Ihan hyviä pohdintoja. Totta kai parisuhteen alussa ne tunteet ovat voimaikkaimillaan, kun kaikki on uutta ja freesiä. Vähän sama efekti kuin se, kun ostat uuden puhelimen. Ekat pari viikkoa katselet sitä ihaillen ja tuumit että "wau! nyt mulla on kyllä aika päheä luuri" mutta kun ihmissilmä tottuu katselemaan samaa puhelinta joka päivä, niin lopulta se alun viehätys katoaa eikä ulkonäkö enää herätä samanlaista wau-elämystä kuin ihan alussa.
Vähän sama se on ihmissuhteissakin. Tuore rakkaus tuntuu ihanalta, raikkaalta tuulahdukselta elämässä. Sitä elää jonkinlaisessa euforiassa ja pää pyörii pilvissä, kun se ihminen siinä vierellä on vaan niin ihana. Kuluu noin vuosi ja asutte tämän ko. muijan kanssa jo saman katon alla. Hän on edelleen ihana ja seksi on mahtavaa, mutta se alun "taika" on haihtunut ja elämä on muuttunut jokseenkin tavallisen arkiseksi.
Näissä tilanteissa se kahden ihmisen välinen rakkaus ja elämän arvot lopulta punnitaan; kuinka syviä tunteita teillä toisianne kohtaan oikeastaan on? Kuinka paljon välität hänestä ja arvostat häntä oikeasti ihmisenä? Koska aito rakkaus, sehän lähtee molemminpuolisesta arvostuksesta ja kunnioituksesta. Jos nämä puuttuvat sieltä kaiken pohjalta, niin ei sellainen suhde tule kyllä pitkälle kantamaan, vaikka fyysinen yhteys olisikin vahva kuin mikä.
Yhteisen sävelen löytäminen varhain on tärkeää, katsekontakti ja se että asioista keskustellaan niin kuin ne ovat on aivan listan kärjessä. Riidatkin kuuluvat matkan varrelle ja niiden aikana suhteen lujuus eniten punnitaankin. Lujin rakkaus kestää rajuimmatkin riidat. Asioista sovitaan seuraavana päivänä ja annetaan anteeksi. Anteeksiantokin on välttämätöntä. Joitain asioita ei tietenkään pysty eikä tarvikaan antaa toiselle anteeksi, jos kyseessä on niin järkyttävä teko, että suhde ei voi enää ikinä palata ennalleen. Kuitenkin arkiset riidat ja erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen kuin parisuhteeseen ja niistä voi kumpikin osapuoli kasvaa. Ja jos hyvin käy, niin suhde vahvistuu entisestään.
Huomaan, että sinulla on ollut huonoa onnea naisrintamalla. Vaikutat kuitenkin ihan jees jätkältä ja toivon, että tiellesi osuu vielä joku, joka näyttää sulle että ne kaikki epäonnistuneet suhteet tapahtuivat vain, jotta te lopulta päätyisitte yhteen. Onnea matkaan, älä lannistu vielä!
PS. Omat vanhemmat ovat olleet yhdessä pian 40 vuotta. Kyllä heidän siivessä kasvaminen on saanut minut uskomaan aitoon rakkauteen ja sellaisen toivon itsekin vielä saavuttavani, vaikka nykypäivänä "real love is hard to find".