Halusta se on kiinni, ei mistään muusta.
Halu on se ratkaiseva tekijä. Omassa kaveripiirissäni on monia ulkomaalaisia, jotka osaavat suomea tai opettelevat sitä. Aihe on sikäli erittäin kiinnostava.
Eräs näistä on 50-vuotias katolisen koulun opettaja Puolasta, joka aloitti kielenopiskelun viitisen vuotta sitten. Kielen oppiminen on toki nuorelle luontevampaa kuin vanhalle, mutta halu jyrää aina heikon kielipään ja muiden tekosyiden ylitse. Toisin sanoen lähes kuka tahansa voi oppia minkä tahansa kielen muutamassa vuodessa. Oppimisen kesto riippuu halun ja kielipään lisäksi toki myös itse kielestä. Suomi on semivaikea kieli, joskaan ei aivan sieltä vaikeimmasta päästä kuitenkaan. Nuo vuodessa suomen oppineet ovat todennäköisesti ihan normaaliälyllä varustettuja tyyppejä.
Ihmetellään vielä aasinsillan kautta toista asiaa:
Jännä juttu on muuten se, että samalle ihmiselle puhutaan lähes aina sillä kielellä millä häneen on alunperin tutustuttu. Kahdenkeskisessä jutustelussa käytettävää kieltä on vaikea kovin luonnollisesti vaihtaa. Esim erään saksalaisen kaverin kanssa yritin keskustelua saksaksi vaikka olimme aina aiemmin keskustelleet englanniksi. Todella outo kokemus, ihan kuin eri persoonan kanssa olisi jutellut. Toisaalta kommunikoin saksaksi erään toisen kaverin kanssa vaikka hän osaakin hyvin englantia.