Tuohon äskeiseen palatakseni, ihmettelen sitä kuinka vielä nykyaikana jonkun seksuaalinen suuntautuminen on niin tärkeä asia, että siihen tartutaan. Että sen kautta muka määrittyy se, minkälainen ihminen on. Kuitenkin seksuaalisuus on aika pieni osa ihmisestä. En minä ainakaan ensin sano, että olen hetero, jos joku kysyy että kukas sinä olet. Ei minun jokapäiväisestä toiminnastani seksiin liity kuin murto-osa, miksi minun pitäisi ajatella olevani ensisijaisesti seksuaalinen olento? Olen lukeva olento, musiikista nauttiva olento, syövä, juova, perheestään huolehtiva ja työnsä hoitava olento. Se seksi on aika vitun pieni osa elämää. Ainakin sitten, kun täytät 46.
Lisäksi. Minulla on ihan lähisuvussa muutama minulle rakas ihminen, jotka pitävät enemmän omasta sukupuolestaan kuin vastakkaisesta. Minulle se ei ole ongelma, eikä heillekään. En vaan oikein viitsi enää heittää sitä väsyneintä homoläppää. No täällä netissä voi joskus murjaista, koska tiedän että läheiseni eivät olisi moksiskaan. He ovat minulle ihmisiä, eivät homoja tai lesboja. Minä olen heille ihminen, en hetero.
Vittu miten nykyisinkin tämä on joskus niin vaikeaa. Eikä homoksi ruveta yhtään sen enempää kuin vasenkätiseksi tai ruskeasilmäiseksi.