinä onneton et ole huomannut niiden selkeästi vetovoimaista vaikutusta. Sen sijaan edelleen kuvittelet että neonvihreä paita ja viimeksi ostamasi muodikkaat valkoiset farkut ovat tyylikkäät.
Näin mies havahtuu että vuosi 2008 onkin pyörähtänyt vuoteen 2009, ja on aika jälleen palata Stockmannin kuvaston pariin. Sitä selaillessaan mies miettii: "Hmmm... pinkki farkkupaita. Aika hieno...".