Leinonen sai mut lopulta katsomaan vikat pelit 'englanniksi', eli kaukaloäänin. Virkistävää vaihtelua ylipäänsäkin. Ruotsia kokeilin ekana, mutta ei temmannut lyhyellä otannalla mukaansa.
Se ettei Leinonen huuda kuin palosireeni saattaa olla jollekin vain hyve. Ja ymmärrän tuonkin puolen. Mutta tilannetaju, rytmitys, kyky reagoida hetkessä...hyvin keskinkertaista.
Artikulaatio? No kai se on ok, muttei loistavaa. Ulosanti keskinkertaista. Vähän kuten Telian Puukangas. Kyseessä puhetyö/esiintyminen, mutta usein vaikeuksia muodostaa joko muodoltaan tai sisällöltään pätevää, jouhevaa lausetta. Ei pysty ymmärtämään. Yritetään joko liikaa tai liian vähän, tai sitten jäpitetään. Koskaan ei olla rentoina, aitoina vaan esitetään roolia, itseä. Antaa jähmeän vaikutelman.