Ymmärretäänköhän me sana velvollisuus nyt tässä eri tavalla? Tarkoitan etten koe velvollisuutta olla aina tavattavissa, joten en vastaa jos ei huvita.
Mahdollisesti ymmärretään määritelmä velvollisuus sitten toisin. Minä kuitenkin ymmärsin kirjoituksestasi, että et koe velvollisuudeksesi olla aina tavoitettavissa ja sen vuoksi et vastaa niihin tuntemattomasta numerosta tuleviin puheluihin. Mutta mitä teet puheluille, jotka tulevat jostain sellaisesta numerosta, joille puhelimesi näyttää jonkun nimen? Vastaatko niihin aina, vai jätätkö niihinkin joissain tilanteissa vastaamatta? Esim. jos ei huvita tai olet vaikkapa tekemässä jotain sellaista, että vastaaminen on hankalaa? Arvaan, ettet vastaa. Jolloin, mahdollisuus olla tavoittamattomissa ei liity mitenkään keskusteltuun aiheeseen (vastaako joku puhelimeen, jos soittajan numero ei ole tunnistettavissa vai eikö vastaa) vaan yleensä puhelimen käyttöön ja siihen vastaamiseen.
Minäkään en vastaa, jos en pysty tai ei huvita. Oli se soittaja sitten lapseni, vaimoni, äitini, ennestään tuntematon numero tai teksti tuntematon numero. Ei liity siihen, että en periaattesta vastaisi vaan siihen, että en sillä hetkellä pysty vastaamaan.
Täydellistä ajan haaskausta ainakin omalla kohdalla jos yksi sadasta on kiinnostava puhelu. Jos edes sekään.
Jos noin kovalla prosentilla sinulle entuudestaan tuntemattomista numeroista tulee turhia puheluita, niin ymmärrän toimintasi vähän paremmin.
Pitääkö tämä ymmärtää nyt niin, että sinä soitat sinulle entuudestaan tuntemattomiin numeroihin aina takaisinkin, jos et ole jostain syystä kyennyt puheluun vastaamaan? Jos et soita takaisin, niin entäs jos se onkin
A) poliisipartio
B) sairaalasta
C) muu tärkeä puhelu
ja miten silloin tilanne eroaa tuosta "meidän" toimintamallista? Samalla tavalla sinä havaitset rikotun auton tai kuulet läheisen joutumisesta sairaalaan vasta autolla tai sairaalassa, jos jäät odottelemaan heiltä uutta yhteydenottoa. Olettaen, että et jokaiseen numeroon soita siis takaisin. Ja jos et soita takaisinkaan, niin voit missata jotain aivan yhtä tärkeää, kuin puheluihin vastaamatta jättävätkin.
Oletan rohkeasti, että todennäköisesti sinä odotat uutta yhteydenottoa, ja vastaat seuraavalla kerralla, jos se suinkin vain on tilanteen puolesta mahdollista. Aivan samalla tavalla kuin "me" toisetkin. Lyhyen ajan sisään jos samasta numerosta soitetaan pariinkiin otteeseen eikä numero paikannu mihinkään Iso-Britanniaan, niin varmaan (lähes?) kaikki tätä toistakin toimintamallia käyttävät henkilöt siihen puheluun vastaavat.
Ei pidä ymmärtää. Joskus soitan takaisin, joskus en. Saatan googlettaa tai kokeilla Fonectaa, jos numerolla löytyy tietoja. Yleensä en soita takaisin, varsinkaan jos en löydä numerolle tietoja, vaan ajattelen, että jos sillä on tärkeää asiaa, se soittaa uudelleen. Jos siis en ole sillä hetkellä puheluun voinut vastata.
Eroaa siten tuosta "teidän" toimintamallista, että aiemmin kirjoitettujen viestien perusteella ette vastaa puhelimeen sillä toisella tai kolmannellakaan soittoyrityksellä, kun se numero on yhä ja edelleen tuntematon. Nyt sinä avasitkin, ainakin omalta osaltasi, että toimintamalli päteekin yleensä vain ensimmäiseen (tai pariin ensimmäiseen) soittoyritykseen entuudestaan tuntemattomasta numerosta. Tämä
vastaan myöhemmällä yrityksellä -ajatus ei aiemmin auennut mitenkään, joten kertomasi perusteella toimitatapahan ei olekaan niin tiukka.
Jos siis "teidän" toimintamalli onkin, että puheluun voi vastata myöhemmin, niin eihän tuo sitten tosiaan eroa mitenkään siitä, että sillä ensimmäisellä kerralla ei voinut vastata. Lopputuloksen kannaltahan sillä ei ole mitään merkitystä, että eikö siihen puheluyritykseen voinut vastata vai jättikö periaatteensa vuoksi vastaamatta.
Toki voisi ajatella, että jos on sitten toisella tai kolmannella soittoyrityksellä valmis kuitenkin vastaamaan, niin ehkä se ajattelutapa on vielä entistäkin typerämpi. Toisaalta taas, jos noin toimimalla saa ne turhat soitot karsittua pois ja uudelleen yrittäviä soittajia on vain ne tärkeitä puheluita soittavat, niin silloinhan toimintamalli toimii, eikä se ole mitenkään typerää.
Ja olet oikeassa, jos en voi vastata puhelimeen syystä tai toisesta, niin voin missata jotain tärkeää. Niin kuin ihan kuka tahansa, joka ei voi vastata puhelimeen. Mutta minä en missaa sitä sellaisessa tilanteessa, missä voin ja voisin vastata puhelimeen, mutta jättäisin tarkoituksella vastaamatta sen vuoksi, että numero on minulle entuudestaan tuntematon.
Kuten sanottua, kukin tyylillään. Ja jos saa tosi paljon turhia puheluita, niin ymmärrän toimintamallia. Itse en saa niin paljoa noita turhia puheluita, että kokisin tarpeelliseksi tarkoituksella jättää vastaamatta, jos vaan olen tilanteessa, missä vastaaminen sopii.
